7. lokakuuta 2018

Kaapinvaltaajat


Kuvan teksti voisi olla: "Kuka pudotti oltermannisiivun teepurkkiin? Ja miksi?" 

Minä pudotin, ja ihan tarkoituksella. Mutta miksi? Kaikki alkoi siitä, kun satuin syyskuisella kauppareissullani kulkemaan Puhdistamon uusien kombuchajuomien ohi. Kaunis etiketti varmaankin kiinnitti huomioni ja nappasin pullon inkiväärillä ja sitruunalla maustettua kombuchaa ostoskärryyn. Halusin maistaa juomaa heti ja korkkasin sen jo parkkipaikalla. Ja olin hetkessä ihan myyty tähän raikkaan makuiseen juomaan. 


Maistelu aiheutti kotiin päästyä välitöntä tiedonetsintää, sillä päivittäinen kolmen euron pullo tulisi liian kalliiksi. Tietoa löytyi onneksi hyvin ja sain selville, että kombuchan, suomalaisittain komputsan, valmistamiseen ei tarvita kuin vettä, teetä, sokeria, hiukan valmista komputsajuomaa ja scopy (siis tuo oltermannisiivun näköinen läpyskä). Tämän lisäksi tarvitaan tietysti myös lasipurkki, happea, kankaanpala ja kuminauha purkin päälle sekä annos kärsivällisyyttä, sillä ihan silmänräpäyksessä tämä herkku ei synny.

Kaikki muu, paitsi kärsivällisyys löytyikin jo kotoa, mutta mistä moisen scopyn (=Symbiotic Colony of Bacteria and Yeast) sitten saa? Vaihtoehtoja on kaksi: hankit sen joltain toiselta komputsan tekijältä tai kasvatat sen valmiista komputsajuomasta. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii vielä enemmän kärsivällisyyttä, joten ryntäsin heti mukaan Facebookista löytyneeseen Kombucha&Kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho) -ryhmään, minkä kautta sainkin melko pian oman vauvascopyni.

Ryhdyin "komputsatarhuriksi" heti samana iltana ja valmistin vahvaa vihreää teetä, mihin sekoitin luomuruokosokeria. Odotin kuumeisesti teelitkun jäähtymistä, että voisin lisätä juomaan juuri saamani scopyn (sen juustosiivun näköisen) ja sen mukana tulleen valmiin juoman eli startterin.


Viimein liemi jäähtyi kädenlämpöiseksi (sittemmin luin, että huoneenlämpöinen olisi vielä varmempi) ja saatoin hujauttaa vauvan liemineen sekaan. Päälle pala talouspaperia kumilenkillä varmistettuna (ettei sokeri houkuta paikalle banaanikärpäsiä tms) ja purkki keittiön yläkaappiin muhimaan. Vaikka purkissa olisi kansi, niin sitä ei voi sulkea, sillä komputsan valmistuksessa tarvitaan myös happea.


Purkkia piti luonnollisesti tarkkailla päivittäin ja kahden päivän päästä vauvascopy möllötti pohjalla ja juoman pintaan alkoi kertyä oudonnäköistä kasvustoa. Tuo kasvusto muuttui jossain vaiheessa vielä epäilyttävämmän näköiseksi ja aloin epäilemään, onko scopyni pilaantunut.


Taas vietin tovin netin syövereissä ja löysin kuvia vielä epäilyttävimmistä scopyistä, mitkä olivat kuitenkin ihan normaaleja. Roikkuvat rihmastot ovat hiivoja ja nekin kuuluvat asiaan vaikka aina niitä ei muodostu. Vain näkyvä home pilaa scopyn ja homma täytyy silloin aloittaa ihan alusta uuden scopyn kanssa. Rauhotuin, ja annoin purkin olla rauhassa.

Viidentenä päivänä maistoin juomaa varovasti ja sehän olikin jo aika hapanta, eikä sokeri maistunut enää yhtään. Normaalisti komputsan valmistuminen eli fermentointi kestää 7-14 vuorokautta, joten ajattelin siivilöidä tämän ensimmäisen satsin viikon kohdalla.



