Läikähdyksiä

Helmikuu alkoi talvisissa tunnelmissa lumipyryllä, navakan tuulen säestäessä äänekkäästi puiden latvoissa. Helmikuussa on se hyvä puoli, että sitä seuraavan kuun jälkeen onkin jo huhtikuu, lempikuukauteni. Huhtikuusta kerron hieman lisääkin, sillä bongasin Sarin upeasta blogista tämän erittäin mukavan ja piristävän meemin.

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:
"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

Olen huhtikuun lapsi, joten huhtikuu on aina ollut minulle juhlakuukausi. Monesti myös pääsiäinen osuu huhtikuulle, joten sekin lisää juhlan tuntua. Täällä länsirannikolla huhtikuun voi useimmiten laskea jo kevätkuukaudeksi, mutta viime vuonna huhtikuussa oli todella kylmää ja mm vappuna ja sen jälkeenkin satoi reilusti lunta, vaikka sitä ennen oli jo mukavan keväistä.

Ensimmäinen asia mitä alan katseellani etsimään lumien lähdön jälkeen on sinivuokon kukinta. 

Elin ennen tänne muuttoa siinä uskossa, että sinivuokko on jollain tapaa harvinainen kasvi. Kun ensimmäisen kerran näin vanhan kuusikkomme sekä haavikkomme keväällä olin melkoisen yllättynyt. Metsässä liikkuessaan ei oikein tiennyt minne kenkänsä asettaisi, ettei talloisi näitä kaunokaisia kulkiessaan.

Useimmiten kukinnan alku näyttää osuneen huhtikuun puolen välin tienoille, mutta havaintoja omasta pihasta olen tehnyt myös jo maaliskuulla.

Kun sinivuokko on kukkinut, alkaa länsipuolen takapihammekin olla sen verran sula, että krookusten kukinta voi alkaa. Joskus kukinnan alku menee kyllä toukokuun puolelle.

Krookuksia kasvaa pihassamme muutamassa kohtaa ja viime syksynä taisin laittaa keväällä kukkakaupasta pelastamani krookukset tammen alle tulleeseen uuteen penkkiin. Muistiinpanoni ovat yhtä hatarat kuin ennenkin, eli luotan järkähtämättömästi ilmiömäiseen muistiini, joten yllätyksiä voi olla tiedossa ja saapa nähdä mistä ne krookukset oikeasti nousevat.

Krookuksien liepeiltä löydän useimmiten kolmannen sydäntäni läikäyttävän kevään merkin: kimalaisen. Nämä ihanat pörröiset, siitepölyn tuhrimat pörisijät, mitkä kevätauringon lämmittäessä kömpivät esiin ja monesti päivän kääntyessä illaksi tahtovat jähmettyä kukkiin ja joita sitten käsieni välissä kiikutan esimerkiksi kasvihuoneen lämpöön ja siellä majaileviin kukkasiin mesiaterialle.

Seuraavan läikähdyksen aiheuttaa varmaankin kevään ensimmäinen perhonen, mikä aurinkoisena päivänä liihottelee kepeästi edestäni. Joskus maassa on vielä lumikin. Useimmiten se on suruvaippa tai neitoperhonen. Kevätperhosesta en löytänyt tähän nyt kovin hyvää kuvaa. Liekö sellaista olemassakaan? Kenties, vaikkei nyt nopealla etsimisellä silmiin muita keväällä näpättyjä kuvia osunutkaan. Minulla on nimittäin käynnissä kuvien järjestely- ja siirto-operaatio uuden ja vanhan tietokoneen välillä.

Viidennen kerran sydän läikähtää silloin kun kevätpäivä on viilenemässä yöksi ja on aika lopetella pihatyöt ja hipsiä sisään nukkumaan. Kun silloin hämärtyvässä illassa kajahtaa tämä konsertti, niin tiedän, että kevät on täällä ♡


Mustarastaista osa talvehtii lähiympäristössä, mutta isoin osa pölähtää pihaan ennen kasvukauden alkua, kun maa on vielä jäässä, eikä herkullisia matoja ole saatavilla. Joskus mustarastaita on linturuokintapaikalla ollut reilusti yli 10 kerralla.

Tässä minun läikähdykset. Toki kevääseen kuuluu niin paljon muutakin, mutta tässä sellaisia mistä löytyy kuvia ja mitkä ensimmäisinä tulevat mieleen. En haasta ketään, mutta jos vastailet niin jätä jokin merkki itsestäsi, niin tiedän tulla lukemaan sinun keväästäsi.

Lopetellaan ajankohtaisempaan lintukuvaan eiliseltä myrskypäivältä, jolloin talipötkö ja siemenet tekivät kauppansa erittäin hyvin. Pötkössä roikkui parhaimmillaan viisikin tiaista kerrallaan, mutta kun siirryin kuvaamaan niitä pihalle, määrä hieman pieneni.