keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Talon historiaa

Flunssa pakotti petiin ja ajattelin kuitenkin yrittää hetken istua tuolilla ja viimeistellä tämän jo luonnoksena olleen jutun.

Talomme on valmistunut vuonna 1928. Talon historiasta ei ole juurikaan muuta tietoa, kuin se mitä löytyy Suomen maatilat -teoksesta sekä oman kylän historiikista mainintoina. Suomen maatalousmuseo Sarka on digitoinut maatilamatrikkeleiden 1930 -luvun aineistoja ja seuraava katkelma ja kuva ovat peräisin Sukutilat webissä -tietokannasta.
"Pinta-ala 103,35 ha, josta puutarhaa 0,03, peltoa 34, laidunta 0,85, metsämaata 68,02 ja joutomaata 0,45 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita. Vapaa viljelys. V. 1929 oli 2 ha ruista, 4 kauraa, 1 ohraa, 0,5 perunaa, 0,15 pellavaa, 0,4 juurikasveja, 23,95 heinää ja 2 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten päässä. Kaikki rakennukset puusta. Päärakennus (6 huon.) v:lta 1928. Kotieläimiä: 3 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 4 sikaa, 2 lammasta ja 15 kanaa. Karjassa pyritään LSK-rotuun. Myydään viljaa, maitoa, munia, perunoita ja rehuja Poriin ja paikkakunnalle. Hoidettu havumetsä."
Talomme 1930-luvun alussa kuvattuna. Kuvan lähde Suomen maatilat ja Sukutilat webissä

1965 taloa modernisoitiin ja siihen asennettiin nykyaikainen öljykeskuslämmitys. Samalla taloon lisättiin myös sisävessa sekä sauna/suihkutilat, joten myös porakaivo ja juokseva vesi on toteutettu samoihin aikoihin.


Isosta keittiöstä lohkaistiin horminurkka pannuhuoneelle ja aulasta pieni siivu vesivessalle. Vanhan keittiön ilmettä voi vain arvailla näiden lastulevykaapistojen jälkeen. Väentupa muuttui sauna- ja pesutilaksi. Kaakeliuunit sa oneen kaakelimuuri on ikävä kyllä pelkkä koriste. 


Pihassa kaivellessani olen törmännyt ainakin kolmenlaisiin kaakeliuunin palasiin eli todennäköisesti lähes jokaisessa huoneessa on ollut jonkinlainen tulisija.

Jossain vaiheessa alkuperäinen pärekatto on vaihdettu konesaumattuun peltikatteeseen ja samalla pienet kattolyhdyt on poistettu. Niiden palauttamisesta haaveilen ja tulisihan niiden kautta pimeälle vintille valoakin. Lyhtyjen kohdatkin on helposti nähtävissä ruoteimia katsomalla.

Ostaessamme talon vuonna 2000, maata kiinteistöön kuului enää vajaa 2 hehtaaria. Olemme ilmeisesti talon neljännet asukkaat ja taloa 1970-1980-luvulla asuneet olivat tehneet mm. navetassa siivousta, eikä siellä ole enää jäljellä mitään vanhaa maatalon esineistöä, paitsi ylisten heinät. Myös kaikki piharakennukset purkukuntoista hirsinavettaa ja romahtanutt maakellaria lukuunottamatta on jossain vaiheessa purettu pois.


Navetan yliset näyttävät minusta upeilta, mutta ei tuonne valitettavasti uskalla kissaa painavampi edes astua. Voi tipahtaa alakertaan, missä sielläkään ei juurikaan uskalla liikkua, ettei yläkerta tipahda niskaan. Purkaminen ei kuitenkaan ole ihan mikään pikkujuttu. sillä navetalla on pituutta 22m. Haaveissani tuo tietenkin korjattaisiin, mutta takaseinän hirret ovat tosiaan läpihaperot. Ilmeisesti hirsi on lähtenyt hajoamaan karjakeittiön savupiipun ja katon saumasta. Elän kuitenkin toivossa, että jos ja kun tuo joskus puretaan, niin siitä saataisiin riittävästi hirsiä vaikka pientä saunamökkiä varten. Ja valmiiksi lahoavat voivat vielä palvella vuosia kasvimaan reunoina. Siihen asti täytyy pärjätä laudalla ja lavakauluksilla.


