15. helmikuuta 2018

Kukkia ja pullaa


Kirjailen muistiin pullareseptin, millä sain tehtyä ihanan pehmoista ja hyvänmakuista gluteenitonta pullaa. Kaupasta en viitsi gluteenitonta pullaa ostaa, sillä liian usein se maistuu pahvilta ja toimisi paremmin savikiekkoammunnan kiekkona. Paras valmispulla on mielestäni Vuohelan herkun mustikka-rahkapulla, mutta kyllä siihenkin kyllästyy. Kumpa tekisivät kanelipuustin samalla taikinalla.

En ole pullaleipuri, tai innokas leipuri muutenkaan. Leivon pullaa kerran pari vuodessa, mutta tällä reseptillä voisin leipoa useimminkin. Kenties pullien ulkonäkökin paranisi, mutta halusin pitää taikinan mahdollisimman löysänä. En siis saanut näitä juurikaan pyöriteltyä. Toki yritin sitä irtonaisen leivinpaperin päällä, eli paikallaan pysyvällä leivontalaudalla pyörittäminen onnistunee, kun lisää hitusen jauhojen määrää. Pullat jäivät väriltään oudon vaaleiksi, mutta olivat kyllä kypsiä sisältä. Liekö vaaleus vain jauhojen aiheuttamaa? Vai johtuiko käyttämästäni vedestä maidon tilalla? En ole vesipullia aiemmin tehnyt, mutta unohdin ostaa laktoositonta maitoa. Mielenkiinnosta voisin kokeilla muuttuuko maku maidon myötä vielä paremmaksi, mutta vesipulla on oikeastaan hyvä juttu, kun en maitotuotteita isommin muutenkaan käytä. Käytän lähinnä juustoa, voita ja kermaa.
Ainekset:
  • 2,5 dl vettä
  • ½ hiivapala
  • 1 tl psylliumia
  • 1 dl sokeria
  • ½ tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 1 muna
  • 75g voita
Lämmitä (kylmä) vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää sekaan myös psyllium. Anna seoksen seistä vartin verran. Lisää sokeri, suola, kardemumma, muna ja suurin osa jauhoista. Sekoita, itse käytin vatkaimen taikinakoukkuja. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot ja vaivaa taikina tasaiseksi. Käytin tässäkin pelkkää vatkainta, eli en vaivannut taikinaa ollenkaan kädellä.

Mikäli käytät kuivahiivaa, lisää se nesteeseen puolikkaan jauhomäärän kera ja anna seoksen tekeytyä vartin verran.

Lisää jauhoa tarpeen mukaan (punnitsin pussiin jäljelle jääneet jauhot ja tuo oli kokonaiskulutus leipomisiin, eli taikinassa jauhoa oli todellisuudessa vieläkin vähemmän) ja muotoile heti pulliksi tai puusteiksi. Kohota liinan alla, voitele kananmunalla ja lisää päälle raesokeria tai manteleita tms. Paista 200 asteessa reilu 10 minuuttia.


Puolikkaasta taikinaa tein puusteja taputtelemalla taikinan levyksi jauhotetuin käsin. Väliin laitoin pehmeää voita, ceylonin kanelia ja sokeria. Käärin rullaksi ja leikkasin parin sentin paloiksi. Palat laitoin paperisiin muffinssivuokiin ja voitelin normaalisti ennen paistoa.

Maku ja pehmeys oli pikkupullissa kuitenkin mielestäni parempi ja niitä täytyy tehdä pakastimeen lisää. Laskiaistiistaina minäkin sain siis täytettyä pullaa. Kermavaahto laskiaispullissamme oli tosin laiskasti pullosta, eli sehän tahtoo karata pullan välistä ennenkuin ehtii edes kuvaa näpätä. Eikä se makukaan kyllä oikeaa kuohukermaa korvaa, mutta parempi tämäkin, kuin ei ollenkaan pullaa.


Vieläköhän pakastimessa on pullaa, puolilta päivin saa nimittäin taas keitellä mitallikahvit 🙂

Lopetellaan pullaposti kuvaan eilisistä kukkakokeiluista, missä käytin taannoisten myrskyjen maahan tiputtamia koivun risuja. Risut laitoin myös spiraaliin ja asettelin sydämen muotoon. Sydämen hännän jätin tällä kertaa auki, kun en löytänyt ohutta rautalankaa. Kukkapurkkiin laitoin muovin ja siihen kukkasientä. Tökkäsin sieneen kaikki jämät ilman isompaa suunnitelmaa ja kieputin ympärille risua. Mukavaa loppuviikkoa!

13. helmikuuta 2018

Ripsiäinen sentään!


Löysin hukkateillä olleet luuppini ja tein kierroksen kasvieni luona. Ja bingo.. -ripsiäisiä. Huomaan taas, että puutarhurilla täytyy olla hyvä näkö tai hyvät apuvälineet. Itse en ilman laseja, enkä kyllä pelkillä laseillakaan, nähnyt näitä vihulaisia. Kaivoin myös esiin tuon kuvassa näkyvän Black Eye makrolinssin, mikä siis napsautetaan kännykän kameran päälle, että saadaan talteen kuvia todistusaineistoksi ja tunnistuksen pohjaksi.