Yllä olevista kuvista näkee miten alkuperäisen scopyn päälle on muodostunut vaalea kerros, uusi vauvascopy. Samalla juoman väri on vaalentunut huomattavasti. Fermentoinnin aikana scopy-kasvusto käyttää ravintonaan teessä olevaa kofeiiniä ja siihen lisättyä sokeria, joten lopullinen juoma ei ole enää makeaa ja sen kofeiinipitoisuus on pienentynyt.


Kaadoin juoman toiseen purkkiin siivilän ja sihdin avulla. Scopyt jäivät siivilään ja siirsin ne siitä lautaselle vesihanan alla huuhdeltuina odottamaan uutta juomaerää. Vanhemmasta scopystä huuhtelin nuo ruskeat (hiiva)rihmat pois, mikä ilmeisesti kuitenkin oli tarpeetonta. Mielenkiinnolla odotan muodostuuko niitä toisessakin satsissa.


Toisen erän päätin valmistaa mustasta teestä, koska eräässä videossa kehoitettiin vasta-alkajia tekemään niin. Koska scopyni ovat vielä pieniä, tein edelleen saman litran satsin. Juoma valmistuu sitä nopeammin mitä isompia (tehokkaampia) scopyt ovat. Myös lämpötila vaikuttaa prosessin nopeuteen ja monesti purkille suositellaan vedotonta lämmintä paikkaa, esimerkiksi jääkaapin yläkaappia tai vaatekomeroa.

Haudutin teen kahdesta teepussista. Sokerina käytin edelleen samaa luomuruokosokeria, mitä pistin epähuomiossa ilmeisesti tuplamäärän ja varmuudeksi vielä pikku ripsun lisää (auts.. enkä edes tykkää makeasta). On myös mahdollista, että kirjoitin teippiin määrän väärin, koska katsoin isomman erän ohjetta. Ajattelin myös hemmotella ja kasvattaa scopyäni, joten laitoin liemeen myös tuplamäärän startteria eli juuri valmistunutta juomaa.


Vaihdoin myös purkin hieman pienempisuiseksi. Saas nähdä miten juoman kanssa käy, kun mahdollisesti tuli tuota sokeria tuplasti. Luultavasti tämän satsin täytyy antaa pöhistä täydet kaksi viikkoa, että makeus poistuu. Virhe sokerin annostelussa johtunee toisesta kaapinvaltaajasta, mutta siitä kerron siitä toisessa postauksessa.



Ensimmäinen vihreästä teestä fermentoitu komputsa jälkifermentoituu yo kuvan vasemmassa reunassa patenttikorkillisessa pullossa. Lisäsin sen sekaan pullotusvaiheessa muutaman teelusikallisen raastettua inkivääriä sekä puolen sitruunan mehun.

Komputsa saa jälkifermentoitua huoneenlämmössä 2-7 vrk, minkä jälkeen sitä säilytetään jääkaapissa. Toki sen on juotavaa heti pullotuksen ja viilennyksen jälkeenkin. Pulloon lisättävät marjat ja hedelmät aikaansaavat käymisreaktion ja hiilihappoa, joten tiukkakorkkinen astia on tarpeen. Nyt pitäisi siis malttaa vielä muutama päivä, että pääsee maistamaan pääseekö omatekemä juoma edes lähelle hullutuksen aloittanutta Puhdistamon juomaa.


No, kovin lähelle en valitettavasti päässyt, vaan ensimmäinen komputsasatsini muistutti maultaan enemmän omenaviinietikkaa kuin esikuvaansa. Hiilihappoakaan ei juuri muodostunut, vaikka yritin vielä myöhemmin makeuttaa juomaa muutamalla kuivatulla aprikoosilla. Vedellä laimennettuna tämäkin tulee kyllä juoduksi. Juodaanhan sitä omenaviinietikkaakin.

Mahdollisen mittavirheeni takia tein seuraavana päivänä vielä toisen teeliemen vihreästä teestä ja tavallisesta valkoisesta sokerista. Scopylle on se ja sama mitä sokeria käytät, mutta moni haluaa käyttää esimerkiksi ruoko-, kookos- tai intiaanisokeria, niiden vähäisemmän käsittelyn vuoksi. Ainoastaan hunajaa ei suositella, sillä antibakteerisena se voi jopa estää fermentoitiprosessin. Kalastin kolmoserän joukkoon uusimman vauvascopyn kakkosliemestä ja nyt kaapissa pöhisee yhden sijasta kaksi komputsaerää päivän erolla.

