Talven tuntua ja tulevan kesän pihapuuhien suunnittelua

Saatiinhan tänne länsirannikollekin viimein hieman lunta ja pakkasta. Tosin loppuviikosta taitaa normaalimpi talvisäätyyppi olla taas palaamassa, mikäli sääennustuksiin on yhtään uskominen. Torstaiksi luvataan nimittäin +5 astetta. Siksi piti käydä eilen tekemässä nopea kamerakierros pihassa. Mistä sitä tietää, vaikka nämä olisivat tämän talven viimeiset lumikuvat?

Aloitan kerrokseni puuliiterin nurkilta. Ojan penkalla kasvaa pieniä, honteloita kuusia, mitä olen muutaman vuoden leikannut joulukuusen malliin. Tuossa eivät voi isoiksi kasvaa ja haaveissani ojan reittiä muutettaisin kulkemaan hieman loivemmin, nykyisen suoraviivaisen kulun sijasta, mutta ojansiirto vaatii kaivuria ja luultavasti vähän dynamiittiäkin.

Kurvaan talon etupuolelta metsään johtavalle portille. Huomaan, että tämäkin risuilla kuorrutettu kaariportti alkaa olla tiensä päässä. Se täytyisi uudistaa tai vaihtaa kokonaan ensi kesänä. Ei tuollainen palasista kasattava kymmeniä vuosia kestä, vaikka sitä kuinka risuilla vahvistaisi. Toisalta eivät nuo paljon maksakaan ja onhan tämäkin portti kannatellut lähes joka talvi paleltuvaa ruotsinköynnöskuusamaa ja valoköynnöksiä kesästä 2006 lähtien. Ikävä vain, kun nämä on suurinpiirtein samaan aikaan pystytetty, ne myös tahtovat hajota yhtäaikaa, kun sattuu sopiva myräkkä pihaan.

Portin luota matkani jatkuu kohti etelää ja tontin korkeinta kohtaa, missä avokallio pilkistää esiin. Talomme pääty ja puolet talostakin seisoo kalliolla. Talon takana kallio viettää luoteeseen ja länteen ja tuo kalliorinne on monelle kasville turhan karu kasvupaikka. Jokin siinäkin sentään on suostunut kasvamaan. Ainakin nuo tuijat tuntuvat viihtyvän, vaikka multaa jalkojen alla on näistä jokaisella alle 20cm. 

Onhan tuossa toki muutakin, mutta nyt visusti lumen alla piilossa. Ja hyvä niin, sillä juuri ennen hämärän laskeutumista kaksi metsäkaurista nyhti aitan vieressä kasvavaa ruusupuskaa minkä ehti. Ei ruusunpiikitkään paljon häirinneet, kun nälkä oli. Eipä tarvitse varmaan keväällä leikata, jos positiivisesti ajattelee. Eikä noista vielä isompia harmia ole tähän asti ollut.

Kallio muodostaa terassiin taakse selkeän portaan, minkä alapuolella rinteessä on suht muhevaa multamaata. Siellä on myös suurin osa hedelmäpuistamme, kuten kuvan keskellä alempana näkyvä keskimmäisen pojan nimikkopuu Huvitus. 

Hedelmäpuut kasvavat siis lounaisrinteessä, kerran pari kesässä leikattavassa vuohenputkiviidakossa. Pari vuotta sitten siirsin luumunvesoja myös tuon kulkutien oikeaan reunaan. Ilmansuunnasta huolimatta tämäkin paikka on aika varjoisa, mutta kyllä nuo isot puutkin upeita ovat.

Toiseen suuntaan katsottuna maisema näyttää tältä:

Nuotiopaikan penkereeseen istutin yhtä ja toista alekasvia ja sipulia myöhään syksyllä. Kovin pieniä nuo ostamani taimet olivat, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä olisi jo hieman rehevämpää. On se kuitenkin omin silminkin hieman eri näköinen kuin aiemmin. Kevääseen 2015 asti tuossa kasvoi mm tuomea, vattua ja tervaleppää. Tässä postauksessa homma on aluillaan, mikäli haluat kurkistaa keväisempiä kuvia.

Taaempi penkere huvimajan alapuolella on edelleen keskeneräinen ja odottaa rikkojen peittoa ja multatäyttöä. Testimielessä olen siihen jo muutamia seppelvarpuja siirtänyt.

Männyn vasemmalla puolella ollut kaatunut kaariportti on poistettu, vain tyngät muistuttavat sen sijainnista. Tuohon kohtaan tarvitaan tukevampi portti, että se jaksaa kannatella vasemmalla puolella kasvavaa kiiviköynnöstä. Portin tulee myös olla niin leveä, että sen alta mahtuu ajoleikkurilla.

Pujahdan portin kohdasta keskipolulle ja näppään kuvan kasvihuoneesta. Muistan taas, että pitäisi nuo kivimuurin peittävät seppelvarvut todellakin saada siirrettyä huvimajan alle, että näkyisi hieman muurin kivetkin. Kasvihuoneen edessä näkyvät rinneangervot ovat niinikään siirtymässä hieman eri kohtaan ja ylemmäksi pihassa, että saan tässä rinteessä näkyvät perennat näkyviin pihan toiseltakin puolelta katsottavaksi. Nyt ne näkyvät vain tänne alapuolelle. Toisaalta tuossa voisi olla luonteva paikka myös muutamalle lavakaulukselle ja pienelle kasvimaalle? Lavakauluksetkin olisi jo valmiina.

Käyn kasvihuoneessa tarkastamassa paikat ja mietiskelen ovatko kasvihuoneeseen sisälle siirtämäni salvia ja timjami hengissä vai eivät. Kasvihuonekin tarvitsee keväällä pientä remonttia. Olen pohtinut jo useamman vuoden käyttämieni laastipaljujen ja ämpäreiden kelvollisuutta ja olen nyt lukemani perusteella tullut siihen tulokseen, että ne saavat lähtöpassit. Jatkossa käytän niitä vain koristekasvien kasvatukseen ja tomaateille tulee jonkinlaiset puulaarit, ainakin kasvihuoneen peräseinälle. Sivuseinillä voisi jatkossakin kasvatella tomaatit sun muut elintarvikemuoviämpäreissä tai kasvusäkeissä.

Jatkan matkaani kasvihuoneen ohi, kuunliljojen alueelle. Istutin ison pähkinäpensaan alle myöhään syksyllä pikkuisen peikonpähkinän. Toivottavasti se jaksaa hengissä kevääseen. Raukka kun ei ehtinyt varmaan vielä juurtua paikoilleen. Tästä kuunlilja-alueesta täytyykin tehdä ihan oma postauksensa, jahka ehtii siirtelemään kuvat ja tiedot uudelle koneelle.

Tässä vaiheessa kierrosta kuvaajan sormia ja varpaita alkaa jo palella ja flunssaisen on aika siirtyä sisätiloihin. Halusin kuitenkin vielä napata kuvan tästä tervalepästä, mikä on minun mielestäni yksi pihamme kauneimpia puita. 

Tämmöisiä tunnelmia siis löytyi tammikuun 22. päivänä meidän pihasta. Toivottavasti talvi vielä jatkuu ja lunta tulisi sen verran, että pääsisi lähipelloille aurinkoisille hankikannolle hiihtelemään. Mukavaa uutta viikkoa! Täällä jatkuu oma flunssankarkoitus ja kuopuksen keuhkoputkentulehduksen hoito.