keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Hiihtolomaterveiset


Kävin lasten kanssa hiihtolomalla keinumassa Itämeren aalloilla ja viettämässä päivän Tukholmassa. Ennen laivamatkaa katsastettiin myös omaa pääkaupunkiamme.



Kuvan mainoskenkä oli tehty rautalangasta. Risusta ja pajustakin onnistuisi varmaan yhtä hyvin, mutta mihin sellaisen sijoittaisi?




Yön aikana kova tuuli onneksi hellitti ja sää Tukholmassa ei ollut enää niin hyinen kuin edellispäivä. Ostimme päiväliput metroon ja kierreltiin katsomassa tunnetuimpia maamerkkejä.



Kaihoisasti katselin Gamla Stanin käsityöliikkeiden ikkunoista sisään, mutta pojat pitivät minut ruodussa, enkä päässyt tuhlaamaan niihin vähiä kruunujani. Enemmänkin tutuksi tulivat urheiluväline- ja tekniikkatavarakaupat.

Kuopuksen mielestä parasta hiihtolomareissussa oli metrolla ajelu. Ja minun mielestäni ehkä paluumatkan buffet-pöytä laivalla, missä herkuttelin huolella. Mukava, joskin melko raskas, reissu. Täytyy joskus ottaa kesäaikaan uusiksi ja varata matkaan paljon enemmän aikaa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pyrstötiaiset


En nähnyt väärin, kun kuvittelin nähneeni vilaukselta kaksi pyrstötiaista. Kaksikko näyttäytyi nimittäin toisenakin päivänä (13.2.2015. Harmikseni kameran ja lintujen välissä oli vieläkin likainen ikkuna. Ikkunanpesun olen kyllä aloittanut, mutta toisesta päästä taloa.


Olisipa hienoa jos kuvan kaksikko olisi pariskunta ja ne päättäisivät tehdä pesän lähimetsikköön. Pöntöstäkään ei tarvitse huolehtia sillä pyrstötiainen tekee taidokkaan pesänsä itse mm. jäkälästä, sammaleesta ja tuohenpaloista.


Tämä ruokintapaikka on vanhassa omenapuussa, mikä on nuorennusleikkausten takia innostunut vesiversojen kasvatukseen. Täytyy valmistautua kiipeämään puuhun, kunhan puun alusta sulaisi vähän lisää tai edes tulisi uutta lunta jään päälle, niin saisi tikkaat paremmin tuettua.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Keittiössä surisee



Blenderi on ollut hyvä kaveri jo useamman vuoden ja suristanut smoothieita ja pirtelöitä, joskus "voikahviakin". Loppusyksyllä surina yleensä hetkeksi taukoaa, alkaakseen taas kevättalvella uudestaan.

Tänä aamuna jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja tiistaipäivän brunssi täytyi koostaa siitä mitä keittiöstä löytyi: pari pientä avocadoa, kupillinen pakastettua aroniamarjaa, purkki ananasta, pieni kourallinen auringonkukansiemeniä, parikymmentä kurpitsansiementä ja vettä.


Kaikki aroniamarjoja maistaneet tietävät, ettei niitä kovin montaa paljaaltaan söisi, ei ainakaan kupillista. Smoothiessa sekin menee mukavasti. Lisämakeudeksi voi laittaa hunajaa tai steviaa. Itse tykkään vähemmän makeasta, eikä tämä minusta kaivannut kumpaakaan.


Jos jääkapissa olisi ollut muutakin kuin valo, niin sekaan olisi surahtanut ainakin muutama lehtisellerivarsi tai jotain muuta vihreää. Jos sää jatkuu näin keväisenä (+5 ja auringonpaistetta), niin hetken päästä ei tarvitse käydä kaupassa. Riittää kun kävelee ulos, ojentaa kätensä kohti maata ja nappaa mukaansa vuohenputkea tai voikukkaa. Nokkosta ja poimulehteäkin käytän joskus.