Historiasta on hyvä jatkaa vaikka keittiöremonttiiin. Nyt on kuitenkin pakko palata vaakatasoon, aurinkoista päivänjatkoa Sinulle näiden keittiökuistilla majailevien orvokin taimien myötä!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäiväntasaus

Olisi ollut mitä mainioin sää leikata vanhaa omenapuuta. Tai pestä ikkunoita. Mutta kevätpäiväntasaus -aktiviteetit rajoittuivat flunssan takia vain pieneen kamerakierrokseen ja kuva-arkiston selailuun. Kasvihuoneessakin oli tänään liian vilpoisaa kahvitteluun. Tai oma vikahan se oli, kun jätti välihousut matkasta.


Kahtena viime yönä on ollut pakkasta 5-6 astetta ja jännäsin kasvihuoneeseen jättämieni kukkien (pari esikkoa, helmililjoja sekä jouluruusu) puolesta, mutta hyvin selvisivät. Kuten nämä lauantaina koristefillarin koriin laittamani pikkunarsissit.


Varjoisissa paikoissa on vielä lunta ja jäätä. Pähkinäpensaassa on jo pitkät norkot. Tontillamme kasvaa kaksi suht samankokoista pyöreähköä pensasta ja muutama pieni siementaimi on kellarissa talvehtimassa. Toiveissa olisi siis joskus saada kenties hieman satoakin. Lisäksi haaveissa siintää punalehtinen versio pähkinäpensaasta.

Keittiön ikkunan alla piippaa jo. Tulppaanit (ja nokkoset) ovat nousseet pontevasti kohti aurinkoa. Taas kerran pohdin mitä ihmettä tuon rohtosuopayrtin kanssa oikein tekisi. Ikkunan alusta on alkukesästä nätti tulppaaneineen, laukkoineen ja unikoineen. Sen jälkeen paikan valtaa suopayrtti (ja nokkonen), mikä jossain vaiheessa retkahtaa reunan yli ruohonleikkaajan harmiksi. Olen monta vuotta yrittänyt kitkeä molempia, mutta juuret menevät kivijalan alimmaisten luonnonkivien väleihin, eikä niitä saa sieltä millään pois. Tai millään saa, mutta en viitsisi käyttää sitä.


Kävin metsässä tarkastamassa lämpimimmät paikat, mutta sinivuokot uinuivat vielä talviuntaan. Niinpä palasin pihaan mietiskelemään tulevan kasvukauden pihapuuhia.


Alimmaisen pengerryksen toinen pää pitäisi saada viimein alulle. Muutama iso kivi on jo tuotu valmiiksi, mutta lisää isoja pystyy tuomaan vasta kun pelto kuivuu traktorin kestäväksi. Olen täyttänyt tuota kohtaa kaikenlaisella jämällä ja risulla jo monta vuotta, mutta kyllä tuohon vielä useampi kuutio maatakin tarvitaan. Alunperin tuossa kohtaa on rehottanut lähinnä paju, nokkonen, pujo jne. Niitä olen taltuttanut sanomalehdillä ja pahveilla sekä oksasilpulla.


Polkuun rajoittuva vasen reuna säilyy korkeudeltaan ennallaan, mutta oikeaa reunaa pitäisi nostaa noin puoli metriä. Etualalla on yksi Diabolo ja kottikärryjen vieressä on kolme norjan-angervoa ja niiden takana on perennoita ja marjapensaita. 

Kuvassa oikealla näkyvällä nurmialueella oli tullessamme monta kymmentä kituliasta ja äkämäpunkin vaivaamaa mustaherukkaa. Maa oli vesimyyrien ja pensaiden tyvien multausten jäljiltä ihan möykkyinen. Luonnollisesti myös nokkonen rehotti puskien seassa mukavasti. Oikea unelma ruohonleikkaajalle. 


Nyt haluan saada loputkin mustaherukat pois nurmikon keskeltä ja olen ajatellut sijoittaa niitä (uusia taimia) tähän kaarteeseen ja penkereelle. Pensaiden väliin tulisi maatuva kate (=sanomalehtiä, pahvia, haketta). Varjoisampaan vasempaan reunaan tulee perennoita. Hahmottelin aluetta nopeasti. Tuohon pään keskelle voisi sopia joku lehtipuu tai kapeahko havupuukin.


