Kasvihuone

Olen aina haaveillut vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta, mutta sitä odotellessa sain vanhammiltani syntymäpäivälahjaksi pienen kennomuovisen kasvihuoneen keväällä 2012.

Kasvihuoneen paikaksi valikoitui vanha lasten hiekkalaatikon paikka, loivasti viettävän kallion päällä. Lattiana on isot betonilaatat ja sokkeli on pultattu niihin kiinni.

Ensimmäisenä kesänä kasvihuoneessa kasvoi tomaattia, kurkkua, viiniköynnös ja monta muutakin kokeilua. Viiniköynnös ikävä kyllä kupsahti toisena talvenaan, kun sitä ei tullut vietyä ajoissa kellariin talvehtimaan. Maahan sitä ei saa istettua, kun alla tosiaan on kallio.

Ulkopuolta täytyi pengertää kivillä ja samalla syntyi pieni multapotero yrteille. Portaaksi tuli kaksi hirrenpätkää ja pakollisiksi heinätupsuiksi istutin ruohosipulia.

Kasvihuoneen ohi menee pieni kivillä reunustettu polku. Polun ja kasvihuoneen välisessä, paikoin vain muutaman sentin hiekkamullassa kasvaa unikoita, kärsämöä ja muuta ketokasvia. Ahomansikka saa rönsyillä minne haluaa, sitä en kitke pois polultakaan.

Kasteluvesi tulee pihakaivosta pumpulla. Vesi saa ensin lämmetä isossa muovisaavissa, minkä piilotin iki-ihanien vuorenkilpien taakse. 

Vuorenkilpeä on tässä pihassa paljon edellisten asukkaiden istuttamana, ja minä olen jatkanut perinteitä levittämällä sitä lisää ympäri pihaa. Se on kauniin vihreä myöhään syksyyn ja mikä parasta, niin se selviää missä vaan, jopa kallion päällä, kun vain saa juurakon ankkutoitua paikoilleen.

Talvella kasvihuoneeseessa on säilytetty puutarhakalusteita ja myöhään kukkineita kesäkukkia. Joskus sinne tulee vietyä lyhtykin.

Valitettavasti kasvihuone ei ole enää ihan noin nätin näköinen kuin noissa postauksen alkupään kuvissa. Kennomuovi on kerännyt pintaansa ja sisällekin kaikenlaista. Kennoja olen suihkinut kevyesti painepesurilla ja kyllä sillä ainakin levä lähtee. Lisäksi kasvihuonetta ovat koetelleet Eino ja Seija, moni muu puhuri. Viime talvena tyydyin vain keräämään ympäri pihaa lennelleet kennot talteen. Kennot on kyllä kiinnitetty ohjeen mukaisesti silikonilla ja kiinnityshakasilla, mutta eipä niistä paljon hyötyä isommissa puhureissa tunnu olevan.

Nyt maaliskuussa tarkastin irronneet kennot ja havaitsin, että monessa on taitoksia ja reunoista puuttuu palasia. Nopeaksi ensiavuksi otin "jessen". Teippasin sillä pitkien sivujen kennojen ylä- ja alapäät kehikkoon kiinni. Ne kennot, joihin ei riittänyt kiinnikkeitä tai miktä olivat pahiten kärsineitä teippasin kehikkoon myös reunoistaan. Eihän tästä mitään kaunokaista tullut, mutta toistaiseksi kennot ovat pysyneet kiinni ja saatoin siirtää risupajani tilapäisesti kasvihuoneeseen.

Pesun ja puhdistuksen jälkeen kasvihuoneessa olisi tänäkin kesänä tarkoitus kasvattaa pääasiassa tomaatteja ja ehkä takaseinustalla kasvihuonekurkkuakin, kun muksut siitä niin kovasti tykkäävät. Toki sinne pitää mahtua pöytä ja tuolikin, että sinne voi mennä kahvikupin kera haaveilemaan.

Hieman jo rämän korituolin piristin virkkaammalla sen päälle väriläiskän vanhoista t-paidoista. Pyllynaluseen upposi tusinan verran lasten pieniä, ei enää kierrätykseen kelpaavia t-paitoja. Ne t-paitojen osat, mistä ei enää kudetta saanut leikattua päätyivät taimien sitomiseen ja räteiksi.

Värikästä viikonloppua ♥