Vihreitä tomaatteja ja kaktuskurkkuja

Nappasin nämä kuvat kasvihuoneesta syyskuussa. Tomaattitertut retkottavat edelleen pääosin edelleen pääosin vihreinä ja kurkut ovat piikkisiä kuin kaktukset Toivottavasti kurkun-siemenpussi on vielä tallessa, että tietää ensi kesänä laittaa jotain muuta lajiketta.

Vaikka sain tomaatit kylvettyä ajoissa, niin niiden laitto kasvihuoneeseen viivästyi liikaa. Osin kylmien säiden ja osin muiden kevätkiireiden takia. Tänäkin vuonna olin lisäksi liian optimistinen ja annoin tomaattien venyä liikaa ja tehdä liian monta raakileterttua.

Ensi vuonna yritän petrata ja saada taimet ajoissa kasvihuoneeseen. Lisäksi katkaisen latvan sekä poistan kukkatertut kolmannnen jälkeen. Kenties vaihdan myös normaalikokoiseen kasvihuonetomaattiin. Osasyy heikkoon satoon voi olla myös kasvihuoneen sijainti, se kun jää isojen puiden varjoon kuumimmaksi osaksi päivää.

Jos tämän kesän kasvihuonepettymyksestä jotain hyvää haluaa löytää, niin taudittomuus ja ötökättömyys voisi olla se juttu. Tähän mennessä ei vielä yhtään harmaahometta eikä silmin havaittavia öttiäisiä. Liekö näiden pikku aurinkojen ansiota? Näistäkin näkee, etteivät ole liiaksi auringonvaloa tai lämpöä saaneet, kun eivät ole tuon isommaksi kasvaneet.

Muitakin hidastelijoita pihasta vielä löytyy. Vasta kesällä hankitut Ria -mansikat majailevat parvekelaatikoissa ja vitsinä olenkin maininnut, että tänä vuonna meillä taitaa olla joulupöydässä mansikkaa.

Makukin on Rialla ihan kohdallaan. Samoin muoto ja koko, vai mitä? Näiden on tarkoitus ensi keänä päästä nuotipaikan muurin päälle kasvamaan.

Sinikka -luumun ensimmäinen muutamaa luumua isompi sato saadaan tuhottua ihan vaan syömällä (jääkaapista), mutta vanhempien luumujen ja kriikunoiden sadosta saa kenties vähän hilloakin.

Omenoiden kanssa ei isommin tarvitse temppuilla. Huvituksen sato oli pientä, matosta ja rupista, mutta se kelpasi kyllä rastaille hyvin. No.. eipä tarvinnut kerätä omppuja maastakaan. Pihan vanha omenapuu teki vain muutaman omenan ja nekin tippuivat raakoina puusta. Muutaman piirakan sentään sain niistä tehtyä. Ainoastaan Syysjuovikas säästyi tuhoilta ja siitä saadaankin nauttia pikapuoliin, ellei ilmat nyt ihan talvisiksi heittäydy.

Yksinäinen kvittenikin ilahduttaa yhden hedelmän (vai marjan?) kera. Tämä kasvaa keskellä röyhähtänyttä perennapenkkiä lähes varjossa. Täytyisi varmaan kaivaa esiin tai siirtää aurinkoon, josko tekisi toisenkin keltaisen pompulan :)

Saapas nähdä kypsyykö enää mikään vai täytyykö jo antaa talvelle periksi. Kirpeitä syyspäiviä sullekin!