Kevätihmisen parasta aikaa

Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa. Mikäs on ihmisen ollessa kun joka päivälle riittää uutta löydettävää. Tänä keväänä tosin on ollut päinvastaisiakin löytöjä. Jouluruusu ei taaskaan selvinnyt meillä talvesta, eikä viime kesän ostoskaan, kirjava sorvarinpensas. En kuitenkaan kaiva tuota risukasaa heti ylös, josko jotain vielä juuresta nousisi.

Ehkä on ihan oma syy, kun en vaivautunut suojaamaan, mutta ihan tämän vieressä kuitenkin talvesta selvisi, (niin ikään suojaamatta, mutta keväällä hiukan varjostettu), hibatuija, mikä sekään ei kai ihan selvä tapaus II-vyöhykkeelläkään ole.

Viime kevään ostos murdeenia (lattari on hukassa, eikä kuukkelikaan tunne mitään murdeeniaa) ilahduttaa juuri nyt pienillä kukkanupuillaan. Noissa on jotain samaa kuin tutummissa vuorenkilven kukissa. Jos tunnistat niin kerrothan minullekin.

Myös viime kesänä saamani jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) aloittelee kohta keltaista kukintaansa ja metsästä siirtämäni valkovuokkokin heräilee. Tässä pihasyreenien edessä olevassa kaaripenkissä tutut luottokukkijat, lumikellot, krookukset ja kevättähdet, pistävät parastaan. Hetken päästä vuoron saa toivottavasti valkoinen särkynytsydän ja sen jälkeen mm. unelmatädykkeet ja poimulehdet. Penkki on pahasti rikkaruohottunut, ja pitäisi uudistaa, mutta näiden sipulikukkien takia ei millään viitsisi hommaan ryhtyä.

Pihakierroksilla ja hommissa on usein mukana nelijalkaisia ystäviä. Iines kisukin ihan tohkeissaan puski omenapuuta ja säntäsi perään kun jatkoin matkaani.

Onneksi on taas viikonloppu ja pääsee puuhastelemaan puutarhassa hiukan enemmän kuin arkena. Tänään ei vain työ(harjoittelu)n jälkeen jaksanut kuin tehdä pakolliset ostokset ja kastella kastelun tarpeessa olevat. Huomenna uusin voimin keväästä nauttimaan. Aurinkoista viikon vaihdetta!

Keväinen perjantai

Myrskytuuli on tällä erää laantunut ja sähkökatkoistakin on selvitty. Peipot laulavat ja keittiönseinustan krookukset odottavat aurinkoa, ja ovat heti valmiina avaamaan kukintonsa kohti valoa ja lämpöä.

Heinäseivästä halaileva kärhö on vielä siistimättä, mutta kovin alashan tuota ei malta leikata, jos nuo silmut vaan jaksavat aueta. Pääsin muutama viikko sitten osallistumaan todella mielenkiintoiselle kärhö -luennolle, ja sen annista lumoutuneena näitä ihanuuksia täytyy kyllä saada pihaan lisää konstilla millä hyvänsä. 

Tämäkin, vastoin yleisiä kärhöjen istutusohjeita istutettu Hagley Hybrid on pysynyt hengissä, vaikka varpaiden alla on melkein heti vastassa kallio. Olen lannoittanut puutarhan kasveja melko niukasti, lähinnä vain kompostilla ja kanankakalla, mutta tänä kesänä täytyy testata kuinka paljon kunnon lannoituksella voi vaikuttaa kärhön kukkien määrään.

Leskenlehden bongasin omasta pihasta liiterin edustaa siivotessani kiirastorstaina 2.4. ja tuolla tien penkalla se saa lisääntyäkin, vaikkei ihan helpoin kitkettävä taida syvine juurineen ollakaan. Lisää keltaista kukintaa lupailee tämä kasvihuoneen lähellä kasvava vuohenjuurimätäs. Siellä ne jo ovat, pienet pyöreät kukkanuput lähtökuopissaan.

Vuorikaunokkikin on todella nätti harmahtavine lehtineen, ja onhan se kaunis kukkivanakin, ainakin siihen asti kunnes retkahtaa joka suuntaan. Vuorikaunokki tuli pihaan kymmenisen vuotta sitten kälyn pihasta ja nyt sitä sitten löytyykin monesta paikasta, osa tarkoituksella siirrettynä, mutta suurin osa itsekseen levinneenä.