Vettä olisi voinut laittaa enemmän, mutta tykkään yleensä lusikoida smoothieni. Joskus laitan veden lämpimänä tai hujautan sekaan yrttiteetä.


Päälle vielä vähän hampunsiemeniä ja menoksi. Ja kun smoothie on nautittu, niin blenderi todellakin kannattaa pestä heti, tai ainakin täyttää vedellä. Unohdettuasi tiedät kyllä miksi ;)

maanantai 9. helmikuuta 2015

Helppo ribbipipo



Olen tehnyt Novitan Floricasta pitsihuivin, mille olen useamman kerran aloittanut neulomaan baskeria tai pipoa kaveriksi, Aina tuli kuitenkin joko liian iso tai pieni, tai pitsikuvio ei sopinutkaan kunnolla. Tämä lanka on siis neulottu ja purettu monta kertaa, mutta tällä tekniikalla piposta saa sopivan ilman tiheyksien laskemista ja kuvioiden sovittamista.

Eli: aloita virkkaamalla sopiva määrä ketjusilmukoita ja lisäksi yksi kääntymistä varten. Sopiva määrä on siis pipon korkeus. Joustavaa ribbipintaa virkataan kiinteillä silmukoilla niin, että koukku laitetaan silmukan takareunasta läpi. Käännytään taas yhdellä ketjusilmukalla ja jatketaan tätä kunnes kappale yltää kevyesti venyttäen pään ympäri.


Silmukkamäärään vaikuttaa langan ja koukun paksuus sekä se kuinka pitkän/korkean pipon haluat. Itse halusin tästä vähän lörpähtävän.


Yhdistä kappale reunoistaan piilosilmukoilla, kun kappale yltää mukavasti ja kevyesti venyttäen pään ympärille.



Yhdistämisen jälkeen katkaise lanka 30-40cm päästä ja pujota lanka silmäneulaan.


Rypytä yläreuna pujottelemalla lankaa sopivin välimatkoin neulepintaan.


Vedä langasta ja kiristä pipon yläpää varovaisesti umpeen.


Päättele molemmat langanpäät huolellisesti.


Laita pipo päähän ja lähde nauttimaan talvesta.


Piposta tuli siis värikaveri jo kauan käytössä olleelle Flower Basket Shawlille ja Florica lankaa tähän meni 87g.


Pirteää viikonalkua Sinulle!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Voihan torttu sentään

Meilläkin oli eilen helmikuun viidennen päivän torttukahvit. Näitä ei kehtaa sanoa Runebergin tortuiksi, joten olkoot helmikuun viidennen päivän muffineja.


Tein kaksi taikinaa, luontaisesti gluteenittoman ja tavallisen. Ensimmäisestä tuli tönkköä ja toisesta löysää. Gluteenittomista tuli hyvän makuisia, tavallisista en osaa sanoa, kun en niitä maistanut. Yhtään ei kyllä jäänyt pöydälle pyörimään.


Tavalliset tein Marttojen ohjeella ja ehkä minulle tuli joku laskuvirhe piparimuruja lisätessä, koska taikina tosiaan oli kovin lötköä, enkä edes yrittänyt laittaa päälle hilloa ennen paistoa.

Gluteenittomaan versioon otin mallia Hiidenuhman keittiöstä, karpimmista Runebergin tortuista.


En karppaa, mutta gluteenia ja valkoista sokeria vältän. En myöskään halua käyttää teollisesti valmistettuja makeutusaineita, joten käytin sokerina intiaanisokeria. Steviaa minulla kyllä olisi ollut jauheena ja nesteenä, mutta sen käyttö leivonnassa on minulle arpapeliä. Joskus onnistuu ja useimmiten ei.

