Kompostihommia ja verstaan siivousta

Tervehdys taasen. Helmikuussa alussa pihalla oli jo näin keväistä, kunnes talvi teki paluun.

Ihan hyvä, että talvi tuli takaisin, niin saatiin hiihtokausi täällä lännessäkin avattua muuallakin kuin urheilukeskuksen tekolumella.

Perheen kera oleilun ja laiskottelun lisäksi hiihtolomaani on kuulunut mm. risuverstaan siivousta sekä kompostin tyhjäystä ja hoitoa. Kulunut talvi on ollut kompostoinnille suotuisa, eikä komposti ole jäätynyt lainkaan umpeen. Se vain jäi syksyllä tyhjäämättä ja hidastuneen pöhinän takia täyttyi liian aikaisin. Jouduin siis tarttumaan lapioon ja talikkoon ja siirtämään jo kompostoituneen massan varsinaisen kompostorin vieressä olevaan kylmäkompostoriin kypsymään.

Nyt, viikon päästä tyhjäyksestä, komposti toimii taas täydellä höyryllä. Hoksasin, että talvikompostoinnissa kannattaa hujauttaa biojätteen ja kuivikkeen sekaan vähän kanankakkaa ainakin silloin tällöin, niin johan lähtee pöhisemään.

Pienen mylläyksen ja kuivikkeen lisäyksen jälkeen kippasin päälle emaliämpärillisen uutta jätettä. Harmillisesti kuvassa näkyy esimerkiksi suht hyvä näköinen appelsiini, mutta kyllä se homeessa toiselta puolen oli. Seassa oli kokonainen kurkkukin, mikä otti nokkiinsa autossa vietetystä pakkasyöstä. Tasoittelin jätteet talikolla hieman tasaisemmaksi kerrokseksi, murskasin kananmunankuoria lisää ja lisäsin päälle risuhaketta sekä ripauksen kanankakkarakeita.

Sitten näkyykin viime päivien motkotukseni kohde eli omenanröntti, mikä oli a) väärässä paikassa (sekajäteroskiksessa) ja mikä vielä pahempaa, niin b) harmillisen huonosti syötynä.

Tuosta omenasta ja sen hiukan paremmin syödystä kaverista olenkin antaumuksella motkottanut. Olen muksuille sanonut, että jos ei jaksa syödä omppua tai muuta hedelmää kokonaan eikä heti tajua ottaa puolikasta, niin jättäköön lautaselle tai tuokoon minulle jos olen kotona. Mitä vain, mutta noin ei saa ruokaa haaskata, eikä varsinkaan sekajätteeseen haisemaan. 

Tein jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, että yritän kiinnittää entistä enemmän huomiota ruokahävikin välttämiseen ja yritän tuunata jämistä jotain uutta, koska (ainakin) meidän perheessä maistuu hieman nihkeästi sama ruoka toisen kerran. Välillä onnistun ja välillä en, kun ei aina arjessa jaksa funtsia ja olla niin ekologinen kuin haluaisi. Bokashiakin haluaisin kokeilla ja Facebookissa olen pitkään muiden onnistumisia seurannut, mutta vielä en ole saanut kokeiltua. Joko sinä olet kokeillut?

Kompostikuiviketta kävin silppuamassa sisätiloissa, raahaamalla silppurin risuverstaalle. Oli kyllä melko luksusta silputa risuja tuulensuojassa takan lämmittäessä takalistoa. 

Nyt verstas on suht siisti ja valmis vastaanottamaan tuoretta risua. Katselin tuota hakepussiin tökkäämääni risulintua sillä silmällä, että täytyypä taas kokeilla siivekkään linnun tekemistä. Liekö tullut tuosta tulesta Feniks-lintu mieleen. Täytyisi risutuolikin uudistaa ja kyllähän sitä mielellään tekisi muutaman linnun myyntiinkin.

Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta!