Piha muuttuu - sivupiha

Huhtikuussa 2000 ja 18 vuotta myöhemmin

Tykkään ennen - jälkeen kuvien katsomisesta. Ostaessamme tämän talon vuonna 2000 käytössä oli pääsääntöisesti huono filmikamera, millä sai kyllä otettua kolmen mallisia kuvia, mutta mitkään niistä eivät valitettavasti olleet kovin tarkkoja. Muutama kuva ennen ostoa tehdyltä talokierrokselta löytyy myös 640 x 480 pikselin kokoisena digikuvana, kun saimme lainata digikameraa, minkä kuvat tallennettiin muistaakseni "korpulle" (= 3½ tuuman disketille, ken vielä muistaa/on elänyt nuo ajat).

Ajattelin keräillä kuvia muutamista pihan eniten muuttuneista kohdista tännekin. Kuvat saattavat antaa myös toivoa uusien tai uusille vanhojen pihojen kunnostajille, sillä useimmiten pihanlaitto on hidasta eikä se tapahdu silmänräpäyksessä, kuten puutarhaohjelmissa. Monesti varsinkin ensimmäistä taloa ostettaessa tai rakentaessa myös perhe kasvaa ja sekin asettaa oman rajoitteensa pihan laitolle, ainakin mikäli sitä tekee omin voimin ja vielä pikkurahalla, kuten me.

Tämä sarja alkaa kuvilla sivupihalta tai leikkipihalta, eli siitä maisemasta mitä katselen makuuhuoneen toisesta ikkunasta. Ilmansuunta on silloin lähinnä kohti luodetta.

Koska kuvia ja asiaa on paljon, niin käytän tässä poikkeuksellisesti lue lisää -ominaisuutta, sillä haluan, että blogi säilyy luettavana. Eli painathan Klikkaa lukeaksesi lisää -kohdasta, mikäli haluat lukea koko jutun, kiitos.

Aluksi tätä osaa pihasta ei oikeastaan edes nähnyt, sillä kaksi valtavaa kuusta varjosti talon luoteispuolta ja keräsi valtavasti hyttysiä siimekseensä. Kuusten vieressä taas oli kaksi isoa ruusupusikkoa (kurttulehtiruusua ja punalehtiruusua), jotka poistettiin kulkuväylän vierestä ihan turvallisuussyistä, varsinkin kun oli tiedossa, että seuraavana kesänä tulee perheenlisää.

Kuuset kaadettiin muuttoa seuraavana keväänä 2001. Apuna kaadossa oli ammattimies (miehen siskon mies). Toinen kuusi oli monihaarainen ja laho oli jo lähtenyt haarakohdasta leviämään.

Valtavista kuusista jäi tietysti valtavat kannot, mitä on siitä asti naamioitu ja yritetty lahottaa. Toinen niistä on kätketty tämän kivillä pengerretyn istuksen sisään.

Ja toinen on suunnilleen tuon väliaikaisen pressumajahirvityksen ja hiekkalaation välissä. Saimme varmaankin sukulaisilta muutaman kuorman täytemaata, millä tätä kohtaa on tasoitettu leikkipihaksi ja paikalle on rakennettu hiekkalaatikko. Pölliportaat rinteeseen ja nuo kivireunat on tehty kesällä 2002.

Heinäpelloltamme tehtiin tuolloin vielä heinää, mutta tauempana näkyvä (ei meidän) pelto alkaa jo metsittyä.

Hiekkalaatikon takaa alkoikin sitten melkoinen viidakko, missä vesimyyrät olivat kuulemma tuhonneet edellisten asukkaiden (tämä oli heidän kesämökkinsä) kaikki omenapuukokeilut. Vain yksi omenapuu talon lähellä on niiltä säästynyt. Nykyään onneksi muutama muukin.

Paljon lupiinia sekä myös jättibalsamia. Valtava töyhtöangervo ja isot puskat juhannusruusua. Lupiinien reunassa näkyy iso laakea kivi, mikä on paikoillaan nytkin. Pidän lupiinista ja yritin joitakin juurakoita myös siirtää, mutta melko huonolla menestyksellä.

Heinäpellollamme ja sen takana olevalla pellolla laidunsivat ensimmäisinä kesinä naapurin hevoset. Oli aika mukava aamukahvin ääreltä keittiöstä katsella hevosia ja myöhemmin heinäpeltoa heinäseipäillä. Voisi sanoa, että meillä oli maalaisidylli parhaimmillaan, mutta ilman suurta vaivaa.

Peltojen taustalla oli vielä vuonna 2004 sammaleista vanhaa kuusimetsää, mistä löysi syksyllä suppilovahveroita. Myöhemmin metsä hakattiin ja siihen istutettiin mm koivua. Sittemmin metsä vaihtoi omistajaa ja tontille rakennettiin talo piharakennuksineen.

Jossain vaiheessa meille ostettiin Natikka ja pihapuuhat helpottuivat aika paljon.

Pihaa tasoiteltiin ja hiekkalaatikolle alettiin etsiä paikkaa hieman kauempaa.

Hiekkalaatikko pengerrettiin kallion päälle ja minä tein männyn juurelle kivireunuksen ja istutin siihen villiviinin.

Pihanlaittoa hidastivat paitsi talon kunnostus sisäpuolelta, niin myös vuosina 2001-2004 syntynyt jälkikasvu, eli kolme ihanaa ja vilkasta poikaamme.

Keväällä 2007 myllättiin taas hieman lisää ja nostettiin maasta niitä ihan pieniä kivenkärkiä, mihin ruohonleikkuri aina karahti. Osoittautuivat useimmat hieman isommiksi murikoiksi..

 Niin ja tietysti välillä tehtiin ja maisteltiin kaikenlaisia kokkauksia.