Kirjailen yksinkertaistetun ohjeeni tähän, koska irtolappusillani on taipumus kadota. Näitä voisin tehdä muulloinkin kun helmikuun viidentenä. Ja sekaan voisi lisätä vaikka piparimausteita tms.
  • 100g voita
  • 1 dl intiaanisokeria
  • 1 muna
  • 2 dl Pofiberiä
  • 1 dl mantelijauhoja
  • vajaa 1 tl psylliumia
  • 1 tl kardemummaa
  • ½ tl leivinjauhetta (ehkä voisi kokonaisenkin laittaa?)
  • luraus (0,25dl) kermaa

Eiliseen taikinaan laitoin jauhot vähän reiluina mittoina, joten tasaisemmat lienee paremmat. Nämä paistoin 200 asteessa muffinipellin koloissa, joten nämä eivät levinneet sivusuunnassa kuten nuo vehnäjauhoversiot.

Muffineja en kostuttanut mitenkään. Hillona käytin sitä mitä kaapista löytyi (kaupan vadelmahilloa) ja tomusokeriseoksen lisäsin päälle lusikalla. Itse en sitä kaipaa, mutta muksuja ja miestä varten laitoin. Eivät tosiaan olleet mitään kaunokaisia, mutta kauppansa tekivät. Ehkä ensi vuonna taas? Loppuun vielä otos kansallisrunoilijamme tuotannosta.

Edit: ensi kerralla kokeilen ehdottomasti tätä raakaversiota.

Lintuselle

[J. L. Runeberg. Suom. O. Manninen.]

Oi lausu, lintu pieno,
Sa peippo pihlajan,
Kuink' aina voit sa laulaa,
Iloita ainian?
Sun laulus aamust' iltaan
Ma kuulen kultaisen,
Ja ain' on kirkas äänes
Ja rikas riemu sen.

Niin elantos on niukka,
Niin ahdas asuntos,
Mut majas maireutta
Vain soi sun laulelos.
Et kylvä etkä niitä,
Et korjaa latohon,
Vaan huoli huomisesta
Se sulle outo on.

Kuin moni maailmassa
Sai kultaa, kunniaa
Ja loistolinnoiss' asuu,
Maat, vallat omistaa,
Mut huoleen hänet huomen
Ja kyyneliin se koi
Vain nostaa, jolle juuri
Sun ylistykses soi!

Kuin mitätön sun osas
Inehmost' oisikaan,
Omaansa, kiittämätön,
Ei toki tyydy vaan.
Voi hennon henkes murtaa
Hän milloin haluaa;
Mut onneas sa kiität,
Ja hänpä kiroaa.

Miks ylös nurkusilmän
Niin kylmän vain hän luo?
Hän mitä vaatii, kaikki
Kun Luoja lahjaks suo?
Edessä jalkojensa
Kun kaikk' on riemut maan,
Miks alempaansa tallaa
Ja lisää huokaa vaan?

Ei, laula, lintu pieno,
Vaan auvost' ainiaan,
En valitusta virtees
Sekoita konsanaan.
Tee aina kesän tullen
Pihaani pesäses,
Opeta aamuin, illoin
Ilohos, onnehen.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kierrätyslintuja

Joulublogin puolella tein jo samanlaisia lintuja kierrätyspahvista, mutta halusin vielä kokeilla säänkestävien kierrätyslintujen tekemistä. Harmikseni olin jossain vaiheessa siivonnut keittiön kaapeista pois kaikki sekalaiset jäätelö- ja pakasterasioiden kannet, mitkä olisivat olleet tähän hommaan juuri sopivia. Onneksi sentään muutama mehukanisteri löytyi. 


Idean lintuun sain Pinterestistä ja malli JOYWORKS -blogista, minne se on kopioitu Better Homes and Gardens Special 2008 Christmas Idea lehdestä. Piirtelin kaavan kanssa osat muovikannuun ja leikkasin irti. Ihan hennoimmilla saksilla ei paksua muovia kannata leikata.

Toinen lintu jäi valkoiseksi, toisen päällystin värikkäillä washiteipillä ja leikkasin ylimääräiset pois.