Näiden valmistumista odotellessa, päätin testata toisenkin valmistajan komputsaa. Kellaripanimon sitruuna-inkivääri kompucha maksoi paikallisessa K-marketissa neljä euroa ja heti ensi kaatamisella pullosta luiskahti jonkinlaista kasvustoa lasiin.


Juuri tuollaisesta kasvustosta voisi kasvattaa oman scopyn, jos kärsivällisyyttä riittää. Aikaa siihen täytyy kuitenkin varata useampia viikkoja. Mielenkiinnosta otin kasvuston ja vähän valmista juomaa pieneen purkkiin ja virittelin päälle harsokankaan. Kasvatusprosessin aikana kasvustoa täytyy lisäksi ruokkia sokerilla ja teellä.

Maultaan tämä Kellaripanimon komputsa ei kuitenkaan minun suussani päässyt lähellekään Puhdistamon vastaavaa. Plussaa annan kuitenkin lasipullosta, sillä Puhdistamon komputsa on muovipullossa.

Täällä jatkuu kokeileva komputsankasvatus ja tiedonetsintä. Vaikka minulle tämä on uutta, niin mikään uusi trendipelleily tämä ei tosiaankaan ole, vaan jo tuhansia vuosia vanha. Suomessakin moni saattaa muistaa jo 1970-luvulta volgansieniteen, mikä on ihan sama asia kuin tämä komputsa.

Mikäli sinä kiinnostuit, niin maista vaikkapa tuota Puhditamon komputsaa. Jos tykkäsit, niin lukaise läpi esimerkiksi nämä linkit:


Ja jos innostuit ja olet Facebookissa, niin kannattaa liittyä ryhmään Kombucha&Kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho). Ryhmästä löytyy niin valmistusohjeita kuin vertaistukea ja sen kautta voit kysellä/lahjoittaa scopyjä.

20. syyskuuta 2018

Pahin puutarhamokani

Uskallatko kertoa pahimman puutarhamokasi? Sinun virheesi ja siitä kertominen saattaa pelastaa jonkun toisen aloittelevan pihanlaittajan samalta virheeltä? 

Itse olen tehnyt puutarhassa paljon virheitä, osin tietämättömyyden mutta myös jääräpäisyyden takia. Olen etsinyt ja selvittänyt tiedot istutettavasta kasvista ja silti tietoisesti istuttanut sen epäsuotuisaan paikkaan. 

Esimerkiksi valaistusolot ovat olleet minulle vaikea asia sisäistää. Joku paikka puutarhassa voi tuntua aurinkoiselta ja jopa paahteiseltä, mutta onko se sittenkään sitä? Vai onko se sittenkin enemmän liikkuvan varjon aluetta? Aurinkoiseen paikkaan aurinko pääsee (useimpien lähteiden mukaan) paistamaan 6-8 tuntia päivässä. Mikäli ilman kierto estyy rakennuksen tai kasvillisuuden vuoksi, on paikka myös paahteinen. Tuo sama tuntimäärä on muuten myös hyväkuntoisen nurmikon vaatima valomäärä, joten ei ihme jos vähemmässä valossa (ja hoidon puutteessa) nurmikko tahtoo sammaloitua tai rikkakasvit pääsevät niskan päälle. Tätäkään ei moni ymmärrä.

Toinen vaikea asia itselleni on maan ja kasvien vaatimat ominaisuudet. Minkälainen kasvupaikka on esimerkiksi kosteutta pidättävä, mutta maa, missä talvikosteus ei kuitenkaan vaivaa? Miten sellainen paikka tehdään? Voinko mitenkään luoda sellaisia oloja tänne kalliolle? Entä alapellon savimaalle? Näitä asioita opettelen omalla tontilla vieläkin, mutta paljon helpompaa no valita kasvit sopimaan jo olemassa olevan maaperään ja valo-olosuhteisiin.

Vaikka pieni, söpö taimi sopisi paikkaansa valon ja maan mukaan juuri nyt tai kahden vuoden päästä, niin sopiiko se siihen kymmenen vuoden päästä? Entä kolmenkymmenen? Lopullisen koon arvioiminen on vaikeaa, ainakin minulle. 

