Keväisenä päivänä

Eilen ystävänpäivänä oli kaunis keväinen päivä. Minäkin ehdin käymään kameran kanssa ulkona ennen auringonlaskua. Kiertelin ihan vain katselemassa ja suunnittelemassa, mistä pitäisi alkaa tai mistä pitäisi jatkaa. Tonttimme on himpun alle 2 hehtaaria, joten kyllähän tässä lääniä riittää juuri sopivasti siihen, että koko ajan on kaikki kesken, eikä mikään kohta koskaan valmistu. Toki ei koko 2 hehtaaria varsinaista pihaa ole, mahtuu tuohon onneksi hieman metsääkin.

Kasvihuoneessa oli jo mukavan lämmintä, kun kävin tarkastamassa paikat ja keräämässä hieman juoma-aineksia kasvihuonepolun varrelta.

En ole siperianteetä vielä kokeillut, vaikka useamman vuoden on jo pitänyt. Keräsin myös hieman tuoreempia lehtiä leikkovihreäksi.

Kissatkin nauttivat auringosta. Tässä myyräntorjuntayksiköt II ja IV nuuhkivat toisiaan ystävänpäivän hengessä. Kivikehässä kasvaa kivikkokurjenpolvea ja korkeuksiin tähyävä imukärhivilliviini.

Lumesta ei ole tänä talvena ollut tietoa eikä haittaa ja kalliolla auringossa paistattelevat mehitähdet ovat jo valmiina kasvuun.

Katselin huvimajan terassilta kallionlaen kivikkomaalle päin ja mietiskelin taas mitä noille syreenipöheiköille pitäisi tehdä. Vasemmanpuoleisen edessä on pieni perennapenkki, minkä kohtaloa olen niinikään usemman vuoden pohdiskellut. Penkki on todella varjoinen syreenien ollessa lehdessä ja nyt pahoin rikkaruohottunutkin. Joskus se oli kyllä ihan nätti ja syreenit ovat tietysti kukkiessaan niin upeita, että oksat pois. Kaksi seuraavaa kuvaa ovat vuodelta 2010.

Rinteenpuoleiset syreenit kasvavat lähes tyhjän päällä kun kallio viettää alas ja kalliota vasten joskus jonkun muun kasaamat kivet ja maa-aines ovat romahtaneet syreenien painosta.

Syreenien alapuolinen viettävä rinne onkin sitten oma mm. juolavehnää, vadelmaa, tuomenvesoja sisältävä murheenkryyninsä. Jos olisi käytössä useita kuutioita maa-aineksia tai antaisi glyfosaatille periksi, niin homma voisi hoituakin, mutta muuten olo tuntuu tuon heinikon edessä varsin voimattomalta. Mietintä jatkuu ja mielelläni otan vinkkejä tuon suhteen vastaan. Myrkkyihin en haluaisi turvautua, jo pelkästään sen vuoksi, että heti ao kuvan oikeassa alanurkassa on kastelukaivo, mistä otan vettä mm. vihannesten kasteluun.

Toisessa suunnassa syreenien vieressä ja samassa ongelmarinteessä kasvaa useampi neliö idänvirpiangervoa, mille täytyisi niinikään tehdä jotain. Jonkin verran olen sitä toisaalle siirtänyt, mutta todennut, että sen täytyisi kasvaa paikassa mistä pääsee ruohonleikkurilla kiertämään ympäri. Muuten on muutaman vuoden päästä pulassa.

Pöheikön kohdalla lienee tontin suojaisin ja lämpimin paikka, missä olisi poikkeuksellisesti tarjolla myös täkäläisittäin reilusti maata juurien alle, eikä vesikään seisoisi kasvin juurella. Paikka olisi kuin tehty köynnösruusulle tai vaikka päärynäpuulle, mikä nyt valitettavasti on joutunut aloittamaan kasvunsa jo toisaalla, koska en ole saanut aikaiseksi tuon pöheikön raivausta. 

Raivaus ei ole ihan helppoa puuhaa käsipelillä ja vaikka olisi rahaakin upottaa pihanlaittoon, niin empä tiedä pääsisikö tuohon rinteeseen mikään konevoimakaan, ainakaan rikkomatta rinteessä jo kasvavia luumupensaita. Ainakaan keväällä tuonne alemmas ei ole ruohonleikkuria isommalla koneella mitään asiaa, sillä pohjavesi on ihan pinnassa.

Ehkäpä odotan seuraavaa suurempaa angstikohtausta ja suuntaan silloin lapion ja talikon kanssa angervon kimppuun teutaroimaan. Olisiko se hyvä suunnitelma? Voisin samalla riehua tässä toisessakin paikassa minne olen tuota hölmöyksissäni siirrellyt, missä ei niinikään pääse sitä ruohonleikkurilla pitämään aisoissa. Edessä näkyvä puumainen kasvi on pihlajaan varttamani aronia.

Mietinnät jatkuvat, ja kenties sitten kun saa istuskella huvimajan terassilla kahvikuppi kädessä ajatuksetkin kulkevat paremmin? Eilen oli kiva päivä vain ihailla kevättalven valoa. Liekö kyse iästä vai jonkinlaisesta viisastumisesta, mutta olen vasta viime vuosina tajunnut, ettei pihassa tarvitse aina vain raahautua työvaatteissa paikasta toiseen. Joskus voi vain pysähtyä ja katsella rauhassa. Vaikka kurtturuusun kiulukkaa.

Mukavaa päivänjatkoa!