Ripustusreiät tein risoilla reikäpihdeillä. Reikiä voi tehdä enemmänkin, jos on käsivoimia. Minä tyydyin näihin.


Kalpealtahan tuo valkoinen näyttää, joten koristellaan vähän. Törmäsin taannoin netissä meditative drawing termiinja sitähän olen tietämättän tehnyt jo vuosikausia. Jos vain sattuu puhelimessa puhuessa olemaan kynä ja paperia käsillä, niin kyllä paperille jotain koukeroa aina piirtyy, Eli mietiskellään ja piirretään mitä mieleen tulee :) Ja jos ei mieleen tule mitään, niin katsotaan vinkkiä valmiista malleista.

Washiteippilintu pääsi kyllä sisätiloihin, mutta periaatteessa sen voisi uloskin jättää. Olen teippaillut kokeeksi pihalla seisovaa koristefillaria ja teipit ovat kyllä pysyneet hyvin kiinni, mutta ovat haalistuneet auringonvalossa aika tavalla. Kivaa päivänjatkoa sulle ♥


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pihapiirin lintuja


Pihapiirin linnuilla on jo kovat kevätsäpinät. Pihassa on monta ruokintapaikkaa ja kaikissa käy kuhina. Syreenipensaissa kisailevilla tinteillä on jo ihan selvästi mielessä muukin kuin syöminen. 

Yritin kuvailla lintuja, mutta eihän se likaisten ja vääristävien vanhojen ikkunoiden kautta oikein onnistu. Eikä varsinkaan käsivaralta. Hyvä syy kuitenkin ikkunanpesuun, kun tulee seuraava suojasää.


Tali- ja sinitiasisten lisäksi syömässä ovat käyneet harakat, närhet, mustarastaat ja tikat, mutta yhtään punatulkkua enkä varpusta en ole vielä nähnyt. Eilen mielestäni näin peipon, mutta se ehti kadota kameraa hakiessa. Täytyypä kaivaa kiikarikin esiin ja jatkaa tarkkailua.

Turkoosi tiskirätti



Olen käyttänyt näitä itsetehtyjä tiskirättejä jo useamman vuoden ja ollut niihin erittäin tyytyväinen. Ensimmäisen virkkasin isoäidin neliönä paksusta puuvillalangasta, mutta siitä tuli liian tönkkö. Seuraavan samanlaisen tein bambulangasta ja tulos oli paljon parempi ja vakuutti minut bambulankarättien toimivuudesta.

Seuraavaksi kokeilin Feather and Fun mallia neulomalla, mutta tuo tiskirätti on venynyt liian ohueksi ja nyt siinä on rehti reikäkin. Neulotuista paremmin ovat toimineet nämä ainaoikein -neuloksella neulotut pyöreät kukat. Samanlaisia harmaita rättejä meillä on kierrossa kolme.

Tämän uusimman turkoosin rätin tein virkkaamalla pylväitä. 42 silmukkaa ja kerroksia sen verran, että kappaleesta tuli neliö. Reunassa ensin kerros kiinteitä ja sen jälkeen pylväitä simpukan malliin virkattuna. Novitan Bambua meni tasan 40g ja rätin virkkasin nelosen koukulla.

Uutena bamburätti ei ole kovinkaan imukykyinen ja sen kastelukin on hankalaa, joten tuohon marjapuurotahraan tarvittiin kyllä vanhaa rättiä. Uudet rätit kannattaa pyörittää pesukoneessa muutamankin kerran, niin niistä tulee imukykyisempiä. Omat rättini olen aina pessyt 60 asteessa.

Tiskiräteissä olen tähän asti käyttänyt vain Novitan Bambua helpon saatavuuden tähden, mutta tarkoitus on testata muitakin bambulankoja jahka kukkaron nyörit vain antavat myöden ja uskaltaudun kurkistelemaan lankakauppoihin.