Myrskytuuli on tällä erää laantunut ja sähkökatkoistakin on selvitty. Peipot laulavat ja keittiönseinustan krookukset odottavat aurinkoa, ja ovat heti valmiina avaamaan kukintonsa kohti valoa ja lämpöä.
Heinäseivästä halaileva kärhö on vielä siistimättä, mutta kovin alashan tuota ei malta leikata, jos nuo silmut vaan jaksavat aueta. Pääsin muutama viikko sitten osallistumaan todella mielenkiintoiselle kärhö -luennolle, ja sen annista lumoutuneena näitä ihanuuksia täytyy kyllä saada pihaan lisää konstilla millä hyvänsä.
Tämäkin, vastoin yleisiä kärhöjen istutusohjeita istutettu Hagley Hybrid on pysynyt hengissä, vaikka varpaiden alla on melkein heti vastassa kallio. Olen lannoittanut puutarhan kasveja melko niukasti, lähinnä vain kompostilla ja kanankakalla, mutta tänä kesänä täytyy testata kuinka paljon kunnon lannoituksella voi vaikuttaa kärhön kukkien määrään.
Leskenlehden bongasin omasta pihasta liiterin edustaa siivotessani kiirastorstaina 2.4. ja tuolla tien penkalla se saa lisääntyäkin, vaikkei ihan helpoin kitkettävä taida syvine juurineen ollakaan. Lisää keltaista kukintaa lupailee tämä kasvihuoneen lähellä kasvava vuohenjuurimätäs. Siellä ne jo ovat, pienet pyöreät kukkanuput lähtökuopissaan.
Vuorikaunokkikin on todella nätti harmahtavine lehtineen, ja onhan se kaunis kukkivanakin, ainakin siihen asti kunnes retkahtaa joka suuntaan. Vuorikaunokki tuli pihaan kymmenisen vuotta sitten kälyn pihasta ja nyt sitä sitten löytyykin monesta paikasta, osa tarkoituksella siirrettynä, mutta suurin osa itsekseen levinneenä.
Kävin tänään metsässä tarkastamassa sinivuokkotilanteen, mutta vielä ei ollut metsä sinisenään. Vuokot vasta oikoivat nuppujaan metsänpohjasta valoa kohti. Ehkäpä sinistä löytyy enemmän jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna? Scillan hieman eri sävyistä sinistäkin pääsee ihan kohta ihailemaan.
Keväistä viikonloppua kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