keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ahdekaunokki ja kimalainen


Testailen miten kuvat näkyvät Erittäin suuri -valinnalla. Mukavaa keskiviikkopäivää jos satuit tänne poikkeamaan.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Satoisa Sikkola

Niin se vain vuosi etenee ja tänään on jo syyskuu. Minun kesäni ei kuitenkaan loppunut eiliseen, vaikka kalenterissa syyskuuhun siirryttiinkin. Ainakin säiden puolesta on vielä kesä, jopa parempi kuin kesäkuussa.


Toistaiseksi ainoa kirsikkapuumme Sikkola (koko nimeltään Sikkolan Kuulasmarja) tuotti tänä vuonna mahtavan sadon. Ei minulla tosin ole kokemusta kirsikan satoisuuksista entuudestaan, koska menneinä vuosina tämän puun sadon on voinut melkein laskea omissa sormissa ja varpaissa. Ja siitäkin määrästä linnut ovat aina ottaneet omansa. Rastaita on ollut tänäkin vuonna, mutta kyllä meillekin kirsikoita jäi ihan riittävästi vaikka emme mitenkään suojaa marjapensaita tai puita.


Suurin osa on popsittu suoraan puusta, mutta tänään ehdin kiikuttaa puun viereen A-tikkaat ja keräsin ämpäriin ne loput kelvolliset mihin yletin. Pussitin ja kiikutin herkut pakkaseen. 


Varmasti samanlainen mokoma hieman jo nahistuneita tai haljenneita jäi vielä puuhun ja elleivät linnut tai tuulehpuuska ehdi ensin, aion kerätä ja heittää ne mehumaijaan. 


Leikkasin puuta viime syksynä aika paljon, koska se oli kasvanut kovin toispuoleiseksi. Tämänkin kesän aikan puu on taas röyhähtänyt melkoisesti ja aion taas siistiä sitä, koska ei se näemmä pahaa tykännyt viime syksyn leikkauksestakaan.

Vielä pitäisi kerätä myöhemmin kypsyvät mustaherukat ja keksiä miten hyödyntää omenasatoa. Keskimmäisen lapset nimikkopuu Huvitus, mikä on tähän asti tuottanut hyvää omenaa, kantaa tänä vuonna rupista ja kovin pientä omenaa. Makukaan ei ollut ensimaistamalla kovin häävi. Onneksi sentään Syysjuovikas ja pihan vanha omenapuu ovat suurimmaksi osaksi säästyneet ruvelta.

Sadonkorjuuajan huomaa sisälläkin, kun keittössä alkaa lennellä niitä viheliäisiä pikkukärpäsiä. Tein niille taas coctailin, mihin ovat tervetulleita uimaan. Ellei tämä pikkukärpäsansa ole tuttu juttu, niin kerrotaan, että lasissahan on (omenaviini)etikkaa ja vettä sekä muutama tippa astianpesuainetta pintajännityksen rikkomiseen. 

Lasin päällä on tuorekelmua, mihin on pistetty muutama pikkukärpäsen mentävä reikä. Tein kuvan seoksen tein ja vajaassa vuorokaudessa juoma on jo houkutellut aika montaa, kuten kuvasta näkyy.


Täällä siis jatkuu sadonkorjuu ja loppukesästä nauttiminen! Pihan kunnostuspuuhissa on ollut luovaa taukoa, mutta eiköhän lapioonkin vielä ehdi tarttua, jahka saadaan nämä marjahommat alta pois. Mahtavaa syyskuuta sinullekin!