Voihan torttu sentään

Meilläkin oli eilen helmikuun viidennen päivän torttukahvit. Näitä ei kehtaa sanoa Runebergin tortuiksi, joten olkoot helmikuun viidennen päivän muffineja.

Tein kaksi taikinaa, luontaisesti gluteenittoman ja tavallisen. Ensimmäisestä tuli tönkköä ja toisesta löysää. Gluteenittomista tuli hyvän makuisia, tavallisista en osaa sanoa, kun en niitä maistanut. Yhtään ei kyllä jäänyt pöydälle pyörimään.

Tavalliset tein Marttojen ohjeella ja ehkä minulle tuli joku laskuvirhe piparimuruja lisätessä, koska taikina tosiaan oli kovin lötköä, enkä edes yrittänyt laittaa päälle hilloa ennen paistoa.

Gluteenittomaan versioon otin mallia Hiidenuhman keittiöstä, karpimmista Runebergin tortuista.

En karppaa, mutta gluteenia ja valkoista sokeria vältän. En myöskään halua käyttää teollisesti valmistettuja makeutusaineita, joten käytin sokerina intiaanisokeria. Steviaa minulla kyllä olisi ollut jauheena ja nesteenä, mutta sen käyttö leivonnassa on minulle arpapeliä. Joskus onnistuu ja useimmiten ei.

Kirjailen yksinkertaistetun ohjeeni tähän, koska irtolappusillani on taipumus kadota. Näitä voisin tehdä muulloinkin kun helmikuun viidentenä. Ja sekaan voisi lisätä vaikka piparimausteita tms.

• 100g voita
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 muna
• 2 dl Pofiberiä
• 1 dl mantelijauhoja
• vajaa 1 tl psylliumia
• 1 tl kardemummaa
• ½ tl leivinjauhetta (ehkä voisi kokonaisenkin laittaa?)
• luraus (0,25dl) kermaa

Eiliseen taikinaan laitoin jauhot vähän reiluina mittoina, joten tasaisemmat lienee paremmat. Nämä paistoin 200 asteessa muffinipellin koloissa, joten nämä eivät levinneet sivusuunnassa kuten nuo vehnäjauhoversiot.

Muffineja en kostuttanut mitenkään. Hillona käytin sitä mitä kaapista löytyi (kaupan vadelmahilloa) ja tomusokeriseoksen lisäsin päälle lusikalla. Itse en sitä kaipaa, mutta muksuja ja miestä varten laitoin. Eivät tosiaan olleet mitään kaunokaisia, mutta kauppansa tekivät. Ehkä ensi vuonna taas? Loppuun vielä otos kansallisrunoilijamme tuotannosta.

Edit: ensi kerralla kokeilen ehdottomasti tätä raakaversiota.

Lintuselle

[J. L. Runeberg. Suom. O. Manninen.]

Oi lausu, lintu pieno,

Sa peippo pihlajan,

Kuink' aina voit sa laulaa,

Iloita ainian?

Sun laulus aamust' iltaan

Ma kuulen kultaisen,

Ja ain' on kirkas äänes

Ja rikas riemu sen.

Niin elantos on niukka,

Niin ahdas asuntos,

Mut majas maireutta

Vain soi sun laulelos.

Et kylvä etkä niitä,

Et korjaa latohon,

Vaan huoli huomisesta

Se sulle outo on.

Kuin moni maailmassa

Sai kultaa, kunniaa

Ja loistolinnoiss' asuu,

Maat, vallat omistaa,

Mut huoleen hänet huomen

Ja kyyneliin se koi

Vain nostaa, jolle juuri

Sun ylistykses soi!

Kuin mitätön sun osas

Inehmost' oisikaan,

Omaansa, kiittämätön,

Ei toki tyydy vaan.

Voi hennon henkes murtaa

Hän milloin haluaa;

Mut onneas sa kiität,

Ja hänpä kiroaa.

Miks ylös nurkusilmän

Niin kylmän vain hän luo?

Hän mitä vaatii, kaikki

Kun Luoja lahjaks suo?

Edessä jalkojensa

Kun kaikk' on riemut maan,

Miks alempaansa tallaa

Ja lisää huokaa vaan?

Ei, laula, lintu pieno,

Vaan auvost' ainiaan,

En valitusta virtees

Sekoita konsanaan.

Tee aina kesän tullen

Pihaani pesäses,

Opeta aamuin, illoin

Ilohos, onnehen.