Kävin tänään metsässä tarkastamassa sinivuokkotilanteen, mutta vielä ei ollut metsä sinisenään. Vuokot vasta oikoivat nuppujaan metsänpohjasta valoa kohti. Ehkäpä sinistä löytyy enemmän jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna? Scillan hieman eri sävyistä sinistäkin pääsee ihan kohta ihailemaan.

Lumikello jaksaa edelleen sulostuttaa entisessä kuutamopenkissä ja onhan siinä kohdin muitakin valkoisia "jäänteitä", mm tämä pieni kasvitieteellinen krookus Crocus ‘Miss Vain’.

Keväistä viikonloppua kaikille ♥

Lumikelloja ja kylvöpuuhia

Eilen sunnuntaina 15.3.2015 ensimmäiset lumikellot avasivat nuppunsa ja otin niistä kännykällä muutaman kuvan muistoksi. Kännyssäni on silikonikuoret, joten sen voi laittaa vasten maanpintaa ja ottaa kuvan ääniohjauksella, mikä löytyy ainakin android -puhelimista.

Muuten viikonloppu kului verkkaisesti kauppareissulla, urheilukisoissa, ikkunoita pestessä, kukkapenkkejä siistiessä ja neuloessa. Koska mullassa möyhiminen tekee ihmiselle hyvää, jatkoin sitä heti aamutuimaan kylvämällä lasten haluaman ruukkupaprikan. Vapaisiin lokeroihin sujautin lisäksi punalehtistä basilikaa, mitä kasvoi jo viime kesänä kasvihuoneessa. Nämä pikkukennot ostin Tigeristä eurolla ja nämä ovat yllättävän tukevia, joten eivät ole pelkästään yhden kevään ilo.

Tomaatit kylvin 10.3.2015 ja pelkäsin, että niille kävisi köpelösti, kun menin vahingossa "kastelemaan" niitä kylpyhuonesuihkeella enkä vieressä olleesta vesipullosta. Onneksi suihkeeni (Method) ei ollut sieltä myrkyllisemmästä päästä ja ilmeisesti se huuhtoutui mullasta vedellä pois, sillä eilen (15.3.) sain katsella kun pienet tomaattivauvat nousivat kumaraisina mullasta. Toistaiseksi on kuitenkin noussut vain 2/6 Chocolate Cherryä, mutta josko neljä  muuta olisivat vain vähän hitaampia heräämään?

Tänä aamuna (16.3.) useimmat ovat jo nostaneet sirkkalehtensä kohti aamuaurinkoa. Kohta nämä pitäisi kiikuttaa kohti autotallia, missä on vähän viilempi kuin täällä talossa.

Aion koulia tomaatit tuosta kennoihin ja niistä myöhemin puolikkaisiin maitopurkkeihin. Ja joka kerta aiempaa syvemmälle multaan. Sijoituspaikka näille tulee olemaan kasvihuone ja ylimääräiset taimet annetaan ystäville.

Tykkään enemmän kirsikkatomaateista, kuin niistä isommista. Nämä eivät mielestäni ole niin tarkkoja kastelunkaan suhteen, eli eivät halkeile kosteusvaihteluista niin paljon kuin ne isommat serkkunsa. Plussaa on sekin, että näitä tulee määrällisesti enemmän ja ovat minusta maukkaampiakin. Aika vähän näitä on loppujen lopuksi salaatteihin saatu, sillä muksut (ja minäkin) käydään napsimassa näitä suoraan kasvihuoneesta suuhun. 

Tämä paidanhelmakuva on vuodelta 2013, jolloin kasvamassa oli myös tätä "suklaatomaattia". Keltaiset ovat Golden Queen -lajiketta, minkä olen myös merkannut maistuvaksi, toisin kuin sitä ennen torilta ostetun keltaisen tomaatin, mikä oli jauhoinen eikä maistunut miltään. Kyllähän se harmittaa, kun paapoo taimia ja saa vaivanpalkaksi mautonta satoa, joten hyvät muistiinpanot olisivat siksikin tärkeitä.

Ja loppuun vielä aamun ajatus teepussista. Mukavaa viikonalkua sinulle. Loppuviikoksi on lupailtu takatalveakin, mutta ei anneta sen haitata. Jos tulee lunta, niin kaivetaan sukset esiin ja lähdetään hiihtämään. Oma hiihtokausi jäikin tänä talvena kovin lyhyeksi.

Every minute of laughter
prolongs life one hour.

Jokainen minuutti naurua
pidentää elämää tunnilla.