Talon historiaa

Flunssa pakotti petiin ja ajattelin kuitenkin yrittää hetken istua tuolilla ja viimeistellä tämän jo luonnoksena olleen jutun.

Talomme on valmistunut vuonna 1928. Talon historiasta ei ole juurikaan muuta tietoa, kuin se mitä löytyy Suomen maatilat -teoksesta sekä oman kylän historiikista mainintoina. Suomen maatalousmuseo Sarka on digitoinut maatilamatrikkeleiden 1930 -luvun aineistoja ja seuraava katkelma ja kuva ovat peräisin Sukutilat webissä -tietokannasta.

"Pinta-ala 103,35 ha, josta puutarhaa 0,03, peltoa 34, laidunta 0,85, metsämaata 68,02 ja joutomaata 0,45 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita. Vapaa viljelys. V. 1929 oli 2 ha ruista, 4 kauraa, 1 ohraa, 0,5 perunaa, 0,15 pellavaa, 0,4 juurikasveja, 23,95 heinää ja 2 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten päässä. Kaikki rakennukset puusta. Päärakennus (6 huon.) v:lta 1928. Kotieläimiä: 3 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 4 sikaa, 2 lammasta ja 15 kanaa. Karjassa pyritään LSK-rotuun. Myydään viljaa, maitoa, munia, perunoita ja rehuja Poriin ja paikkakunnalle. Hoidettu havumetsä."

Talomme 1930-luvun alussa kuvattuna. Kuvan lähde Suomen maatilat ja Sukutilat webissä

1965 taloa modernisoitiin ja siihen asennettiin nykyaikainen öljykeskuslämmitys. Samalla taloon lisättiin myös sisävessa sekä sauna/suihkutilat, joten myös porakaivo ja juokseva vesi on toteutettu samoihin aikoihin.

Isosta keittiöstä lohkaistiin horminurkka pannuhuoneelle ja aulasta pieni siivu vesivessalle. Vanhan keittiön ilmettä voi vain arvailla näiden 60-luvun lastulevykaapistojen jälkeen. 

Väentupa muuttui sauna- ja pesutilaksi. Tulisijat hävitettiin kahta lukuunottamatta. Salissa (olohuoneessa) on yksi käyttökelpoinen ja isännänhuoneessa (ruokailuhuone) toinen, mikä on ikävä kyllä pelkkä koristemuuri.

Pihassa kaivellessani olen törmännyt ainakin kolmenlaisiin kaakeliuunin palasiin eli todennäköisesti lähes jokaisessa huoneessa on ollut jonkinlainen tulisija.

Jossain vaiheessa alkuperäinen pärekatto on vaihdettu konesaumattuun peltikatteeseen ja samalla pienet kattolyhdyt on poistettu. Niiden palauttamisesta haaveilen ja tulisihan niiden kautta pimeälle vintille valoakin. Lyhtyjen kohdatkin on helposti nähtävissä ruoteimia katsomalla.

Ostaessamme talon vuonna 2000, maata kiinteistöön kuului enää vajaa 2 hehtaaria. Olemme ilmeisesti talon neljännet asukkaat ja taloa 1970-1980-luvulla asuneet olivat tehneet mm. navetassa siivousta, eikä siellä ole enää jäljellä mitään vanhaa maatalon esineistöä, paitsi ylisten heinät. Myös kaikki piharakennukset tätä purkukuntoista hirsinavettaa ja romahtanutt maakellaria lukuunottamatta on jossain vaiheessa purettu pois.

Navetan yliset näyttävät minusta upeilta, mutta ei tuonne valitettavasti uskalla kissaa painavampi edes astua. Voi tipahtaa alakertaan, missä sielläkään ei juurikaan uskalla liikkua, ettei yläkerta tipahda niskaan. Purkaminen ei kuitenkaan ole ihan mikään pikkujuttu. sillä navetalla on pituutta 22m. Haaveissani tuo tietenkin korjattaisiin, mutta takaseinän hirret ovat tosiaan läpihaperot. Ilmeisesti hirsi on lähtenyt hajoamaan karjakeittiön savupiipun ja katon saumasta. Elän kuitenkin toivossa, että jos ja kun tuo joskus puretaan, niin siitä saataisiin riittävästi hirsiä vaikka pientä saunamökkiä varten. Ja valmiiksi lahoavat voivat vielä palvella vuosia kasvimaan reunoina. Siihen asti täytyy pärjätä laudalla ja lavakauluksilla.

Historiasta on hyvä jatkaa vaikka keittiöremonttiiin. Nyt on kuitenkin pakko palata vaakatasoon, aurinkoista päivänjatkoa Sinulle näiden keittiökuistilla majailevien orvokin taimien myötä!