22. huhtikuuta 2018

Piha muuttuu - heinäpellosta puistoksi?


Piha muuttuu -sarjassani on tänään aiheena alunperin kooltaan alle puolen hehtaarin heinäpelto, mikä sijoittuu tonttimme alavimpaan osaan. Pelto rajoittuu yhdeltä sivulta tiehen ja ja kahdelta pitkältä sivulta metsittyvään peltoon. Muuten pelto rajoittuu lähinnä piha-alueeseen ja sijoittuu talon koillispuolelle.

Klikkaa Lue lisää, mikäli haluat lukea/nähdä koko tarinan.


Ensin (2000 -luvun alussa) se oli naapurin heppojen laitumena ja myöhemmin kesällä heppojen muuttaessa toiselle laitumelle, pellolta korjattiin heinää.


Sitten naapurimme hevoset vähenivät ja pellostamme tuli pelkkä heinäpelto. Ensin heinät olivat nostalgisesti seipäillä. Myöhemmin pikkupaaleissa ja lopuksi jättikokoisissa tuorerehupaaleissa.



Jonain keväänä (2007) pellolle laskeutui hieman isompi pörisijä. Metsänlannoituksessa käytettävä helikopteri laskeutui ja oli yön parkissa pellollamme. Sitä sitten käytiin poikien kanssa koko ilta ihastelemassa.


Sitten naapurissa, eikä muuallakaan, ollut enää tarvetta heinällemme. Tai tarvetta olisi voinut olla, mutta kukaan ei ehtinyt sitä ajoissa korjaamaan, eikä meillä ole siihen tarvittavaa laitetta. Tämä heinä ja kukkameri saatiin lopulta niitettyä ja heinä kerättiin kasaan maatumaan.


Tuon niiton jälkeen mieheni ja innokkaat pienet ruohonleikkaajamme, jotka ovat vuosia odottaneet, että heidän jalkansa ylettyisivät ajoleikkurin polkimiin, alkoivat leikata peltoa ruohonleikkurilla. Emme halunneet pellon rikkaruohottuvan isommilla rikkaruohoilla (mesiangervo, ohdake, horsma, nokkonen, paju jne), mitä viereisellä metsittyvällä peltolohkolla jo kasvaa.

Syksyllä meilä oli jo tasainen nurmikenttä keihäänheittoon ja pallopeleihin. Peltoon ei ole meidän aikana koskaan laitettu mitään lannotteita eikä kalkkia. Hyvin kasvaa ilmankin. Jopa paremmin kuin talon läheisyydessä, mihin on joskus jopa heitelty nurmikon siementä ja kalkkia. Eikä pellossa kasva voikukkaakaan, kuten talon lähellä olevissa ruohikoissa.

Peltoala on vuosien kuluessa myös hieman pienentynyt, sillä alkupäähän istutimme joskus kokeeksi tilkun erilaisia pajuja, mutta en ole koskaan oikein päässyt pajun punonnan makuun.


Ylllä ja alla on kolme kuvaa syyskuulta 2015, eli pari kuukautta viimeisen heinän niiton jälkeen.

Vajan taus on ollut lasten valtakuntaa. Pikkuhiljaa tämäkin alue alkaa siivoutua. Nykyisin pellolla nököttää trampoliini ja vaihtelevasti jalkapallo tai frisbeegolf -maali sekä aurakeppikeihäät.

 

Alue on muuten yhtenäinen nurmialue, lukuunottamatta kahta sarkaojaa. Maa on savista, mutta paikoitellen suht multavaa. Ylempänä, lähempänä vajaa ja kasvihuonetta kallio on pinnassa.

Jossain vaiheessa suunnittelin peltoon jotain hyötyviljelystä. Pellon pää on luoteeseen ja halla hiipii pitkin pitkää peltoaukeaa. Voisi myös todeta, että melkein aina täällä myös tuulee. Ihan herkimmille viljelykasveille alue ei siis oikein sovellu ilman suojapuuston istutusta.

Puutarhurikoulussa (tuotantopuolella) tehtiin tuotantokustannuslaskelmia ja minä tein sellaisen marja-aronian viljelystä. Enin kustannus marjanviljelyssähän tulee työvoimasta (ellei keruu ole koneellista) ja näin pienissä määrin viljely ei mitenkään kannata. Tämä peltoläntti on muuhunkin avomaatuotantoon turhan pieni (ja savinen), hiukan päälle 0,3 hehtaaria. joten eniten olen pyöritellyt mielessäni puiston perustamista.