Tästä päästäänkin sopivasti siihen mitä nimitän pahimmaksi puutarhamokakseni. Kuvan 'Brabant' kartiotuija kasvaa vielä hetken talomme luoteisseinustalla ja kyllä nimenomaan siis seinustalla ja joutuu poistetuksi heti kun kranssipaja tälle syksylle käynnistyy. Siirto ei tässä tapauksessa tule kysymykseen, sillä tuijan vieressä on kaivoja ja mm käyttöveden porakaivomme, joten ei tuossa kohtaa viitsi ylimääräistä kaivella.


 Talon lähellä on liikaa muutakin vihreää, mutta tuijan oikealla puolella olevat kasvit, vanhaa omenapuuta lukuunottamatta, ovat tuossa vain väleistutuksessa, odottamassa lopullista paikkaansa. Kieltämättä ovat olleet sitä jo useamman vuoden, toivottavasti niiden uudet alueet valmistuvat pian ja saan tuotakin ryteikköä selvitettyä. Tai ainakin siirrettyä kasvit toisaalle.Tässä sama talonpääty toisesta suuntaa:


Vaikka tämä ei suoranaisesti enää liitykään puutarhamokaani, niin kerron parilla sanalla ja kuvalla tämän hetken pihaprojektista. Meillä on siis menossa sisääntulon kivetyksen ja portaiden kaiteiden vaihto. Voi olla, että portaatkin menevät osittain uusiksi. Pyysin miesväkeä kokeilemaan sopisiko portaikkoon uusi markkinoille tullut maali. No, hepä reippaina kokeilivat sutimalla heti koko portaikon, enkä oikein ole nyt sinut tuon värin kanssa. 

Vanha aikanaan kiireessä tehty ja roudan runtelema kivetys poistettiin ja samalla kaivettiin tukkeentuneelle sadevesiputkelle uusi ura ojaan. Myös muutama pihavalaisin tullaan vaihtamaan ja samalla haluan laittaa kuntoon myös talon päädyn istutukset. 

Itse talo odottaa vielä omia remonttejaan tämän puolen osalta. Päätyyn on vaihdettu uudet (punaiset) ulkovuorilaudat, mutta sisääntulon puolen laudoitus odottaa vielä vaihtoa. Myös katto mennee vaihtoon jossain vaiheessa ja kenties sinne palautetaan siellä aiemmin olleet kattolyhdyt. Yläkerta meillä on kokonaan rakentamaton ja yläkerran haalistuneen keltainen laudoitus täytyisi myös jossain vaiheessa uusia. Kivijalan yritän maalata ensi kesänä hitusen tummemmalla harmaalla.

Autotallin rakentamisen yhteydessä päätyikkunan alta mentiin alustasta sisään lämpökanaalin ja johtojen kanssa ja sen kaivauksen jälkeen alue on odottanut siistimistään. Aika pahaan kuntoon oli päässyt, siksi tyhjäsin kohdan kokonaan ja mietintämyssy on päässä mitä tuohon kohtaan laitetaan tilalle. Muuttaessamme siinä oli yksi rodo ja paljon pajuangervoa, sittemmin perennoja ja myöhemmin keijuangervoa nokkosten ja vuohenputken kera.

Kuvassa näkyy myös rimoja, mitä käytän hahmotellessani pihatien reunan hienoista kaartumista. 


Kuunliljat nostin ylös vanhan kivetyksen oikelta puolelta, kartiovalkokuusen vierestä. Aikaisemmin kasvoivat siinä pyöreiden kivien keskellä. Ne hahmottavat tuossa pitkää perennapenkkiä, mikä tien puoleiseen reunaan tulee samanlainen luonnonkivireuna, kuin talon päässäkin. Nurmikon puolelle tulee samaa reunakiveä, mitä kivetyksenkin reunaan on laitettu. 

Perennapenkkiin istutan kookkaita ja kauniita perennoja, mitä olisi mukava katsella kotiin tullessa. Pioneita haluaisin, mutta niille pitäisi vielä miettiä sopivat kaverit. Päivänliljoja ja siperiankurjenmiekkoja olen miettinyt ja tetysti kevään iloksi narsisseja. 

