Vihdoinkin. Kalevala -peittoni on viimein pingoitettu ja päätelty. Kokoa peitolle tuli pingoituksen jälkeen 130 x 185cm. Ja painoa peitolla on pääteltynä 1420 grammaa. Langankulutus luonnollisesti hieman suurempi. Lankana Novitan 7-veljestä ja Nalle luonnonvalkoisena.
Peiton pingoitus venyi ja venyi, kun odotin sopivan pitkää viikonloppua kun olen yksin kotona ja voin heittää parisängyn petauspatjan muutamaksi päiväksi sivuun. Liotin peittoa vedessä puolisen tuntia ja annoin sen kuivahtaa froteepyyhkeiden sisällä varmaan liian vähän aikaa, sillä peiton kuivuminen pingoitettuna kesti ja kesti. Viimeiseksi yöksi heitin jo päälle petarin, joten peitto tuli samalla prässättyäkin. Tulihan se muutenkin koenukuttua..
Erittäin mukava projekti. Parasta tässä oli yhteinen ja yhtäaikainen tekeminen. Matkan varrella opin myös monta uutta virkkaussilmukkaa.
Mikäli törmäät tähän Kalevala -peitto projektiin ensimmäistä kertaa, niin kyseessä oli Suomen itsenäisyyden 100 vuotisjuhlaprojekti, mihin useat suunnittelijat tekivät ruutujen virkkausmalleja ja yhdistämisohjeet. Lisäksi tarvittiin runsaasti vapaaehtoisia, jotka testasivat mallit, ennen niiden julkaisua. Sanallisten ohjeiden lisäksi jokaisesta ruudusta ja yhdistämisestä löytyy myös YouTube -video, mikä oli itsellekin tarpeellinen lisäapu useamman ruudun kanssa. Ja jos ei vieläkään mennyt perille, niin viimeistään Facebookin tukiryhmän kautta ongelmatilanteet ratkesivat.
Tarkemmat tiedot malleista ja lankasuosituksista sekä linkit ohjeisiin löydät Arteenin Kalevala CAL info -sivuilta.
Tekisinkö toisen? Kyllä voisin tehdä. Itse asiassa aloitinkin toista peittoa, mistä piti tulla minikokoinen valkoinen peitto vauvalle. Ranteet eivät vain sillä hetkellä tykänneet ideasta yhtään ja toinen peitto on yhä alkutekijöissään. Kenties tulevana syksynä olisi uuden peiton aika? Ja josko silloin uskaltautuisi jo tekemään värillisen? Väreissä moni ruutu vasta oikein herää henkiin. Metsä -mallista nappaisin heti mukaan upean keltaisen, oranssin ja vihreän. Yhdistämisen tekisin kuitenkin sinisen sijaan ehkä tummanharmaalla.
Suosikkipaloja oli useita. Aluksi olin tykästynyt pitsimäisiin paloihin, mutta pingoituksen jälkeen tiivimmät palat tuntuvat mukavemmilta peittoa käsitellessä. Itse asiassa tykkäsin langan tunnusta enemmän ennen pingoitusta. Ja kyllähän se peitto pingoituksessa myös oikeasti oheni samalla kun venyi. Voi olla, että en pingoita peittoa pesun jälkeen uudestaan. Nyt torstai-ilta pimenee ja sade piiskaa ikkunaa, joten on oikein sopiva aika testata peittoa ja käpertyä sen kanssa puutarhalehden pariin. Mukavaa toukokuun alkua!
Valtavan iso kiitos kaikille suunnittelijoille sekä muille projektissa mukana olleille ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