perjantai 24. helmikuuta 2017

Metsäkauriit vieraisilla


Perjantaina saimme tutut kolme metsäkaurista pihaan vieraisille. Liekö uusi höttöinen lumi ajanut kauriit metsästä ruuanhakuun? Ensin pihaan uskaltautui uros. Se kävi aitan vieressä nuuhkimassa ja maistamassa ruusua ja syysasteria. Ei tainnut maistua.


Havaittuaan tilaneen turvalliseksi, kaksi naarasta seurasivat hetken päästä perässä. Tuijia maisteltiin, mutta nekään eivät onneksi kelvanneet. Jännitin hieman mitä tekevät kallion laen kivikkomaallani, sillä muutama talvi sitten sulkaneilikka syötiin aika tyynni. Nyt sitä on onneksi kahdessa paikassa, eikä kumpikaan paikka löytynyt. Myöskään sammalleimua eivät lumen alta löytäneet. Sen pitäisi myös maistua hyvin.



Uros ja naaras metsäkauris ovat lähes samankokoisia. Urokselle kasvavat sarvet olivat vielä aika tyngät. Netistä lunttasin, että metsäkauriin sarvet putoavat marras-joulukuussa, eli onhan tässä koko vuosi aikaa kasvatella uusia.



Rohkeampi naaras kävi tarkastamassa lintujen ruokapaikankin. Kurkisti lintukylpyynkin, mihin laitoin linnuille yksyllä ja talvella omenoita tarjolle. Uros taas hamuili pienen pallotuijan juurella kasvavia heiniä.



Kaunis eläin. Saa kernaasti vierailla pihassa, kyllä täällä kitkettävää riittää. Eikä muutamat kasvituhotkaan niin pahalta tunnu, kun saa seurailla näitä. Nämä ovat pikku hiljaa muuttuneet rohkeimmiksi, eivätkä enää säntää metsään, vaikka sisältä talosta varmasti kuuluu kolinoita, kun säntäämme koko perheen voimin ikkunoille näitä ihailemaan.

Kaikki nämä kuvat on napattu käsivaralta pölyisten ja muutenkin vääristävien vanhojen ikkunalasien läpi, joten laatu on mitä on. Näiden kuvien myötä toivottelen teille kuitenkin upeaa talvista viikonloppua!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Talven valoa



Eilen satoi hitunen lunta ja tänään saimme herätä näin kauniiseen talvipäivään. Ulkoilutin kameraa pikaisesti ennen muita pihahommia.





Kasvihuoneella käytiin juomassa lämmintä mehua. Ja välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan lumihuurrettuja talventörröttäjiä.



Kasvihuoneen alapuolella on alapoluksi kutsumani mutkitteleva kulkuväylä, minkä toisen reunan muodostaa kivipenger ja toisen puolen rajavat pensaat ja perennat. Vanhempi osa kivimuurista on peittynyt seppelvarvun alle niin, ettei kiviä juurikaan enää näe. Viime kesänä jo harvensin rivistöä ja tulevana kesänä jatkan näiden siirtelyä huvimajan alapuoliseen ongelmarinteeseen uudemman muurin päälle.


Kivimuuri kuten polkukin mutkittelee ihan tarkoituksella. Minulla on tämän pihan ja puutarhan laitossa muutamia periaatteita (päähänpinttymiä), joista yksi se, että tässä pihassa ei saa olla suoria kulmia kuin rakennuksissa. Kaiken muun pitää olla kaarevaa ja mutkitella maaston muotojen mukaan. Voitte arvata, ettei tätä ole aina ollut "reiskalle" kovin helppo perustella.

Nyt kone kiinni ja takaisin pihalle nauttimaan valosta. Ehkä voisin jättää villapaidan pukematta, kun tuli ensimmäisellä reissulla turhan kuumat oltavat omenapuussa kiipeillessä ja nuotiopaikan ympärystää haravoidessa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Papukaijatulppaani


Ostin torstaina elämäni ensimmäisen papukaijatulppaanin. Eikä taatusti jää viimeiseksi ostokseksi. Ymmärrät varmaan miksi.


Kukkakaupassa näitä ihanuuksia oli ripustettu näyteikkunaan roikkumaan yksinkertaisiin, pyöreisiin lasimaljakoihin. Harmikseni en ottanut niistä kuvaa. Itsellä taas ei ollut tarjota tälle kaunista maljakkoa, vaan vanha kuohuviinilasi.


On perjantai ja aurinkokin paistaa. Ja näin kaunis kukka koristeena. Voiko enempää toivoa? Hyvää viikonloppua!