Valo-olot täytyy tässäkin miettiä tarkasti, sillä talo varjostaa penkin toista päätä suurimman osan päivää, ainakin näin syksyllä. Kesällä aurinko on taas korkeammalla ja mielestäni se pääsee paistamaan lähes koko penkkiin. Ehkä penkin talon päässä olisi kuitenkin kuunliljan tai varjoisan paikan koristeheinän paikka? Ehdota ihmeessä tähän kasveja, mikäli sinulle tulee heti mieleen joku mielestäsi sopiva. Perennoihin olen päätynyt lähinnä mahdollisten aurauslumien kasauksen osalta, mutta kieltämättä pensaatkin, esimerkiksi syyshortensiat kiinnostavat.


Mikäli innostut kertomaan omasta puutarhamokastasi, niin jätä kommenttia. Tiedän tulla lukemaan ja mahdollisesti oppimaan sinun virheestäsi. Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä minun virheideni aiheeseen liittyen:
Et varmaan ihmettele mihin tästä koneen äärestä nyt lähden. Hommia riittää, toivottavasti talvi ei tule vielä pitkään aikaan.

17. syyskuuta 2018

Millainen puutarhuri olen?

Tervehdys pitkästä aikaa. Nappasin tällaisen mukavan haasteen Maatiaiskanasen blogista ja ajattelin rikkoa sillä pitkän blogihiljaisuuden. Haaste on alunperin lähtöisin Kukka & Kaali blogista, mikä olikin minulle ihan uusi ja mukava blogituttavuus. Jahka tästä syksy etenee, niin ehtii taas blogienkin pariin, sillä kännykän pieneltä näytöltä en niitä kovin mielelläni lueskele.

Haasteeseen vastaamisessa käytän tarjottuja vaihtoehtoja ja lisään perään oman kommenttini. Otin  myös itselleni valtuuden valita useamman kuin yhden vaihtoehdon.

Puutarhasuunnittelu

  • Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet. 
  • Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat. 
  • Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille. 
  • Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin. 
  • Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.
Tästä valitsin kaksi kohtaa, osassa pihaa tulee suunniteltua tarkemmin, mm perennapenkit, mutta sitten on alueita missä kokonaisuus ja muodot ratkaisevat kasviyksilöitä enemmän. Jos varsinainen tekovaihe lykkääntyy liikaa, voivat suunnitelmat menevät kokonaan uusiksi, koska mieli on jo ehtinyt matkalla muuttua.

Suunnittelua teen mielelläni oikeilla kasveilla ja erilaisilla apuvälineillä esimerkiksi aurakepeillä ja puutarhaletkulla. Paperillekin tulee raapusteltua paljon, mutta ei välttämättä edes oikeassa mittakaavassa. Paperi on enemmänkin hahmottelun apu ja muistilappu, paperilla pysyy paremmin muistissa kasvit, mitkä jo odottavat istutusta ja/tai siirtoa ja mitkä ovat vielä mahdolliseti toivelistalla.

Pyrin mielessäni täydelliseen (omasta mielestäni) näkymään ja jos huomaan, että tuli istutettua joku perenna tai puu väärään paikkaan, käyn siirtämässä sen. Tätä välttääkseni pihassa sojottaa joskus rimanpätkiä ja aurakeppejä merkkaamassa puiden paikkoja. Niitä sitten kiertelen pihassa ja sisällä talossa katsomassa miten ne näkyvät eri kulmista.


Ostokset

  • Minulla on nollabudjetti.
  • Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
  • Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
  • Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
  • Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.
Tähänkin pitää valita kaksi kohtaa. Sorrun vieläkin (kustannussyistä) sillisalaatti-istutuksiin, eli ostan perennoja yhden tai maksimissaan kolme kappaletta, vaikka näyttävämpää tulisi tietenkin isommalla massalla. Yritän kuitenkin katsoa ostoskoriini taimia, mitkä voisin jakaa heti istutuksen yhteydessä.

Alennusmyynneistä tulee sitten haalittua enemmän (toivelistalla ja sen ulkopuolella olevia). Muistan kun viime marraskuun lopussa sekoitin melkein HongKongin kassajärjestelmän lataamalla hihnalle puoli-ilmaisia kevätsipuleita, mitä sitten istuttelin kynttelilänvalossa purkkeihin ja vein kellariin. Osa pääsi tietysti myös heti suoraan maahan.


