Kevätpäiväntasaus

Olisi ollut mitä mainioin sää leikata vanhaa omenapuuta. Tai pestä ikkunoita. Mutta kevätpäiväntasaus -aktiviteetit rajoittuivat flunssan takia vain pieneen kamerakierrokseen ja kuva-arkiston selailuun. Kasvihuoneessakin oli tänään liian vilpoisaa kahvitteluun. Tai oma vikahan se oli, kun jätti välihousut matkasta.

Kahtena viime yönä on ollut pakkasta 5-6 astetta ja jännäsin kasvihuoneeseen jättämieni kukkien (pari esikkoa, helmililjoja sekä jouluruusu) puolesta, mutta hyvin selvisivät. Kuten nämä lauantaina koristefillarin koriin laittamani pikkunarsissit.

Varjoisissa paikoissa on vielä lunta ja jäätä. Pähkinäpensaassa on jo pitkät norkot. Tontillamme kasvaa kaksi suht samankokoista pyöreähköä pensasta ja muutama pieni siementaimi on kellarissa talvehtimassa. Toiveissa olisi siis joskus saada kenties hieman satoakin. Lisäksi haaveissa siintää punalehtinen versio pähkinäpensaasta.

Keittiön ikkunan alla piippaa jo. Tulppaanit (ja nokkoset) ovat nousseet pontevasti kohti aurinkoa. Taas kerran pohdin mitä ihmettä tuon rohtosuopayrtin kanssa oikein tekisi. Ikkunan alusta on alkukesästä nätti tulppaaneineen, laukkoineen ja unikoineen. Sen jälkeen paikan valtaa suopayrtti (ja nokkonen), mikä jossain vaiheessa retkahtaa reunan yli ruohonleikkaajan harmiksi. Olen monta vuotta yrittänyt kitkeä molempia, mutta juuret menevät kivijalan alimmaisten luonnonkivien väleihin, eikä niitä saa sieltä millään pois. Tai millään saa, mutta en viitsisi käyttää sitä.

Kävin metsässä tarkastamassa lämpimimmät paikat, mutta sinivuokot uinuivat vielä talviuntaan. Niinpä palasin pihaan mietiskelemään tulevan kasvukauden pihapuuhia.

Alimmaisen pengerryksen toinen pää pitäisi saada viimein alulle. Muutama iso kivi on jo tuotu valmiiksi, mutta lisää isoja pystyy tuomaan vasta kun pelto kuivuu traktorin kestäväksi. Olen täyttänyt tuota kohtaa kaikenlaisella jämällä ja risulla jo monta vuotta, mutta kyllä tuohon vielä useampi kuutio maatakin tarvitaan. Alunperin tuossa kohtaa on rehottanut lähinnä paju, nokkonen, pujo jne. Niitä olen taltuttanut sanomalehdillä ja pahveilla sekä oksasilpulla.

Polkuun rajoittuva vasen reuna säilyy korkeudeltaan ennallaan, mutta oikeaa reunaa pitäisi nostaa noin puoli metriä. Etualalla on yksi Diabolo ja kottikärryjen vieressä on kolme norjan-angervoa ja niiden takana on perennoita ja marjapensaita. 

Kuvassa oikealla näkyvällä nurmialueella oli tullessamme monta kymmentä kituliasta ja äkämäpunkin vaivaamaa mustaherukkaa. Maa oli vesimyyrien ja pensaiden tyvien multausten jäljiltä ihan möykkyinen. Luonnollisesti myös nokkonen rehotti puskien seassa mukavasti. Oikea unelma ruohonleikkaajalle. 

Nyt haluan saada loputkin mustaherukat pois nurmikon keskeltä ja olen ajatellut sijoittaa niitä (uusia taimia) tähän kaarteeseen ja penkereelle. Pensaiden väliin tulisi maatuva kate (=sanomalehtiä, pahvia, haketta). Varjoisampaan vasempaan reunaan tulee perennoita. Hahmottelin aluetta nopeasti. Tuohon pään keskelle voisi sopia joku lehtipuu tai kapeahko havupuukin.

Enää ei tosiaan puutu kuin sula maa ja terve tarhuri tuohon huhkimaan. Ja ehkä täytyy kääntyä miesväenkin puoleen noiden isompien kivien kanssa. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ja muistakaa osallistua myös arpajaisiin.