Messuostokset

Tämä tummanpunainen apila Trifolium repens olisiko kenties 'Purple Velvet'? näytti olevan yksi Nordiska Trädgårdar -messujen hittituotteista ja pakkohan sellainen oli mukana kotiin tuoda. Koska tuo kuitenkin on apila, minkä kanssa on mm. kukkapenkin reunoissa kiitettävästi painittu, on sijoituspaikan kanssa oltava tarkkana, että ei tarvitse muutaman vuoden päästä manailla.

Tällaista kirjavaa kehtolehteä (Tolmiea menziesii) olen himoinnut hetken aikaa ja tällä hetkellä tämä asuu lasikuistin amppelissa. Jos saan kasvamaan ja lisättyä mukavasti, niin istutan tätä myös ulos maahan ja katson selviääkö talven yli. On kuulemma selvinnyt.

Perennapuoli täydentyi myös metsäasterilla (Aster divaricatus) sekä punaisella kevätesikolla (Primula veris). Joskus minulla oli omista kylvöksistä tuota kevätesikkoa keltaisena, mutta se hävisi jonain lumettomana pakkastalvena.

Muutama sipulikukkakin piti hankkia. Hellyin tälle vaaleankeltaiselle buharantulppaanille (Tulipa batalinii) sekä muutamalle persianpikarililjan (Fritillaria persica) sipulille. Jälkimmäiset aiheuttivat hieman päänvaivaa, kun ne lievästi sanoen tuoksahtivat kahdenkin muovipussin läpi. Mukava vetää mädäntyneeltä lantulta haisevaa kassia perässään Tukholman keskustassa. Laivasta lähtiessämme naureskelimme, että onnaksi emme ostaneet myös puksipuita (haisee koiranpissiltä). Olisi saattanut olla melkoinen hajujen sinfonia hyttisiivoojia vastassa.

Kasvien lisäksi kotiutin myös tällaisen kivan rautapallon tai -amppelin. Sen sisällä kulki turvallisesti myös muutama pieni santtu.

Matkaseurueestamme 50% keskittyi vain ja ainoastaan pelargoneihin, mutta kyllä me kaksi muuta jokakasvinfaniakin muutaman ostimme. Minä ostin nämä ihanuudet:

Englantilainen pelakuu tuli ostettua vahingossa, kun yritin vain etsiä syvää tummanpunaista kukkaa. Ostin myös tämän isomman Tango 'Velvet Red' pelargonin, mutta hän ei ole oikein matkan rasituksista vielä toipunut. Kaikki nuput ovat nyykähtäneet ja muutenkin kasvin olemus on sellainen, että on varmaan ollut päivittäisellä tymäkällä kastelulannoituksella ja kun olosuhteet eivät ole jatkuneet samanlaisena, niin kasvi riiputtaa apeana erityisesti alimpia isoja lehtiään. Viime kesänä ihmettelin samaa ilmiötä pihalle ostamineni tavispelakoiden kanssa ja epäilin ties mitä viruksia. Facebookin pelakuu-ryhmässä tarjottiin tuota voimakkaan (typpi)lannoituksen taukoamista lehtien lurpatuksen ja tiputuksen syyksi. Kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä.

Ja pitihän jotain puuvartistakin tuoda. Pikkulehtikatsurakin Cercidiphyllum japonicum mahtui vielä matkaan ja sellaisen ostimme myös syntymäpäivälahjaksi ja matkamuistoksi pelargonistillemme. Voimme sitten vertailla miten saaamme kukin pidettyä puumme hengissä. Nyt täytyy vain keksiä katsuralle pihasta sopiva paikka.

Ja ostinhan minä pari jalallista ruukkuakin, muovisia tosin, vaikka rautaisia ihailinkin.

Ja kassin sivutaskuihin sai vielä sujautettua muutaman savilinnun tuliaiseksi ja betonimunia, mitä on pitänyt itsekin kyllä tehdä, mutta aina vaan jäänyt tekemättä. Munat kaipaavat nyt ihan selkeästi risupesää, joten täytyy jossain vaiheessa niille sellainen tehdä.

Messumatka oli kyllä mukava ja seura parasta. Se mitä jo aikaisemminkin mainitsin oli, että kaksi päivää messuilla ei olisi välttämättä ollut yhtään liikaa. Paljon jäi näkemättä (ja ostamatta). Oma (paketti)autokin saattaisi olla hyvä ajatus, toki parempi pienetkin tuliaiset kuin ei ollenkaan. Ja tosiaan paluumatkallahan poikkesimme vielä Pirilän Kukkatalossa, mistä löysin edullisen lyyraviikunan, kivan tuoksupelargonin, belliksen sekä orvokkeja. Semmoinen reissu siis.

Ps. Muokkasin toista messukertomusta lisäämällä sinne kuvia kukkasidontatöistä, mitä oli paikallisen floristikoulun osastolla. Käy kurkkaamassa.