Enää ei tosiaan puutu kuin sula maa ja terve tarhuri tuohon huhkimaan. Ja ehkä täytyy kääntyä miesväenkin puoleen noiden isompien kivien kanssa. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ja muistakaa osallistua myös arpajaisiin.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Puuromiete


En ole trendikäs ihminen. En katso televisiosta kuin puutarhaohjelmia, elokuvia, TVOF:n ja urheilua silloin kun muistan ja sohva on vapaa. En myöskään lue perus -naistenlehtiä kuin korkeintaan hammaslääkäriä odottaessani. Monesti saatan innostua jostain ilmiöstä, kun se on jo menossa pois.

Eilen tajusin, että olen pudonnut puurokelkastakin. Puuro on vissiin nyt in. Makeana tai suolaisena. Lisukkeilla ja ilman. En kylläkään jaksanut laajentaa havaintoani, sillä mitä väliä sillä on koska puurosta tuli trendikästä, tai onko se sitä enää? Itselle (ja vatsalle) on tärkeintä, että ylipäänsä löysin puurot vasta eilen! Siis puutkin puurot kuin perinteiset hiutale-, riisi- ja vispipuurot tai tuorepuurot.

Facebookin Gluteenittomissa resepteissä oli linkki Selina Vienolan Dilliä ja Piparjuurta blogiin, kvinoapuuroon, mutta ajatus suolaisesta puurosta ei vielä lyönyt itseään läpi, mutta tämä seuraava ohje sen teki. Ja varsinkin valmiin herkun maistaminen, vaikka jouduinkin hieman säveltämään aineksien kanssa.

Hasselpähkinät korvasin puurossa saksanpähkinöillä ja kuorrutteessa mantelirouheella. Rasvana käytin luomuvoita, koska sitä oli jääkaapissa vanhentumassa. Tein puuroa puolikkaan annoksen, mutta kuorrutetta olisin voinut tehdä tuplamäärän, niin hyvää se oli. Kurkatkaapa Selinan pähkinäisen & omenaisen brunssipuuron ohje ja kokeilkaa itse.

Eilisen puuron tein gluteenittomista kaurahiutaleista, mutta viikonloppuna testaan samaa maitoversiona normaaleilla kauraryyneillä sekä tattariryyneillä luontaisesti gluteenittomasti. Juuri äsken söin loppupuuron pois ja hyvältä se maistui tänäänkin.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kasvihuoneen muodonmuutos


Pienen (vuonna 2012 pystytetyn) kasvihuoneemme kunnosta kirjoittelin jo toissa keväänä, jolloin keräsin tuulten riepottamat kennot pihasta ja kursin kasvihuoneen jesarilla kasaan.


Kuten kuvasta näette viime keväänä kasvihuone oli vielä kamalamman näköinen. Kennot vihersivät nyt todella pahasti, eikä millään harjalla eikä painepesurilla olisi enää asiaa tuon lähelle, sillä kennolevyt olivat muuttuneet ihan haperiksi. Sormen sai melkein tökkäämällä läpi. Kasvihuone on pihan helmi, vai mitä?


Heti kuvan ottamisen jälkeen tyhjensin kasvihuoneen ja aloin repimään kennoja ja jesareita irti.


Maaliksi valikoitui pullonvihreä (värikoodi 0456) Miranol sekä pohjamaaliksi Rostex Super. Jesari- ja silikonijälkien poisto vei rutosti aikaa. Samoin maalipesu ja kuivumisen odottelu. Käyttämäni maalipesuaine oli vähän järeämpää kuin se mitä sisätiloissa olen käyttänyt. Muistaakseni se oli ulkokäyttöön tarkoitettu, mikrobikasvustoa tuhoava BioComp.

Ihan kaikkea rosoa en edes yrittänyt saada irti, sillä pohjamaali tuntui tarraavan niin hyvin sekä jesarin liimajälkeen, että silikonirantuihin. Olin yllättynyt kuinka hidasta maalaaminen olikaan. Äkkiseltään luulisi, että nopeastihan tuon nyt maalaa, mutta kehikon lähempi tarkastelu paljastaa, etteivät nuo mitään suoria pätkiä olekaan ja niissä on kantteja ja taitoksia usemapaan suuhtaan. Lisäksi ennen maalausta täytyi aina puhallella ja pyyhkiä kehikko puhtaaksi roskasta ja siitepölystä. Kompura oli tässä kyllä oiva apu.