Kauniita havu- ja lehtipuita ja pensaita, väriläiskiksi erilaisia kukkivia pensaita ja isoja perennoja. Ruususpiraali ja sen keskelle kärhöillä verhoiltu pergola? Luonnollisen oloinen lampi ja pelto-ojasta muotoiltu puro? Kenties lammesta kaivetusta maasta muotoituisi jokin korkeampi kohta? Entäpä pieni niittylämpäre muistona vanhana heinäpellosta? Istutusten lomaan tekisin jotain koristeita koivurisusta tai pajusta jos jaksaisin.

Olen haaveillut myös hedelmätarhasta ja muotopuutarhamaisesta kasvimaasta, tai fiinimmin potagerista. Keskelle voisi jäädä ympyränmuotoinen alue pallopeleihin, vähän kuin oma tapahtuma- tai sirkusaukio 😉 Sopisivatko nekin puistosuunnitelmaan?


Tietysti toivon myös, että kodistamme tulisi aikanaan mukava mummola myös lastenlapsille (mikäli sellaisia joskus saadaan), joten mm trampoliinia eikä keinupaikkoja ei olla heti laittamassa pois. Ne voisi myös integroida puiston siimekseen. Toimiihan trampoliini aikuisellekin vaikka tähtien katselupaikkana, kun sinne parkkeeraa itsensä makuupussissa selälleen.

Päättämättömän mieleni ja keskeneräisten suunnitelmien takia mikään ei ole muutamaan vuoteen edistynyt. Sitäpaitsi miesväki tuntuu tykkäävän ruohonleikkuusta. Mies ehdotti, että siirtäisimme pellon tienpuoliseen reunaan metsävaahteroita. Jos niitä laitettaisiin, niin esteettinen silmäni sanoo, että niiden täytyisi olla määrätyin välein. Keltainen vaahterarivistö olisi syksyllä upea näky, mutta en tiedä pystynkö ajattelemaan samoin pihaa kohti lentävistä lehdistä? Haluaisin tien reunaan hallaa/tuulta vasten kenties ikivihreän aidanteen, mahdollisesti kuusiaidan, mikä olisi taas työläs hoidettava, kun tuo pellon pääty on noin 55 metriä leveä. Pellon navetan puoleisessa laidassa on jo yksi hoitamaton kuusiaita (ao. kuva), joten ehkä empiminen johtuu osin myös siitä.


Itse puistossa (kuten ei pihassakaan) taas ei mielestäni mikään saisi olla liikaa järjestyksessä tai suorissa riveissä. Puiden ja pensaiden täytyisi näyttää siltä, kuin luonto olisi ne sijoilleen asetellut. Isojen puiden juurella olisi pienempiä pensaita ja niiden alla matalia sipulikukkia ja perennoja. Polkujen täytyisi kaareutua puiden lomassa ja polun toisen pään kätkeytyä lehvästön taakse.

Entä mistä ne polut olisi tehty? Nurmikosta ajaen? Jos nurmikosta, niin mitä puiden alla olisi/kasvaisi ja miten niiden alustoja hoidettaisiin? Kuoriketta vai vihreää katetta? Monta liikkuvaa osaa siis tässäkin suunnittelussa, varsinkin kun mitään myrkkyjä tai muoveja en halua maahan laittaa.


Unelmointia rajoittaa eniten lompakko. Täytynee alkaa lotota, jos meinaa saada tontille kaivurin lampihommiin tai saa ostettuja riittävän isoja puita. Siemenkasvatus kun ei tässä kohtaa ole se ihan paras vaihtoehto puuvartisten kanssa. Sitäkin aion kyllä harrastaa ja viimeksi tänään kävin miehen isän kasvattaman pihtakuusen alla etsimässä siemeniä.


Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi pihan reunassa vastaava käyttämätön maatilkku? Mielellään kuulisin muitakin ideoita.

Tänään heiluttelin pihalla hiukan haravaa ja heittelin kompostia muutamaan istutukseen. Jälkikypsytyskomposti oli vielä jäässä, joten homma jatkuu jahka massa sulaa. Sinivuokot olivat jo nupulla odottamassa aurinkoista päivää. Japaninruttojuuret (Petasites japonicus) sen sijaan olivat jo ponkaisseet kukkansa pintaan ja avanneet limenkeltaiset kukkansa. Mukavaa uutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