Siemeninventaario

Valoisat pakkaspäivät herättelevät taimikasvatusintoa ja päätin käydä siemenvarastoni läpi, ennenkuin tulee keväthuumassa haalittua lisää siemeniä. Muutaman pussin olen jo kyllä ehtinyt hankkia.

Kyllähän niitä on kertynyt ja monesta sortista on tuplat tai triplat. Pääpaino siemenissä, ja puutarhassa yleensäkin, on selvästi kukissa (pöydän keskiosa). Hyötykasvit ovat vielä olleet vähemmistössä ja mahtuvat tuohon pöydän oikeaan reunaan. 

Uudet ostokset ovat tässä. Näissä näkyy vuoden 2018 väri (Ultra Violet 18-3838), vaikka tykkään lilasta kyllä muutenkin puutarhassa ja kukissa. 

Papuja en ole ruusupapua lukuuottamatta aiemmin kokeillut, mutta nyt oli pakko, kun löytyi noin herkullisen näköinen pensaspapu. Melkein koko perhe syö keitettyjä papuja ainakin pakastealtaasta, joten mikseivät itse kasvatettujakin? Shiraz -hernekin löysi tiensä kokeiluun ihan ulkonäkönsä perusteella. Herneelle sopiva kuohkea multamaa ja aurinkoinen, lämmin paikka onkin sitten hieman kinkkisempi juttu järjestää, mutta eiköhän sekin lavojen kanssa onnistu.

Sitten on vielä kasa epämääräisiä itse kerättyjä siemeniä. Hauskin on tuo Joku, minkä siemenet nappasin jostain yksivuotisesta ryhmäkasvista Lepaa näyttelystä vuonna 2016. Otinkohan edes kuvaa siitä kukasta siemenkodan napatessani? Voisihan nuo ensi kuussa johonkin purkkiin kylvää, pitäähän elämässä mielenkiintoa olla.

Lainasin taas kirjastosta Lavatarhuri -kirjan inspiraatioksi. Josko tänä vuonna saisi tehtyä hieman lisää lavakauluskasvimaata, vaikka noille herneille ja pavuille ainakin, varastossa odottavista neljästä uudesta kauluksesta.

Isomman potagerin paikka on edelleen avoin ja toinen, pienempi paikka on kasvihuoneen lähellä, mutta vaatii useamman angervopensaan siirtoa. Olisihan tässä tontilla lääniä avomaaviljelyynkin, mutta en taida jaksaa rikkaruohotaistelua isommalla alalla ilman kunnon välineitä. Peltomaamme on savista, eikä siinä porkkana maata parantamatta kasva. 

Heti ensimmäisenä kesänä tänne muuton jälkeen meillä oli iso kasvimaa alapellolla, mutta sen pito jäi harmillisesti heitteille talon kunnostuksen ja perheen kasvamisen myötä. Nyt, reilun 15 vuoden jälkeen se on entinen kasvimaa; puutarhavadelman, raparperin ja nokkosen temmmellyskenttä ja paikka mihin puutarhahaaveissani sopisi iso luonnonmukainen lampi. 

Toukokuussa 2015 lähdin hahmottelemaan uutta kasvimaata reteästi lapion ja aurakeppien kanssa, mutta kun en saanut lapiota edes poljettua maahan, kaivamisesta puhumattakaan, niin se homma jäi siihen.

Mukavaa pakkasviikon jatkoa! Täällä jatkuu viljelysuunnitelmien tekeminen ja sisäkasvien kastelu. Tänään on taas kuun vaiheen mukainen kastelupäivä, joten kannu esiin ja ehkä heitän sekaan jo muutaman lannoiterakeenkin. Sitten on toteutettava taas ötökkäsyyni ja vaihdettava lyyraviikuna isompaan ruukkuun. Kilpipiilea jo saikin "uuden" ruukun, kun suhautin kulahtaneen ja likaisen muoviruukun kultaisella maalilla. Toivottavasti tuosta hieman piristyisi, ötököitä tuosta en ainakaan löytänyt.