Tässä vaiheessa emmin pienen hetken värivalintaani ja mielessä kävi myös valkoiseksi tai tummanpunaiseksi maalaaminen. Maali oli kuitenkin jo ostettuna, joten hommiin vaan..


Ekan kerroksen sutimisen jälkeen hieman hirvitti, sillä jälki ei todellakaan ollut kovin nättiä.


Vasta toinen kerros peitti kunnolla ja kolmas viimeisteli. Siinäpä meillä vihreä alumiinirunkoinen kasvihuoneen kehikko, vain kennot puuttuu. Niitä seuraavaksi etsimään. Hetken tutkailun jälkeen selvisi, että kennot tulisivat maksamaan paljon enemmän kuin uusi samankokoinen kasvihuone. Olisiko hinta ollut noin 400e (muistaakseni 6mm kennolle). Tuo kasvihuone on maksanut uutena 249e ja sokkeli 50e, joten puuh..


Mies meinasi, että ostetaan kennojen hinnalla kokonaan uusi ja vähän isompi kasvihuone. Ei minulla isompaa kasvihuonetta vastaan tietenkään mitään ole, kirkuen ottaisin vastaan, MUTTA en halua yhtä tai kahta neliötä isompaa kasvihuonetta, vaan vähintään 25 neliötä isomman 😊, Eikä se metrin pidempi olisi enää edes mahtunut ongelmitta tuohon kohtaan, eli olisi mennyt paikkakin vaihtoon.

Kalliista kennoista siirryttiin sitten laseihin. Teettäen lasit olisivat maksaneet useamman satasen, mutta sitten sattui silmiin netissä K-raudan kasvihuone, mihin sai lasipaketin 185 eurolla. Käytiin paikallisessa K-raudassa katsomassa sekä mittailemassa ko. kasvihuonetta ja todettiin, että siinä on ihan sama runko kuin meidän vuonna 2012 K-raudassa ostetusta (ei-minkään merkkisessä) kasvarissa. Sain lasituspaketin äitienpäivälahjaksi ja sen lisäksi täytyi hommata vain metallisia lasiklipsejä ja silikonia.


Lasit saatiin paikoilleen ehjänä yhtä lukuunottamatta. Avattavan luukun lasi meni asennuksessa reunasta rikki. Kesällä luukun puuttuminen ei isommin haitannut, mutta syksyllä laitoin kennolevyn palasen luukun kehikkoon. Tänä keväänä pyydän äitienpäivälahjaksi uutta luukun lasia ja automaattista lasinavaajaa (vink-vink).


Selasin kuva-arkistoa ja kasvukaudella ei tullut montaa kuvaa enää kasvihuoneesta otettua. Tai ovat niin rakeisia kännykuvia, ettei niitä viitsi tänne laittaa. Puutarhuri -koulutuksen kesäjakso harjoitteluineen ja näyttöviikkoineen kasvihuoneessa vei alkukesästä isoimmat mehut. Heinäkuussa aloitettiin jouluun saakka kestänyt keittiö/vessa/viemäriremontti, joten ymmärtänette miksi bloggaus jäi vähiin ja pääpaino siirtyi Instagramin-kuviin.

Kasvihuoneessa kuitenkin kasvoi viime kesänä erilaisia tomaatteja, kasvihuone- sekä avomaankurkkuja, muutama paprika, chili, basilikaa sekä tietenkin samettiruusuja. Ja kyllähän minä tuossa tuolissa monet kahvitkin join.
Kasvihuoneen paikka on iltapäivällä melko varjoinen, joten valoa paremmin läpäisevät lasit sopivat tähän kohtaan loistavasti. Mielestäni kasvihuone ei myöskään lämmennyt yhtä kuumaksi vaikka ovi sattui olemaan kiinni, kuin kennojen kanssa. Tomaatteja siis saatiin viime vuonna hieman aikaisemmin kuin kennojen kanssa, joten oletan, että syy lienee valon määrän parantumisessa. Viimeiset tomaatit keräsin vihreinä pois 17.10.2016.


Huomasin myös, miten paljon kivempi lasitettu kasvihuone on katsella myös talosta sisältä. Kynttilällä valaistu kasvihuone loistaa kuin iso lyhty. Syyssiivouksen jälkeen siirsin kasvihuoneeseen metallisen pikkupöydän ja tuolit huvimajan terassilta ja myöhemmin ripustin vielä katonrajaan patterilla toimivan valosarjan.



