Piha muuttuu - kallion kivikkomaa

Pihan muuttumissarja jatkuu kallioisen kivikkomaamme vaiheilla ja kuvilla.

Tämä osa pihaa sijoittuu sisääntulopihasta katsoen talon taakse eli takapihalle. Toki myös tällä puolella on kuisti ja sisäänkäynti, joten en oikein osaa mieltää kumpaakaan puolta talosta etu- tai takapihaksi. Tämä osaa pihaa näkyy sisälle lastenhuoneeseen ja keittiöön, mistä sitä tulee itse paljonkin katseltua, varsinkin talvisin ja huonommalla säällä.

Koska kuvia on taas todella paljon, niin painathan Klikkaa lukeaksesi lisää -kohdasta, mikäli haluat lukea koko jutun, kiitos.

Muuttaessamme kalliolla kasvoi sekalainen seurakunta sammaleita. Kalliolla oli myös edellisten asukkaiden jäljiltä keltaista maksaruohoa ja mehitähtiä. Huomasimme heti, että kalliota ei voinut käyttää kulkemiseen, vaan sammal liukui kengän alta viistolla pinnalla. Lisäksi kalliossa oleva painanne oli hyttysten sikiämispaikka.

Irtoava sammal kuorittiin pois ja viettävään osaan päätettiin tehdä kalliota mukaileva puuterassi. Aluksi kallion päälle tasattiin kivituhkalla kulkua helpottava polku, minkä oikean puolen reunustin kivillä ja sain näin pienen multatilan kivikkokasveille. Tuijan ja vuorimännyn istutin pieneen kallionpainanteeseen tietoisella riskillä, sillä niiden alla ei ole kasvualustaa kuin 15-20 senttiä.

Mieheni muurasi terassin taakse kallion viettävään osaan kottikärryn ja ruohonleikkurin mentävän tukimuurin.

Kesällä 2003 tontin eteläreunaan rakennettiin säilytysaitta. Pihapiirissä ei ollut muuttaessamme jäljellä yhtään vanhoja piharakennuksia, purkukuntoista navettaa ja romahtanutta maakellaria lukuunottamatta. Kesä 2003 oli kunnon paarmakesä. Muistan miten mies pystytti runkotolppia heinäkuisessa helteessä ja minä lätkin kärpäslätkällä hikiseen selkään lasketutuneita hevospaarmoja minkä ehdin.

Kome vuotta myöhemmin, vuoden 2005 kesäkuussa näkymät olivat tällaisia.

Aitan viereen rakentui sen alustan tasaamisessa löytyneistä kivistä pieni tukimuuri. Ja muurin viereen ja kallion väliin taas hankalasti ruohonleikkurilla kierrettävästä kivistä muotoitui kivipuro istutuksineen.

Kivipuro on nyt valitettavasti hieman eri näköinen kuin näissä kuvissa. Se on rikkaruohottunut ja kasvanut lähes umpeen (syysasteria) ja sen uudistus on ollut monta vuotta työlistalla. Jokohan tänä kesänä ehtisi tuon kimppuun?

Aiemmin tuossa kohtaa kasvoi syysasteria sekä nokkosta ja niiden alla oli menneiden vuosien kaatopaikka. Tehdessäni istutusta erehdyin jättämään hieman alkuperäistä syysasteria syksyn iloksi muiden perennojen joukkoon ja sehän otti ja valtasi taas kaiken alleen. Tällä kertaa sitä ei enää huolita joukkoon mukaan. Lisäksi muutkin perennat saavat olla isompia, että ne näkyvät paremmin myös sisältä käsin.

Lisäksi tein aluksi sen virheen, että laitoin "purokivien" alle suodatinkankaan nimellä ostamaani valkoista kangasta, mikä oli hallaharson paksuista, eikä pitänyt heiniä kurissa vuottakaan. Nyt laittaisin alle muovia, sillä purossa virtaa kunnon sateilla oikeasti vettä. Puron yläpäässä on nimittäin metsäoja.

