Tyylinä tyylittömyys

Siemeninventaariota tehdessäni nappasin makuuhuoneestamme muutaman yleiskuvan. Olen alkuvuoden myllännyt ja karsinut kodistamme tavaraa. Konmarit olen lukenut, mutta teen karsimista omalla tavallani: kaappi, laatikko ja huone kerrallaan. Tai sanotaanko, että olen ainakin yrittänyt. Karsiminen tuntuu tällaisesta tavarahamsterista loputtomalta suolta, varsinkin kun on jemmannut kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta maan ja taivaan väliltä.

Vieläkin on paljon karsittavaa ja sinne tänne matkaavat pussukat koristavat kuistia ja seinänvierustoja vielä pitkään, mutta tämä pienikin edistysaskel näkyy vähempinä tavarakasoina. Eikä minua minimalismi onneksi muutenkaan viehätä.

Olen satunnainen sisustelija ja toimin tässäkin puhtaasti inspiraatiolla ilman suurempaa suunnitelmaa. Plus pienellä budjetilla. Silloin kun voi olla enemmän pihalla kuin sisätiloissa, ei ehdi liikaa pohtimaan mitä seinillä tai ikkunoissa roikkuu.

Pistin verhot solmuun ja kauhistelen likaisia ikkunoita. Railakkaan vihreät verhot tulivat tänne salista jouluverhojen tieltä, kuten vihreä plyysimattokin. Eivät oikein istu harmaanvaaleisiin, mutta piristävät huonetta kuitenkin hippasen. Kenties ne muuttavat taas kesäksi saliin, missä ei ole nyt ollenkaan verhoja.

Olen haaveillut makuuhuoneen tapetoinnista tummapohjaisella kukkatapetilla, mutta valitettavasti mieheni ei jaa tätä innostusta kanssani, joten täytynee siirtyä suunnitelmaan B, eli yrittää saada huoneeseen väriä muilla keinoilla. Toki tumma tapetti pohjoispuolen huoneessa ei välttämättä muutenkaan ole paras idea, mutta toisaalta tässä huoneessa on kaksi suurta ikkunaa. Ei kyllä viitsisi ihan huvikseen kokeilla, kun on kyseessä korkea huone, mihin menee noin 11-12 rullaa kuviokohdistettavaa tapettia. Enkä osaa kuvitella, että tapetoisin pelkän sängynpäätyseinän.

Toinen ja hieman edullisempi juttu mistä olen haaveillut on hirsien kaivaminen esiin sängyn päätyseinältä. En vain yhtään muista minkälaiset ne olivat, eikä tästä huoneesta ole montaa kuvaa ehditty remontin alussa (vuonna 2000) filmikameraan nappaamaan. Hirsipinnassa arveluttaa lähinnä pöly, mitä ne kyllä kieltämättä keräävät pintaansa, tai ainakin se näkyy niissä paremmin kuin vaaleassa seinässä.

Uusin villitykseni, tummanvihreä samettipäiväpeittokin olisi kiva, mutta kenties liian kallis päähänpisto. Enkä onneksi ole missään törmännyt juuri siihen oikeaan sävyyn (maton tummempi vihreä), edes kankaassa.

Kalevala -peittoni on ollut valmiina jo tovin, mutta viimeisten langanpätkien päättely ottaa koville, enkä tiedä missä tuon pingottaisin. Hmm.. tänään on Kalevalan päiväkin, joten olisi kyllä syytä ryhdistäytyä.

Kalanruotokaktus (Epiphyllum anguliger) muutti meille joulun jälkeen ja toivottavasti kasvaa isoksi. Ainakin toistaiseksi näkyy viihtyvän tällä luoteisikkunalla. Amppelin löysin viime syksynä Puuilosta.

Kilpipiileani (Pilea peperomioides) on sen sijaan kärsivän oloinen. Ötökkäsyynissä en löytänyt mitään, joten arvelen syyksi valonpuutteen. Josko tämäkin kevätauringon myötä piristyisi, kun sai "uuden" ruukunkin. Suhautin kuluneen ja tahraisen valkoisen muoviruukun spraymaalilla. Kasvi on hyllyllä vain kuvattavana ja muuttaa valoisampaan paikkaan lähemmäksi ikkunaa.

Simppelin naulakon tein viime talvena, kun en löytänyt sopivaa vanhana. Avainkoukkujen tilalle pitäisi vielä tehdä puiset "piikit". Naulakko on maalattu Jeanne d´Arcin kalkkimaalilla. Ehkä tuota pitäisi vielä vähän vanhentaa tms. Naulakossa roikkuvan lintutaulun tein viime keväänä ja vanha peili on talon peruja.

Tavaran karsimisen keskelläkin haksahdin ostamaan jotain uutta (kukkia ja siemeniä ei muuten lasketa). Pakollisilla patjaostoksilla Jyskissä ihastuin tähän messinkireunaiseen lasikehykseen. Akuuttiin vihreän kaipuuseen lainasin kehykseen saniaisenlehdet esikoisen kasviosta. Pakkasten lauhduttua voisin hakea tilalle pari kallioimarteen lehteä, mikäli metsäkauriit eivät ole löytäneet kaikkia esiintymispaikkoja.

Naulakosta roikkuva lampunvarjostinköynnös oli paljon peittoa nopeampi askartelu led-valosarjan ja hakaneulojen kanssa. Pieniä, vanhoja varjostimia kirppiskierroksella kyllä näkee, mutta ei niistä viitsi kovin montaa euroa kappaleelta maksaa. Köynnös pitenee jahka lisää varjostimia löytyy sopuhintaan.

Nyt sitten vain odotellaan leudompaa säätä, että saadaan ikkunat kiiltämään. Pakkasilla ei tuplia tosiaan viitsi alkaa irroittamaan ja nämä ikkunat täytyy pestä myös ulkoa, minkä taisin syksyllä laistaa. Mukavaa pakkaspäivän jatkoa. Huomenna alkaa kevät! Noh, maaliskuu ainakin.