Kasvihuoneessa on nyt mukava istuskella ja haaveilla kahvikupillisen kanssa vaikka sateella, sillä nythän sieltä näkee ulos. Kennojen läpi ei nähnyt, kuuli vain mitä ympärillä tapahtuu.

Syksyllä siirsin tyhjentyneisiin laastipaljuihin yrttejä ja mielenkiinnolla odotan selviävätkö esimerkiksi laventeli, timjami, sitruunamelissa ja salvia niissä talvesta. Märkyys ei ainakaan pitäisi vaivata.

Tekisinkö saman uudestaan?


En varmasti, jos laskisin muodonmuutokseen kuluneen työajan rahaksi. Ilman omaa työtä homma maksoi siis:

  • lasit 185e
  • silikonit, pari-kolme putelia ~15e
  • 2 pkt lasien kiinnitysklipsejä ~17e
  • Rostex Super ~30e
  • Miranol Pullonvihreä 0456 1l sävytettynä ja myöhemmin vielä pikkupurkki hyllystä ~ 45e
  • ------------------------------------------------------------------------------------------------------------
  • Yhteensä 292e + maalipesuaine
Eli noin 300e ja lukuisia työtunteja.

Mitä sain?


  • Silmälle nätimmän näköisen kasvihuoneen, missä kasvit viihtyvät paremmin lisääntyneen valon ansiosta.
  • Ihanan istuskelupaikan, mistä voi tarkkailla ympäristöä vaikka sateella ja viimassa.
  • Vanhan uudistaminen sopii myös ajatuksena paremmin kierrätyshenkiselle kuin uuden ostaminen.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Köyhän naisen makrokuvailua


Kännykän kameraa (S4) on tullut käytettyä nopeassa kuvaamisessa paljonkin. Järkkäri on iso ja painava, mutta känny(kamera) kulkee mukana lähes aina. Ylempänä olevan kuvan nappasin mikroskoopissa tutkinnan alla olevasta kuunliljan varresta.

Viime keväänä kokeilin kuvausta myös pikkuisen luupin läpi, niinikään kännykällä. Kuvassa on kylvölautalla idätyksessä oleva tomaatinsiemen.


Ja kännykuvailu sehän vain jatkuu, vaikka luuri hajosi ja tässä on lainattu lapsen luuria. Ostin nimittäin tällaisen Black Eye makrolinssin (kun halvalla sain).


Linssi kiinnittyy näppärästi kännykameran päälle ja pysyykin siinä hyvin. Eri asia sitten on kuinka hyvin kuvaaja saa rauhoitettua kätensä ja saa tarkennettua kohteeseen.


Seuraavat kuvat on napattu käsivaralta maljakossa puhjenneesta omenankukasta Samsungin A3:n kameralla ja klipsilinssillä.




Näppärä pikkulaite, ainoa miinus tulee säilytyskotelon puutteesta. Mies ei oikein ymmärtänyt innostustani. Hänelle vitsailinkin, että jos käyttäisin kravattia, niin tuohan toimisi hyvin kravattipidikkeenä. Silloin kulkisi aina mukana. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee mielenkiintoista kuvattavaa.

Puutarhurille tämä taas on kiva apuväline paitsi kuvaamisessa, niin myös kasvintuhoojien tunnistamisessa. Kyllähän tämän kautta paremmin näkee kuin paljaalla silmällä, etenkin ikänäköinen. Nämä veijarit ikävä kyllä tunnistin jo käytöksestä, mutta sainpahan asiasta varmuuden kuvaamalla.



Epäilen, että sain harsosääsket riesaksi omaa tyhmyyttäni. Käytin herneiden versotukseen vanhaa, ylivuotista multaa, mitä olin säilyttänyt kellarissa. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt jaksaa odottaa muutama päivä ja hankkia uutta multaa. Ehkä jo ensi keväänä muistan. Tai sitten en.

Siihen asti yritän taistella näitä vastaan liima-ansoilla ja antamalla kasvualustojen kuivahtaa sen mikä pystyy. Sitten taisi olla vielä se niksi raa'an perunan käyttämisestä toukkien houkuttelemiseen. Tuo aikuinen, lentävä harsosääski ei enää pieniä taimia juurikaan vahingoita, vaan sen jälkeläiset. Munista kuoriutuneet toukat ne herkuttelevat mehevillä juurilla.


