Pelargonien kevät

Pelargonien talvetus on taas kerran ollut opettavaista ja tuhoja on tullut. Lohdullista on, että menetyksiä tulee myös intohimoisimmille pelargoniharrastajille. Listasin mitä menetin ja miksi niin saattoi käydä.

Kokonaan menetetyt:

• Orange Fizz, saattoi paleltua lasikuistilla tai sietää vähemmän kylmää kuin esim Dr. Westerlund.
• Mrs. Pollock, oli lähinnä ovea keittiökuistilla ja saattoi myös paleltua.
• Bornholm, oli myös keittiökuistilla ja kohtaloksi koitui kylmä ja/tai liikakastelu, koska oli vielä melko lehtevä sisälle tullessaan. Mahdollisesti sain tämän kun ostin Prisman kesäpihan alelaarista nimettömiä "vanhoja pelargoneja". Ainakin kukinto sekä rungon ulkonäkö näyttäisi täsmäävän. Jään odottelemaan suonittuvatko arvoituspelargonin lehdet valon lisääntyessä.
• Fireworks Scarlet, pehmeni loppukeväästä autotallin ikkunalla, äidillä onneksi tuo sama säilyi ja saanen sieltä pistokkaan. Kuvasta näen, että sen muoviruukku oli aluslautasen puutteessa suojaruukussa, minne saattoi jäädä vettä muhimaan. Kuvassa oikeanpuoleisin, Cola pullon vieressä.
• Bollnäs, kaksi kasvia, joista toinen pehmeni ja mustui. Kuvasta näen taas, että toinen Bollnäs on suojaruukussa vasemmalla ja toinen on ilman ruukkua. En valitettavasti muista kumpi oli suojaruukussa, mutta epäilyt kohdistuvat noihin suojaruukkuihin. En talvena täytyy jokaisella olla oma aluslautanen.

Kaksi viimeistä majailivat autotallin pikkuisilla yläikkunoilla (suunta länteen) ilman lisävaloa. Autotallissa olisi saanut olla viileämpää, mutta koska esikoisemme majailee tällä hetkellä sen toisessa päässä tallia olevassa "yksiössä", on lämpöjen pitänyt olla korkeammalla. Tallista vielä puuttuvat ovet poistavat tämän ongelman ja autotallipuolen lämmön voi laskea vaikka kymmeneen, mikä on niukassa valossa talvehtiville pelargoneille parempi.

Tuoksupelargonit (kaikki kolme) majailivat lasikuistilla koko kesän ja aina siihen asti kun pakkaset kunnolla alkoivat. Aluksi siirsin niitä yöksi eteiseen ja päiväksi takaisin. Sen jälkeen majailivat kodinhoitohuoneen ikkunanurkassa, missä ei onneksi ole alla vesipatteria vaan lattialämmitys.

Näyttäisi siltä, että "tohtori" on kestävämpi kuin nuo toiset, tai sitten kyse on siitä, että on jo useamman vuoden vanha yksilö. Appelsiinintuoksuinen Orange Fizz lähti kompostiin jo ennen joulua ja oikeanpuolisin Robert's Lemon Rose nyykähti kevättalvella, eikä pistokkaatkaan siitä tahtoneet juurtua tai tehdä juuria vedessä. Yhden sain sentään juurtumaan paakkuuntumattomassa kissanhiekassa (mikä on moler -savea) ja istutin sen multaan muutama viikko sitten. Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta, sillä niin pieni tuo vielä on. Alku majailee nyt kasvivalon alla ja ao kuvassa oikealla.

Lisävalon alla on myös Avenida Mosaic Purple, minkä otin huonokuntoisena pois saviruukustaan ja tutkailin juuristoa. Juuristo on aika pieni eikä missään nimessä elinvoimaisen näköinen, vai mitä?

Tämä sai uuden ilmavamman kasvualustan, missä on melkein puolet uutta kasvusammalta (2 osaa hiekkapitoista kukkamultaa, 2 osaa kasvusammalta ja ½ osaa perliittiä). Toivottavasti tämä toipuu, sillä tämä oli kukkiessaan todella kaunis. Laitoin sen myös aiempaa pienempään (muovi)ruukkuun. Tästäkin on yksi pistokas juurtumassa. Saas nähdä.. en oikein ole nyt onnistunut noiden turvenappien kanssa, mutta toivotaan. Aika monta alkua on niihin mädännyt, toisaalta vika on saattanut olla pistokkaissakin. 

