Joulumuisto

Joulu hujahti blogin pidon osalta ohitse, samoin loppiainenkin, mutta palataan joulutunnelmiin vielä muutaman kuvan ja ajatuksen kera.

Ollessani aatonaattoon asti kukkakaupassa apulaisena, joulun kotiin teki tänä vuonna perheen miesväki. Pojat hakivat metsänreunasta kuusen mitä olin jo aiemmin katsellut ja koristelivatkin sen. Mies hoisi ruokapuolen tänäkin jouluna. Minä taisin tehdä vain sienisalaatin ja rusinakiisselin. Ja joulun jälkeen jatkojalostin kinkusta ja laatikoista mm. chili con carnea ja rieskoja.

Aattoiltaa vietettiin tällä kertaa vanhempieni kotona, minne veimme osan jouluruuista mukanamme. Joulupäivää vietettiin meillä kotona miehen vanhempien kanssa ja tapanina vierailtiin miehen siskon luona koko suvun voimin.

Joulukuvat tuli taas napsittua pääasiassa kännykällä, mutta nämä muutamat kuvat näpsin tapanina käsivaralta kameralla. Nyt on kamerassa taas jalustakin, eli terävämpiä kuvia on toivottavasti luvassa. Toki täytyisi myös silmälääkärin pakeilla käväistä.

Tämä ruokailuhuoneemme (pohjapiirrustuksessa nimellä isännänhuone), on talon pimein huone ja toiseksi hankalin sisustettava. Ruokapöydälle sopivia paikkoja on vain yksi, mutta pöydän voisi laittaa myös toisinpäin, pääty seinää vasten.

Haluaisin tänne hieman värikkäämmän ja kuviollisen perinnetapetin (ja myös pois tuon väliaikaisratkaisu -laminaatin), mutta pelkään että huoneesta tulee liian synkkä. Tulisikohan? 

Ruokailuhuone on siis todellakin huone missä syömme, sillä taustalla näkyvään keittiöömme ei mahdu ruokapöytää (viidelle). Nurkassa näkyvä kaakeliuuni on vain uunin kuori. Taloon 1960 -luvulla tehty keskuslämmitysremontti hävitti tuolle kuuluvan hormin, mutta onneksi edes kuoret jätettiin koristeeksi.

Meille tulleet joulukortit roikkuvat jälleen pyykkipojilla vanhoihin ikkunoihin kiinnitetyissä naruissa. Ihanaa, että ihmiset vielä jaksavat niitä kirjoitella ja lähettää. Ja varsinkin askarrella, tässä kolme kaunista itse tehtyä korttia. Oikeanpuoleinen on minun tekemäni.

Meiltä lähteneet joulukortit olivat jouluna17 aika yksinkertaisia, tässä kuvassa on tekstin kirjoitus alkamassa.

Tänä vuonna aion harjoitella tekstausta lisää. Ja noita vesivärejäkin voisi kokeilla vähän enemmän kuin tuon pienen kranssin maalauksen verran. Ostin värit joskus saamillani lahjarahoilla varmaankin jo 10 vuotta sitten ja suurin osa värinapeista oli vielä paketeissaan, kun aloin joulukorttipuuhat. Muutama uusi sivellin täytyy kyllä ensin hankkia.

Joulupöydän kukkana oli kimppu valkoista papukaijatulppaaneista, eucalyptuksesta ja makedonianmännyn oksista. Skimmiaakin tuohon piti laittaa, mutta unohdin ne kuistille ja löysin vasta myöhemmin. Maljakon sain/ostin lahjaksi. Olin etsinyt tuon mallista jo pidempään. Ja etsin jatkossakin, sillä tämä kaunokainen on hieman liian suuri ruokapöydälle ja vaatii myös aika ison kimpun. Eli saman mallinen, mutta pienempi on "tilauksessa". Kuvassa näkyvä yöpöytä/pikkulipasto muutti meille mummolasta ennen joulua. Sen päällä olevat kirjan ja kauniin tuikkulyhdyn sain myös lahjaksi.

Olohuoneen järjestys palautui ennen joulua takaisin siihen, mitä se on ollut ennenkin. Sohvat palasivat ikkunoiden eteen ja kuusi pääsi siten mahdollisimman kauas lämmönlähteistä; lämpöpattereista ja kakluunista. Nyt loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina tämä poikien koristelema kuusi on vieläkin paikoillaan. Punaiset verhot ja tyynyliinat pakkaan laatikkoon viimeistään Nuutinpäivänä, ellei sitä ennen satu tulemaan aurinkoista päivää, jolloin keväänkaipuu iskee aivan varmasti. Ja siihenhän ei punainen väri istu, vaan mieli halajaa raikkaan vihreää ja vaaleita sävyjä.

Hiukan punaista löytyy myös makuuhuoneen petivaatteista. Iineskin tuntuu tykkäävän,kuten kuvasta näkyy. Muutenkin kissan olemuksessa kiteytyy omienkin ja perheen välipäivien motto.

Itse tehdyt lahjat olivat tänä vuonna vähemmistössä. Yksi olkihimmeli syntyy jälkitoimituksena ja parit muut jutut hieman keväämällä, mutta tällaisia pyykkietikoita ja kynttiläpakkauksia tein pieniksi jouluviemisiksi, ja olisi syntynyt enemmänkin, jos olisi ollut kivoja lasipulloja. 

Olen ihastunut pyykkietikan käyttöön. Olen jo vuosia käyttänyt hajusteenta Allegron Eko pesuainetta ja joskus olen kaivannut esim. liinavaatteisiin jotain luonnollista tuoksua. Tavallisia huuhteluaineita en voi käyttää, kun korkeintaan pienen tipan, sillä ne tuoksuvat liikaa ja keinotekoiselta. Pyykkietikkaa olen tehnyt tällä netistä löytämälläni reseptillä:

Kannattaa kokeilla. Pyykistä tulee mielestäni pehmeämpää. Tuolla öljymäärällä tuoksukaan ei jää pyykkiin kummittelemaan, vaan haihtuu kuivuessaan pois. On nyt lähinnä pyykin ripustajan ilona. Täytyy kokeilla tippojen määrän lisäystä. Tosin nämä joulukukat tein eri laventeliöljystä, kun aiemmin käyttämäni loppui.

Tämmöistä näin loppiaisen jälkeen. Nyt ei sada vettä, ainakaan ihan juuri joten voisi olla sopiva aika pienelle pihakierrokselle. Pirteää ensimmäisen viikon loppua ja toisen alkua!