Ja kiipeiltiin roikkunarussa ja leikittiin majaleikkejä.

Talvellakin oli tekemistä.

Traktorin kanssa maasta nousi lopulta niin paljon kiviä, että niitä alettiin kasata hiekkalaatikon lähelle ja ajateltiin pengertää viettävä rinnettä, missä ei ollut maata kuin nimeksi. Juolavehnä ja syysasteri toki jaksoivat siinäkin kukoistaa oikein hyvin, mutta mielessäni näin jotain värikkäämpää.

Kiviaidan pinoaminen jäi pitkäksi aikaa tähän vaiheeseen, kun mieheni peukalo jäi kivien väliin ja minä en taas pystynyt noita isoimpia kiviä yksin muljaamaan. Kiviaidan päälle tuotiin peltomultaa ja samalla saatiin rutkasti pujonsiementä sun muuta. Niitä sitten nypinkin ahkerasti perennojen seasta. Penkereelle istutin lähinnä kaikkea muualle pihaan sopimatonta ja ylimääräistä perennaa. Laho puistonpenkkikin pääsi kukkapenkin koristeeksi. Myöhemmin penkin korvasi hiekkalaatikosta rakennettu kaukalo, missä kasvatin mm kesäkurpitsaa.

Tämä kesänä täytyisi muurinkivet ottaa taas esiin, sillä pienistä pistokkaista sen reunalle istuttamani seppelvarvut ovat kasvaneet niin, ettei kiviä juurikaan enää penkereestä erota. Samoin aluetta ylempänä rajaavat rinneangervot kaivan pois ja uudistaan perennaistutuksen ainakin osittain. Suunnittelin penkereelle myös kasvatuslaatikoita, mutta paikka on isojen mäntyjen takia niille ehkä liian varjoinen.

Keväällä 2012 hiekkalaatikolla ei ollut enää aktiivisia leikkijiä, joten se purettiin ja sen tilalle tuli pikkuinen kasvihuone. Edellisenä kesänä oli aloitettu myös pienen puutarhavajan tekeminen vanhan heinäpellon reunaan. Vaja sai laudoituksen vasta myöhemmin kesällä.

Kiviaidan päälle tehty pengeristutus kukoisti mukavasti peltomullasta huolimatta, kun kitkijä vain oli ahkerana. Myöhemmin kasvihuoneen lähelle istutettiin myös Sinikka -luumupuu.

Josasain vaiheessa pojat tekivät itse paremmat majansa metsään ja punainen "hirvimaja" voitiin purkaa pois. Valtava laakea kivi on edelleen sivupihan keskellä, mutta muuten alue on saatu suht tasaiseksi eikä leikkuri enää montaa kertaa karahda kiveen. 

Kasvihuone koki oman muodonmuutoksensa keväällä 2016 ja siitä on myös oma juttunsa täällä. Sen viereen tuli jossain vaiheessa myös muutama lavakaulus, missä kasvaa tällä hetkellä mansikkaa. Kasvihuoneen takana on "vauvala" ei pikkutaimien kaukalo.

Kivipenkereen olen kerran latonut uudestaan, sillä se ensimmäinen ladonta ei kestänyt reunuksen päällä kävelyä vaurioitta. Villiviini on paikoillaan ja kipuaa korkealle kuivastsa istutuspaikastaan huolimatta. Reunuksen päällä kasvaa myös kivikkokurjenpolvea ja ahomansikkaa.

On aika virkistävää selailla kuva-arkistoa ja huomata, että muutosta on tapahtunut. Monesti tuntuu, että aina vaan on sama tuttu maisema ja samat häiritsevät pikkuasiat vastassa, kun ikkunasta kurkkaa ulos. Sitäkin voi miettiä, että mitä tekisi nyt, jos saisi palata ensimmäisten kuvien tilanteeseen. Varmasti jotain tehtäisiin toisin ja kenties jätettäisiin joku silloin kaadettu puu tai pensas sijoilleen. Onneksi puita voi aina istuttaa lisää, vaikka ne hieman hitaasti kasvavatkin.

Eniten miettii ehkä sitä, mitä olisi tehty jos pihanlaittoon olisikin ollut käyttää vaikka kymppitonni? Maata olisi varmaan tuotu paikalle paljon enemmän ja saatu kasveille paremmat multatilat, eikä olisi mennyt vuosia kitkemiseen ja heinäturppaiden kääntelyyn uuden kasvualustan toivossa.

Tänään, 11.4.2018, sivupiha näyttää makuuhuoneen ikkunasta tällaiselta. Ikkunat ovat vielä pesemättä, joten irroitin tuplan ja avasin ikkunan. Sisään tulvahti raikas kevätilma ja peipon laulu. Peipot tulivat viime viikolla, mutta laulua kuulen vasta tänään ensimmäisen kerran.

Tällä kasvukaudella keskityn nurmialueen reunaosiin. Nurmikon ja navetan väliin tulee kapea istutuskaistale, minkä taakse pitää jäädä vielä traktorin mentävä väylä. Paikalla on jo pahvilaatikoita, millä yritän nujertaa nykyiset heinät ja rikat. Niiden päälle täytyisi jostain saada maata, mihin pensaat istuttelisin.

Ihan oikealla kuvassa näkyvät jätevedenpuhdistamon kannet, minkä yhteyteen olen rakennellut pientä perennapenkkiä, mutta siitä lisää juttua myöhemmin, mikäli sieltä nyt nousee yhtään sitä mitä sinne syksyllä istuttelin. Aurinkoista keskiviikkopäivän jatkoa! Mielelläni kuulisin myös kommentteja siitä kannattaako tällaisia postauksia kirjoittaa lisää.