Myös heräteostoksiin sorrun toisinaan. Nytkin on paikka etsinnässä mm tälle mantsurian jalopähkinälle, mikä löytyi parin viikon takaisen ihanan puutarhavierailun yhteydessä Haikalan kartanon (ihana paikka, poikkea ihmeessä) taimipihalta. Tiesin sen olevan meidän karulla kakkosvyöhykkeen tontilla äärirajoilla etenkin keväthallojen suhteen, mutta tuolloin en vielä tiennyt sen erittävän myös juglone -nimistä yhdistettä, mikä taas on haitallinen tietyille kasvisuvuille, kuten esimerkiksi omenapuille (Malus).


Työkalujen säilytys

  • Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
  • Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
  • Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
  • Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
  • Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.
Tässä kohtaa haluaisin voida valita ensimmäisen kohdan, mutta kyllähän se todellisuudessa tuo viimeinen on.

Perustelen itselleni, että kun on iso piha ja vajaan on matkaa monta kymmentä metriä muutaman metrin korkeuseroineen, niin voi joku pikku homma jäädä tekemättä, jos ei jaksakaan lähteä hakemaan sopivaa työvälinettä. Siksi ne majailevat useimmiten autotallin seinustalla. Voivat toki olla muuallakin ;) Toki syksyllä yritän siivota suurimman osan vajaan.

Elättelen toivetta siitä, että joskus piha olisi niin valmis, että niitä koko ajan silmiin pistäviä keskeneräisyyksiä ei enää olisi ja oikeasti voisi etukäteen suunnitella pihapuuhia tehtäväksi osio kerrallaan. Toisaalta järjen ääni sanoo, että miksi veisin illalla työkalut ja kottikärryn pois työpaikalta, jos tiedän jatkavani samaa hommaa seuraavana päivänä?


Minä hyötytarhurina

  • Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
  • Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
  • Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
  • En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
  • Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Myönnän, että estetiikka menee satotoiveiden edelle. Hyötytarhurina olen tähän asti kasvattanut onnistuneesti lähinnä vain tomaattia ja yrttejä sekä salaatteja. Toki omenoita, luumuja ja marjojakin, mutta niitä en tähän laske, sillä nehän tulevat puskista melkein itsekseen.

Ensimmäisenä vuonna muutosta (2000) meillä oli kasvimaa samalla paikalla missä edellisilläkin talon asukkailla oli ollut, tuolla alapellolla siis. Porkkanoista tuli savimaassa haaraisia rutuja, eikä kitkijä pysynyt rikkaruohojen perässä, kun tehtiin remonttia ja alkoi jälkikasvuakin tulemaan.

Tällä hetkellä hyötytarhurointi keskittyy pieneen kasvihuoneeseen, missä kasvatan lähinnä tomaattia ja talveksi siirrrän sinne myös yrttejä. Mansikkaa kasvaa muutamassa lavakauluksessa ja suunnitelmissa on laajentaa lavakaulusmaata heti kun syksy on edennyt niin, että saan siirrettyä isot rinneangervot lavojen paikalta toisaalle.

Meillä oli joskus myös kunnon mansikkamaa, laajennuksen jälkeen aika isokin, mutta vesimyyrät repivät ja söivät lähes maantasalle heti ensimmäisenä talvena. Sen jälkeen alue tasattiin nurmikolle. Nyt myyräkanta on saatu hallintaan, kiitos kolmen kissamme, joten isompaakin mansikkamaata voisi taas harkita.

Haaveleilen myös isommasta muotopuutarhamaiseesta potagerista vanhalle heinäpellolle, mutta se hakee vielä muotoaan ja sopivia kasveja.




Kitkeminen

  • Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
  • Kitken ja itken.
  • No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
  • Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
  • Miksi kitkisin?
En voi sanoa nauttivani kitkemisestä, sillä sitä olisi tarjolla niin paljon, että muuhun en ehtisikään. Välillä on pakko ummistaa silmät pihalla kulkiessaan ja miettiä hetkeä milloin tuonkin ja tuonkin ehtisi tekemään. Nopeasta repimisestä kun harvemmin on apua.