Testailen samalla myös erittäin pienimuotoisesti miten saman lajin pistokkaat juurtuvat tuossa kasvusammaleessa versus valmissa taimimullassa. Molemmissa on myös perliittiä seassa.

Silmäterät = nimelliset ostokset Porin pelargonipäiviltä majailivat koko kesän sisällä ja valon vähetessä keittiökuistilla aina pakkasiin saakka.

Myöhemminkuivakat lehtensä pudottaneet ja riutuneet pelargonit pääsivät kodinhoitohuoneeseen led-lampun valoon. Tuntui, että tämäkin valo auttoi näitä reppanoita hieman.

Tänään ollaan kuitenkin jo tämän näköisiä. Joukossa myös muita pistokkaita ja vasemmalla vallaton australian "villipelargoni", mikä vietti talven kodinhoitohuoneen ikkunalla amppelissa. Siitäkin nappasin pistokkaan ja ehkä pitäisi tuota emoakin jotenkin latvoa, kun on tuollainen harva hujoppi. Kesällä vien tuon kyllä pihalle. Edelliskesänä en vielä uskaltanut.

Osa odottaa vielä mullanvaihtoa. Odotan, että kasvattaisivat hieman uutta kasvua pistokkaaksi ja vaihdan vasta sitten. Lannoitus on luonnollisesti jo käynnissä. Olen käyttänyt Nekon Ruusu- ja pelargonilannosta ja nyt ostin alelaarista kokeeksi myös Jaakontaikaa. Ja talvella lisäsin ehkä joka toiseen kasteluveteen merileväuutetta. Kastelut yritin/yritän myös tehdä kuunkierron mukaan otollisina päivinä. Kuukalenteri jäi taas hankkimatta, mutta vakoilen sopivia päiviä Sarin blogista.

Näitä nimellisiä en leikkaa leikkaamisen ilosta. Otan vain pistokkaita sekä poistan huonot ja kaatuilevat osat pois. Jotkut taas tykkäävät matalista ja rehevistä kasveista pelakuista ja leikkaavat varret toisen tai kolmannen lehden tai silmun yläpuolelta. Itse tykkään antaa kullekin vapauden kasvaa niinkuin haluaa. Mutta tosiaan, makuasioita nämäkin.

Syksyllä pelastin roskiskohtalolta muutaman nimettömän pelargonin ja vein ne pakkasten tultua kiireessä leikkaamattomina kellariin. Ajattelin, että kuivattavat lehdet nätisti, mutta toisin kävi. Uudenvuodenaattona minua oli vastassa laatikollinen harmaanvalkoisia haamuja. Monta lähti kompostiin jo tuolloin, kun leikatessani ne tyngälle ei yhtään vihreää vartta tullut vastaan. Loput jäivät kellariin, mistä toin ne pari viikkoa sitten sisälle. Uskomaton on kasvin halu kasvaa, kun vajaan sentin tyngistäkin versoo uutta.

Kaksi oikeanpuoleisinta saa vielä hetken armoa. Nämä talvehtivat siis talon alla olevassa kellarissa, missä ei ollut mitään valoa eikä lämmitystä. Ainoastaan kosteutta yritin poistaa niillä asuntovaunuihin myytävillä kosteudenpoistajapusseilla, ja tilassa on toki tuuletus alapohjaan. Harmi, etten leikannut kaikkia tyngälle heti. No, ensi syksynä on taas himpun viisaampi tässäkin asiassa.

Muutama menetys siis tuli, mutta nyt voi hyvillä mielin varmaankin poiketa Aulin puodissa hakemassa muutaman uuden. Ainakin Mrs. Pollockin aion tai jonkun muun lehdistöltään samantyylisen aion kyllä hankkia. Ja vielä kun sitten tulisi kunnon kevät ja kesä, niin pelargonit ja niiden kasvattajatkin pääsisivät ulos valoon ja lämpöön.