Kivipuroa ylempänä, metsävaahteran juuressa on myös pieni tekemäni tukimuuri, sillä heinänniitto ei onnistunut sen alta vaahteranjuuria kolhimatta. Pieni korotusmuuri näkyy paremmin tässä keväällä 2012 otetussa kuvassa. Kuvasta näkyy myös Tapaninmyrskyn (26.12.2011) tekosia. Vuorenkilpien takana OLI metsäportiksi kutsumani portti männyn ja kuusen välissä. Mänty katkesi ja väänsi kuusenkin kumoon. Kivipuron yläpäässä kasvaa korpipaatsama, mitä olen muotoillut poistamalla siitä alimmat oksat.

Palataan sisältä keittiöstä näkyvään "päänäkymään" ja talvikuvaan vuodelta 2006. Siitä näkee, että alue oli kovassa käytössä myös talvella. Terassilta lähti hyvät pulkkabaanat kohti peltoa ja ylemmäksi lastenhuoneen ikkunan eteen tehtiin monenmoisia lumiveistoksia. Terassi on toiminyt myös mm sählykenttänä.

Vuoden kuluivat ja vuoden 2008 kesäkuussa pienessä kallionpainanteessa ja supervähässä multatilassa kasvavat tuija ja vuorimänty olivat jo juurtuneet sijoilleen, ja kasvaneetkin hieman. Mikälie -kataja ei selvinnyt talvesta ja sen tilalle vaihtui Mikälie -siilikuusi, mikä niin ikään ei selvinnyt tuossa kohtaa montaa vuotta, vaan tuli jossain vaiheessa korvatuksi keijuangervolla.

Vaahtera on upea puu erityiseseti keväällä ja syksyllä. Muutamana vuonna syysväritys ei ole ollut näin kaunis, sillä vaahtera on saanut lehtiinsä sinänsä vaarattoman pikilaikkutaudin. Alakuvassa syksynäkymä ehkä vuodelta 2008,

...ja ensilumen näkymää samasta kuvakulmasta marraskuulta 2009

Vuonna 2011 terassi oli laajentunut vasemmalle metrin verran ja tuijat olivat kasvaneet aika hyvin olemattomasta multatilasta huolimatta. Terassinpolun toiselle puolelle istutin jossain vaiheessa myös tuijan ja vuorimännyn sekä kivikkokasveja.

Terassin vieressä on pieni kalliokuoppa, mihin vesi jää makaamaan ja missä kasvaa nyt kosteutta sietäviä perennoja; rantakukkaa, siperiankurjenmiekkaa, keltapäivänliljaa ja kuunliljaa. Tämäkin kohta pitäisi uudistaa kokonaan, sillä pihasta löytynyt maatiaispäivänlilja on aika hyvä leviämään, melkeinpä pitkin kalliotakin.

Kivikossa kasvavista kasveista suosikkejani ovat sammalleimut, maksaruohot, kääpiökurjenmiekat, mehitähdet, ajuruohot, patjarikko sekä sulkaneilikka.

Puutarhassa kasvoi ennestään valkoista patjarikkoa. Ostin joskus yhden punaisen ja nyt kivikossa kasvaa myös näiden kahden vaaleanpunaisia risteymiä.

Kalliolla kasvavat tietysti myös ihanat luonnonkasvit: ketoneilikka, mäkitervakko ja keto-orvokki. Muita kalliolla viihtyviä ja sinne itsestään kylväytyneitä luonnonkasveja kalliolla ovat kielo, metsämansikka, kissankello, iso- ja keltamaksaruoho ja päivänkakkara. 

Hankalin rikkaruoho kalliollamme on ahosuolaheinä, mitä kitken joka kesä kallionrakosista. Nyttemmin tiedän, että se tykkää erityisesti happamasta maasta, joten jatkossa aion taistella sitä vastaan myös kalkituksella.