Aurinkoista alkuviikkoa! Jokohan kevät ottaisi taas harppauksen eteenpäin? Ainakin päivälämpötilat lupaavat nyt hyvää.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mangonkasvatusta

Näin kevättalvella, kun silmät halajavat mitä tahansa vihreää ja sormet pääsyä multaan, tulee aloitettua monenlaisia projekteja. Joskus jopa ihan järjettömiä.


Vertaistuki helpottaa, ja toisaalta kyllä myös pahentaa oireita. Somessa ei voi välttyä vaikutteilta ja pakko minunkin oli lopulta käydä mango-ostoksilla. Tykkään mangon mausta kyllä muutenkin, mutta toki olisin voinut ilmankin olla, mutku...


Mangon hedelmälihan keskellä oleva siemenhän löytyy vasta sen limaisenkarvaisen suojakuoren sisältä. Helpoimmin siihen pääsee käsiksi rapsuttamalla kuorta ensin vaikka veitsellä sen verran, että kuori alkaa pysyä näpeissä tai talouspaperin sisällä. Sitten voiveitsellä tai muulla käteen sopivasti osuvalla välineellä väännetään kuori auki. Ellei kuori suostu aukeamaan, voi hommaa avittaa leikkaamalla saksilla kuoren reunasta sen verran, että saa veitsenkärjen ujutettua väliin.


Seuraavaksi siemen pääsi kostutetun talouspaperin sisään ja pussiin. Puhalsin pussiin ilmaa ja suljin sen. Pussi majailin keittiön lämpimässä nurkassa (noin 26 astetta). Kurkistelin pussiin aika ajoin ja istutin siemenen mullan pintaan lappeelleen, kun juuri oli tullut kunnolla näkyviin (=muutaman sentin mittainen).


Mangopurkin päällä on ollut väljästi aseteltu muovipussi, ja olen sumutellut pussiin vettä silloin tällöin. Pikkuhiljaa suurennan pussin aukkoa, että mango tottuu normaaliin huoneilmaan.

Pihapuutahan tästä ei tietenkään Suomeen saa, mutta mielenkiinnosta katselen minkälaiseksi kasvi kehittyy ja kuinka kauan se mahtuu sisällä kasvamaan. Onneksi meillä on suht korkeat huoneet 😉

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Tomaattivauvoja


Tomaatit pääsivät tänä vuonna kylvölautalle itämään 5.3. ja tämän vuoden lajikkeet ovat:
  • Indigo Rose
  • Sungold F1
  • Balkon Zauber (avomaa)
  • Marmande VR (avomaan pihvitomaatti)
  • Hildares F1 (avomaa)
  • Gardeners Delight


Lautan tein pestyyn broilerirasiaan pienestä solumuovin palasta, talouspaperista, suodatinpussista sekä kumilenkeistä. Lajikkeet kirjoitin lauttaan vedenkestävällä tussilla. Taisi olla liikaa innostusta vaikka oli jo iltamyöhä, kun huomasin vasta "kylvettyäni", että pari lajiketta unohtui kirjoittaa.


Lautta majaili keittiössä lasikuvun alla ja ensimmäiset siemenet heräsivät jo 3 päivän päästä. Ensimmäiset olisi pitänyt siirtää multaan jo torstaina 9.7, mutta pääsin tekemään sen vasta 11.3. Osa tomaattivauvoista oli kasvattanut jo todella pitkän juuren ja verson.



Tomaatit pääsivät lautalta lokerikkoon ja istutin ne hellävaraisesti mahdollisimman syvään taimimultaan nimisäleiden kera.



Pontevasti kohti kesää.


Huomenna on täysikuu ja siitä eteenpäin laskevan kuun pitäisi olla huonompaa aikaa kylvöille. Tekisi mieli kyllä vielä kokeilla muutaman siemenen kanssa onko itäminen hitaampaa/tai erilaista.

Lokerot saivat vielä läpinäkyvät muovikannet ja pääsivät takaisin samalle tasolle. Jahka tuosta hieman vahvistuvat, niin pääsevät nämäkin autotalliin ja omiin ruukkuihinsa. Istutusvaiheessa ujutan ruukkuihin myös hieman kanankakkaa kasvuvoimaksi. Pitääkin lisätä kananhyvä heti ostoslistalle. Tällaista tänään ja huomenna tietenkin jatketaan 😊