Uutena pihan omistajana&laittajana tuli aikoinaan tehtyä pihaan monta uutta istutusaluetta, joiden hoito ei kuitenkaan ollut ihan yhtä innokasta. Myöhemmin puutarhurointi jäi useammaksi vuodeksi taka-alalle ja tuona aikana rikkaruohot ottivat vallan monessa kohtaa. Nyt yritän taas ottaa pihaa haltuun pala kerrallaan ja samalla järkeistää ja muokata sitä helppohoitoisemmaksi. Lempityökaluni on melkeimpä tuo talikko, millä saa maan mukavasti möyheäksi, juurien nyppimistä varten. Kyllä siinä oma nautintonsa on, kun saa oikein pitkän pätkän vuohenputken juurta ehjänä maasta pois.


Puutarhapuuhat

  • Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
  • Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
  • Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
  • Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
  • Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.
Ensimmäisenä aamulla ylös noustessa vilkaisen puutarhaan makuuhuoneen ikkunasta. Tähän aikaan vuodesta katse kiinnittyy alapellolle ja etsii merkkejä kylmästä yöstä.

Keväällä ja kesällä puutarhurointi omassa pihassa jäi hieman taka-alalle, kun olin puutarhahommissa. Kun oli kahdeksan tuntia jalkojen päällä ja poikkeaa kotiintullessa vielä ruokaostoksilla, ei juurikaan ollut enää potkua jäljellä omaan pihaan. Toisaalta aamulla, ennen töitä, en "osannut" tehdä kuin pakollisia kasteluita kasvihuoneessa. Tuolloin tuli kyllä tutuksi myös terassin lepotuoli. Yleensä poden huonoa omaatuntoa, mikäli huilaan pihalla. En myöskään osaa olla pihalla muissa kuin puutarhavaatteissani.

Oma kesäni alkoi oikeastaan vasta elokuussa töiden loputtua ja varmaankin sen vuoksi minulla riittää vielä intoa alkaa ja jatkaa puutarhassa erilaisia projekteja. Ja lisää projekteja pyörii koko ajan päässä. Talvella lueskelen puutarhablogeja ja -lehtiä, katson vanhoja puutarhaohjelmia ja liennytän pahimpia vieroitusoireita puutarhuroimalla ministi, vaikka näin:


 Puutarhan tyyli

  • Ihan perus
  • Aina cool
  • Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
  • Iloinen hurlumhei
  • Täysi kaaos
Pihan tyyli on melko perinteinen ja se rakentuu isojen puiden ympärille. Puutarhaa ympäröi luonnontilainen metsä useammalla sivulla. Kaikessa mennään kallion ja vähäisen kasvualustan ehdoilla.

Ihailen englantilaisia puutarhoja. Ylenpalttista rehevyyttä en tänne mäen päälle kuitenkaan saa rakennettua, varsinkaan jos viime kesän kaltaiset kuivat kesät, kuivuvine kaivoineen jatkuvat.

Yksi pääperiaatteistani on pehmeät, kaarevat linjat. Tällä tontilla suoria saavat olla vain rakennukset ja tontin rajat.

Tällä hetkellä iso osa pihasta on kaaoksessa pihakiviremontin ja minikaivurin jäljiltä. Myös moni alkuinnostuksen huumassa ja puutteellisin tiedoin tehty istutusalue rehottaa rikkaa ja odottaa täydellistä uusimista ja remonttiaan. Onneksi joku puoli samalla vähän siistiytyykin. Töiden valmistumista hidastaa hommien riippuminen toisesta hommasta, vaikkapa puunkaadosta, mikä ei itseltäni onnistu.

Suuruudenhulluus, -en tiedä onko iso lampi ja puolen hehtaarin puisto kahden hehtaarin tontilla hulluttaa vai ei. Minusta ei, mutta sano sinä ;)

Puolen hehtaarin puisto hakee vielä muotoaan mm. miten ja mistä kulkuväylät menevät, mistä ne on tehty, mitä puita ja pensaita istutan jne.

Lampihaave otti jo hieman förskottia ja alapellolla on nyt pikkukaivurilla tehty testikuoppa. Vettä sinne tuskin tänä syksynä tulee, kun vieressä oleva 9 metrin rengaskaivokin ammottaa tyhjyyttään. Mielenkiinnolla katsotaan miten kaivanto ensi kevääseen mennessä käyttäytyy. Mikäli vettä tulee, niin ensi keväänä sitten kaivetaan lampi lopulliseen muotoonsa ja tiivistetään se pellosta löytyvällä savella.


Kasvivalikoima

  • Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
  • Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
  • Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
  • Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
  • Mahdollisimman modernia, kiitos!