Muutama talvi sitten hiiret söivät kaikki maksaruohot ja yhdestä kohtaa ja jättivät jälkeensä ison määrän pipanoita. Annoin niiden olla paikoillaan ja seuraavana keväänä sain palkaksi upean ketoneilikan kukinnan.

Pidän myös paljon parjatusta vuorenkilvestä ja erityisesti sen kukinnasta. Kiitollisempaa kasvia saa hakea. Keväällä se on yleensä aika resuisen näköinen ja poistan kasvustoista kaikki huonot ja rikkinäiset lehdet. Hetken päästä kasvustot ovat täynnä uusia, terhakoita lehtiä ja kauniita kukintoja.

Vuorenkilpeä löytyy pihastamme monesta kohtaa, missä tarvitaan vaatimatonta selviytyjää. Se on ollut myös erittäin helppo lisättävä aloittelijallekin. Vuorenkilpeä on myös kivikkomaan vasemmalta puolelta, kallionlaen juurella. Tähänkin kohtaan yritin aluksi vaikka mitä perennaa ja sipulikukkaa, mutta paikan karuus on jättänyt vain vahvimmat jäljelle. Yhtenäisen ilmeen vuoksi tälläkin puolella polkua kasvaa tuijia ja vuorimänty.

Kuvassa näkyy myös pieni kalliopohjainen vesiaihe, mihin piti aikanaan tulla pieni puro ylempää kalliolta. Altaaseen mahtuva vesimäärä ei riittänyt puroon ja allas on liian pieni, jolloin vesi haihtuu siitä nopeasti.

Kesällä 2017 siirsimme lopullista paikkaansa odottaneen metallipaviljongin terassille pöytäryhmän suojaksi. Syksyllä asensin siihen kaksi isoa valosarjaa. Samalla saimme toivottua valoa tähän pihan osaan.

Itsenäisyyspäiväksi ja koristelin paviljonkia vielä lisää Suomineidon juhlamekolla, minkä mekkoon oli ujutettu siniset ledit ja sinivalkoisia joulupalloja.

Talvella huomaa, miten iso merkitys havuilla on ja niitä haluaisin puutarhaan lisää. Kovin arkoja lajikkeita täällä ei kannata kokeilla, vaan on paras pysytellä tutuissa ja kestäväksi havaituissa. Myös isojen lehtipuiden rungot ovat koristeellisia, varsinkin hennon lumipeitteen kera.

Viime vuosina kivikko ei ole kasveiltaan ja muodoiltaan enää kovin paljon muuttunut. Alkupään isoiksi kasvaneet tuijat siirtyivät nuotiopaikalle ja tilalle tein pienen penkereen lintualtaineen.

Tänä keväänä jännitän ovatko viime kevään messuostos, tummanpunainen apila sekä itse kasvatetut laventelit vielä hengissä. Apila on todella kosteassa paikassa, eikä laventelillakaan ole ollut lunta kummempaa suojaa. Kavereina niillä on kosteammassa kohdassa myös siperian- ja  keltakurjenmiekkaa sekä rantakukkaa.

Tänä kesänä tämän pihan osan urakkana voisi olla terassin viereinen kosteikon uusiminen sekä kivipuron seutu. Vaahteran alla kasvaa myös pieni pöheikkö pariakin angervoa, mitä sinne epähuomiossa on tullut laitettua kasvamaan. Nyt ne voisi yrittää repiä pois ja korvata jollain havulla ja perennalla.

Jos jaksoit tänne asti, niin toivottelen sinulle mukavaa loppuviikkoa! Pari päivää on mennyt aika sumuisissa kevätsäissä, mutta toivottavasti isompi takatalvi ei enää iske.

Viime viikonloppuna kevät nytkähti puutarhassa eteenpäin, sillä bongasin pihasta ensimmäisen krookuksen ja lumikellon. Tein kevätbongauksille oman sivunsa ja löydät sen sivupalkista tai tästä mikäli haluat kurkistaa, miten kevät meillä etenee. Kivaa päivää sinulle!