Puutarhan satoa

Täällä on lumi maassa ja pikkupakkanen, mutta selailen kännyn ja kameran kuvia ja kirjaan tänne ylös hieman minkälainen oli kasvukauden 2017 sato omassa puutarhassa.

Pihamme ainoan vanhan (syötäviä) omenoita tuottavan omenapuun omenat keräsin 25.9. Vain muutama kasvoi niin korkealla, ettei tämän mainion apuvälineenkään kanssa sinne ylettänyt. Nämä omenat ovat hieman kirpakoita, mutta maukkaita ja mehukkaita ja hyviä myös piirakassa. Ampiaisistakaan ei tänä vuonna ollut mitään haittaa kerätessä ja omenat olivat puhtaita ja terveen oloisia.

Kuvassa kauden ensimmäistä omppupiirakkaa tai oikeastaan taivaallista omenatoscaa normaalina vehnäjauhoversiona ja gluteenittomana (Semper Fin Mixillä). Tämän loistavan reseptin löysin Belle Baie blogista ja hän puolestaan oli löytänyt sen ruotsalaisesta Hembakat ruokalehdestä ja reseptin takaa löytyy Tareq Taylorin anoppi. Kannattaa kokeilla, nam.

Kasvihuoneen nurkalla hieman liian varjossa kasvavan Sinikka luumu on vieläkin aika pieni, ja sato sen mukainen. Muiden luumujen kanssa kävi niin, etteivät meinanneet millään kypsyä ja kun olisi ollut hyvä aika poimia, niin satoi kolme päivää putkeen. Kun sade taukosi, yritin kerätä, mutta suurin osa tippui heinikkoon. Höh.. ensi vuonna uusi yritys, jonkun puun alle levitettävän pressun tai kankaan kanssa.

Huvituksen sato ei ollut ihan priimaa, omenat jäivät ihmeen pieniksi (mikä tietenkään ei ole mikään ihme, kun lannoitus on unohtunut) ja niissä oli hieman rupea. Ei kuitenkaan liiaksi. Haittana näissä on huono säilyvyys. Linnuille onneksi maistuu sitten nekin, mitä ei itse jaksettu poimia ja syödä.

Sekä Huvitus että enemmän satoa tuottavat nimettömät, juurivesoina mummolasta saadut, luumut kasvavat suuren koivun, kuusen ja raidan katveessa, joten puuston harvennusta kyllä tarvitaan, että saataisiin nämä hieman aikaisemmin kypsymään.

Oreganoa, mäkimeiramia ja lipstikkaa on myös kuivateltu talven varalle. Lipstikka kasvoi tänä vuonna hieman heikosti ja taimia oli muutenkin vähemmän, toissa talven kuukahtamisien takia. Sikkola kirsikka taas tuotti tänä vuonna huonosti kirsikoita ja kaikki vähät meni suoraan puusta suuhun, sekä ihmisten että lintujen.

Syysjuovikasta päästiin keräämään vasta lokakuun puolen välin jälkeen ja vieläkin puussa roikkuu omenoita. Nämä omenat ovat ihanan puhtaita, ei mitään vioituksia. Toivottavasti lumen ja pakkasen alle joutuneista saa vielä edes hilloa aikaiseksi.

Pensasmustikoista tuli normaali sato. Tänäkin vuonna unohdin, että piti yrittää lisätä sitä isomarjaisinta pensasmustikkaa. Lajikelappu on matkalla kadonnut, mutta on tosiaan ensimmäisiä Suomeen tulleita lajikkeita ja paleltui aina mummolassa (III(IV)-vyöhykkeellä), mistä pensas tänne muuttikin. Itsellä on vieressä Ainoa ja Alvaria, missä kummassakin on pienemmät ja mauttomammat marjat. Tämä iso myös kypsyy todella hitaasti ja nytkin puskaan jäi vihreitä marjoja. Pensas kyllä kasvaa suurien mäntyjen katveessa, joten siksi olisi mukava saada sitä lisättyä ja tehdä toinen viljelmä valoisampaan paikkaan.

Perunoita kasvatin kahdessa kauppakassissa, mihin taisin keväällä laittaa viisi pottua kumpaankin. Kasvualustaksi kasvuturvetta suoraan pussista. Aluksi kassit olivat kuistilla, mutta myöhemmin taivasalla. Ensimmäiset upeat ja virheettömät perunat keittelin 11.8. Kahdesta kassista tuli ehkä kolme viisihenkisen perheen peruna-satsia.

Omavaraisviljely oli tänä vuonna vähäistä opiskelujen takia. Ensi keväänä täytyy satsata enemmän ja saada vähintäänkin vajassa odottavat neljä lavakaulusta tehokäyttöön. Sitä ennen täytyisi vaan siirtää useampi angervopuska niiden aiotulta sijoituspaikalta pois. Mutta onhan tässä koko talvi aikaa suunnitella. Tai virkata, sillä tänäänhän on perjantai ja Kalevala peittoon on taas julkaistu uusi ruutuohje. Hyvää viikonloppua!