Pidän perinneperennoista erityisesti niiden kestävyyden takia. Toki ne sopivat vanhan maalaistalon pihaan muutenkin. Esimerkiksi maatiaispäivälilja kiipeää vaikka pitkin kalliota ja selviää kuivankin kesän ilman kastelua. Osa perinnekasveista on liiankin hyviä viihtymään ja tulen lähivuosina rajoittamaan esimerkiksi syysasterin elintilaa voimakkaasti.

Keräilijä tai omituiksien haalija en ole. Minulle tärkeintä on kasvin kaunis ulkonäkö tai että se on kestävä ja sopiva paikkaansa, oli kasvin laji tai lajike mikä tahansa. Puutarhastamme löytyy esimerkiksi paljon parjattua vuorenkilpeä sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Mainitsepa toinen yhtä vähään tyytyvä kasvi, mikä on vihreä talvellakin. Bonuksena tulee keväällä kauniit kukat ja ovatpa mustuneet lehdetkin vielä erinomaista teeainesta (siperiantee). Myös luonnonkasveilla on paikkansa puutarhassani.

Värien suhteen olen nipottaja ja esimerkiksi kirkas punainen (palava rakkaus) on minulle hankala väri kasveissa. Aikaisemmin inhosin keltaisia kukkia, mutta liekö ikäkysymys, kun nyt olen alkanut sietämään niitä. Suosikkivärejäni ovat kuitenkin pastelliset pinkit, tummanpunaiset ja siniset ja sävy sävyyn tehdyt istutukset.

Ryhmäkasvit ja yksivuotiset kasvit olen aiemmin mieltänyt lähinnä julkisten puistojen kasveiksi, mutta jatkossa niitäkin voisi hyödyntää enemmän pidemmän kukinnan aikaansaamiseksi.


Minä ja sää

  • Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
  • Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
  • Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
  • Asennekysymys.
  • Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Tarkkailen sääennustuksia ja seuraan myräköitä. Menneenä kesänä ei ole ollut kovin paljon raportoitavaa sademittarin osalta. Taitaa olla melkein jokainen sade raportoitu instaankin.

Syksyisin minulle tulee aina kiire saada suurinpiirtein kaikki työkalut varastoon ja purnukat maahan tai varastoon ennen isompia pakkasia ja/tai lumentuloa.


Suhtautuminen vuodenaikoihin

  • Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
  • Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
  • Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
  • En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.
Hieman ristiriitaiset valinnat. Joulu ja siihen liittyvä hössötys katkaisee viimeistään puutarhakauden, mutta yleensä heti uudenvuoden jälkeen iskee vihreän kaipuu. Onneksi sitä saa tyydytettyä hankkimalla ja paapomalla sisäkasveja.

Talven keskellä puutarhassa tulee käyskenneltyä rauhassa, lähinnä tarkkailu ja suunnittelumielellä. Kameraakin tulee kuljetettua enemmän mukana. Kausivalot tuovat puutarhanäkymiä sisälle talvellakin. Muutenhan täällä katuvalojen ulottumissa ei juuri valoa näy.

Puutarhan rakennusten rooli muuttuu talvella. Huvimajasta tulee kranssipaja ja kasvihuoneesta yhden tai nipin napin kahden hengen glögittelypaikka.



Ja kyllähän se talvi taas iloksi muuttuu viimeistään maaliskuussa, kun pääsee kunnolla kylvöpuuhiin. 



Haasteeseen voit vastata ylläolevalla tavalla tai voit runoilla laveasti tai lyhyesti seuraavia avainsanoja myötäillen;

  • Puutarhasuunnittelu
  • Ostokset
  • Työkalujen säilytys
  • Minä hyötytarhurina
  • Kitkeminen
  • Puutarhapuuhat
  • Puutarhan tyyli
  • Kasvivalikoima
  • Minä ja sää
  • Suhtautuminen vuodenaikoihin

Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Kerro, keneltä sait haasteen ja voit myös mainita, että alunperin haasteen pani alulle Pauliina blogista Kukka & Kaali.

En tällä kertaa haasta ketään, mutta jos et ole vielä tähän vastannut, niin nappaa ihmeessä mukaasi ja kerro siitä vaikka kommentilla, niin tiedän tulla lukemaan millainen puutarhuri sinä olet.