9. lokakuuta 2015

Pakkaset tuli


Pakkaset tuli, eikä enää tarvitse jossitella vihreiden tomaattien kanssa. Osan toin sisälle ja osa jäätyi kasvihuoneeseen kynttilävirityksistä huolimatta.

Huvimajan pelargoniat pelastin pakkasen kynsistä ja ne odottelevat autotallissa siistimistä ja kellariin vientiä. Vähän erikoisemmat pelakat saavat majailla talvensa keittiön ikkunalla. Tyhjiin ruukkuihin ja paleltuneiden kesäkukkien tilalle sujautin muutaman callunan.


Pakkasesta huolimatta pihassa ei vielä kovin syksyiseltä tai talviselta näytä, kun nurmikko ja osa puista on vielä kauniin vihreitä. Mutta ei tässä vielä talvea kyllä tarvitakaan, sillä hommia on vielä tekemättä, ja paljon.

Tämä keväällä aloittamani nuotiopaikan läheinen penger on vielä viimeistelemättä ja osa kasveista siirtämättä/istuttamatta. Tässä pari muutaman viikon takaista kuvaa keskeneräisyydestä.


Iso Golden Globe -pallotuija siirtyi tuohon ylempää pihasta pienestä kallionpainanteesta. Kasvien kasvuvoima on kyllä mieletön, sillä tuokin tuija oli kymmenisen vuotta sitten pieni pallero ja aiemman kasvupaikan kasvualustan syvyys oli vajaa 20 senttiä.

Tässä vielä sama alue toisesta suunnasta. Ylempänä olevan kivimuurin yläpuolella olevaan rinteeseen olen siirtämässä seppelvarpua toisen muurin päältä (koska haluan saada muurin kivet näkyviin). Rinteessä kasvualustaa on vain nimeksi, joten saapa nähdä onnistuuko siirto ja selviävätkö seppelvarvut noin kuivassa ja osin valottomassakin paikassa. Syyssateitakin vielä toivoisin, että siirrettävillä kasveilla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat siirtoon.


Alemmalle penkereelle olen istuttanut pääasiassa havuja ja muita happamaa maata suosivia. Syysvuokkoja ja viime jouluna saadun jouluruusunkin istutin. Nuotiokaarteen läheisen kasvualustan olen kalkinnut, sillä tuijat ja pensasangervot tykkäävät neutraalimasta maasta kuin muut alueen kasvit. Ria -mansikoiden olisi tarkoitus myös muuttaa parvekelaatikoista tuohon kaarteeseen.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta kaikille piipahtajille. Talveen valmistautumista, sitähän se varmaan monella pihalla ja mökillä on. Lopettelen 29.6. kuvattuihin korentokuviin.


5. lokakuuta 2015

Vihreitä tomaatteja ja kaktuskurkkuja


Nappasin nämä kuvat kasvihuoneesta syyskuussa. Tomaattitertut retkottavat edelleen pääosin edelleen pääosin vihreinä ja kurkut ovat piikkisiä kuin kaktukset Toivottavasti kurkun-siemenpussi on vielä tallessa, että tietää ensi kesänä laittaa jotain muuta lajiketta.



Vaikka sain tomaatit kylvettyä ajoissa, niin niiden laitto kasvihuoneeseen viivästyi liikaa. Osin kylmien säiden ja osin muiden kevätkiireiden takia. Tänäkin vuonna olin lisäksi liian optimistinen ja annoin tomaattien venyä liikaa ja tehdä liian monta raakileterttua.


Ensi vuonna yritän petrata ja saada taimet ajoissa kasvihuoneeseen. Lisäksi katkaisen latvan sekä poistan kukkatertut kolmannnen jälkeen. Kenties vaihdan myös normaalikokoiseen kasvihuonetomaattiin. Osasyy heikkoon satoon voi olla myös kasvihuoneen sijainti, se kun jää isojen puiden varjoon kuumimmaksi osaksi päivää.

Jos tämän kesän kasvihuonepettymyksestä jotain hyvää haluaa löytää, niin taudittomuus ja ötökättömyys voisi olla se juttu. Tähän mennessä ei vielä yhtään harmaahometta eikä silmin havaittavia öttiäisiä. Liekö näiden pikku aurinkojen ansiota? Näistäkin näkee, etteivät ole liiaksi auringonvaloa tai lämpöä saaneet, kun eivät ole tuon isommaksi kasvaneet.


Muitakin hidastelijoita pihasta vielä löytyy. Vasta kesällä hankitut Ria -mansikat majailevat parvekelaatikoissa ja vitsinä olenkin maininnut, että tänä vuonna meillä taitaa olla joulupöydässä mansikkaa.



Makukin on Rialla ihan kohdallaan. Samoin muoto ja koko, vai mitä? Näiden on tarkoitus ensi keänä päästä nuotipaikan muurin päälle kasvamaan.


Sinikka -luumun ensimmäinen muutamaa luumua isompi sato saadaan tuhottua ihan vaan syömällä (jääkaapista), mutta vanhempien luumujen ja kriikunoiden sadosta saa kenties vähän hilloakin.


Omenoiden kanssa ei isommin tarvitse temppuilla. Huvituksen sato oli pientä, matosta ja rupista, mutta se kelpasi kyllä rastaille hyvin. No.. eipä tarvinnut kerätä omppuja maastakaan. Pihan vanha omenapuu teki vain muutaman omenan ja nekin tippuivat raakoina puusta. Muutaman piirakan sentään sain niistä tehtyä. Ainoastaan Syysjuovikas säästyi tuhoilta ja siitä saadaankin nauttia pikapuoliin, ellei ilmat nyt ihan talvisiksi heittäydy.

Yksinäinen kvittenikin ilahduttaa yhden hedelmän (vai marjan?) kera. Tämä kasvaa keskellä röyhähtänyttä perennapenkkiä lähes varjossa. Täytyisi varmaan kaivaa esiin tai siirtää aurinkoon, josko tekisi toisenkin keltaisen pompulan :)


Saapas nähdä kypsyykö enää mikään vai täytyykö jo antaa talvelle periksi. Kirpeitä syyspäiviä sullekin!