Aiemmin kirjoitin tästä lyyraviikunasta, mikä on ruskettanut ja pudottanut muutamia alimpia lehtiään. Luulin, että kyse on luonnollisesta alalehtien ikääntymisestä tai heikosta valosta tai lievästä kuivahtamisesta, mutta ilmeisesti nuo ovat olleet vain osasyitä, sillä bongasin tästä siis eilen ripsiäisiä. En kuitenkaan löytänyt kuin muutaman eli joko ne olivat jo pudottautuneet multaan (aikuiset) tai piileskelivät minulta muuten liian hyvin tai sitten tartunta on suht tuore. Ripsiäinen on siitä ovela ja hankalasti torjuttava kaveri, että se tunkeutuu munimaan kasvin solukon sisälle.


Alkujärkytyksestä toivuttuani ja tänään suihkuhuoneen vapauduttua pyykinkuivauksesta, kasvi pääsi kunnon suihkuun, minkä se olisi muutenkin pölyisenä tarvinnut. Suihkun jälkeen pyyhin lehdet kuiviksi (porakaivovetemme on kalkkipitoista ja vesitipat kuivuvat ikäviksi täpliksi). Koska taimikasvatusaika on alkamassa, otin heti myös järeämmät keinot käyttöön. Sumutin kasvin Natria sumutteella. Minulla olisi ollut myös Substral puikkoja, mutta ne eivät tehoa kalifornian ripsiäiseen, tavalliseen ripsiäiseen kyllä. Epäilen näitä siis kalifornialaisiksi, mutta jos olet eri mieltä, niin autathan naista (vai henkilöäkö pitää nykyisin sanoa?) mäessä.


Videopätkän otin kännykällä tuon lisälinssin kanssa. Pahoittelen huojuvaa kuvaa, toinen käsi piti kiinni kännykästä ja toinen käänsi kasvin lehdeä valoon päin. Tarkennukseen olisi tarvittu kolmas käsi. Tässä on tuosta videosta napattu kuva. Siinä se heiluttelee minulle tuntosarviaan, mikä lie ripsiäinen sitten onkaan.


Tässä on hyvä linkki ripsiäisten tarkempaan tunnistamiseen, jos käytössäsi on mikroskooppi ja haluat tutkia näitä tarkemmin. Voitte arvata, että pää on kutissut, kun olen etsinyt näistä tietoa ja katsellut kuvia:


Täytyy taas tarkkailla tilannetta päivänvalossa. Nyt se on ainakin hieman helpompaa, kun kasvi on vähemmän pölyinen. Pintamultakin tulee vaihdettua heti, kun saan haettua kestomultasäkin kaupasta ja vaihdettua tälle isomman ruukun.

Tietysti kävin läpi muutkin kasvit ja löysin samoja kavereita myös rönsyliljoistani. Tämä siis selittää aiemmin ihmettelemäni helppohoitoisena pidettävän kasvin lehtien ruskettumisen ja lakastumisen. Tarkastelin myös viirivehkaa, mikä viime syksynä meinasi kuukahtaa kokonaan, mutta siitä en onneksi löytänyt mitään, enkä sen vieruskavereistakaan, joten leikkasin huonon lehden vain pois. Ja pesin ja desinfioin sakset sen jälkeen.


Vielä täytyy tihrustaa päivänvalossa kaikki muutkin kasvit ja toivoa, että mitään ei löytyisi. Oletko sinä löytänyt ripsiäisiä kasveistasi? Entä pääsitkö niistä eroon? Viime keväänä yritin kasvatella aikaista coctailkurkkua keittiössä, mutta sehän meni mönkään niin ikään ripsiäisten takia. Samoin chileissä oli melkoista kuhinaa ja molemmat joutuivatkin sitten kylmälle kuistille hyvin varhaisessa vaiheessa.

Olen melkoisen myrkkyvastainen, mutta minulle tärkeitä koristekasveja voin kyllä myrkyttää, mutta syötäviin en suostu luomukonsteja kummempia käyttämään. Eikä yhden kasvin takia viitsi alkaa biologiseen torjuntaan. Mielenkiinnosta kyllä kokeilisin, jos lompakko olisi pulleampi. Jos kuitenkin viljelisin hiukankin isommassa mittakaavassa ja ammattimaisesti, niin käyttäisin ehdottomasti biologista torjuntaa ja ennaltaehkäisyä.

Lopetellaan ötökkäraportti hieman mukavampaan kuvaan eli laskiaispulliin. Tässä gluteenittomat versiot. Eivät mitään kaunokaisia ja kermavaahtokin suoraan pullosta, mutta kyllä maistui hyvälle, kun niin harvoin tulee (gluteenitonta) leivottua. Kirjailen käyttämäni reseptin tänne muistiin toisella kertaa, sillä yhdistelin sen kahdesta reseptistä.

10. helmikuuta 2018

Pala paratiisia


Puutarhaharrastajalle suomalainen talvi on loputtoman pitkä. Se alkaa syksyllä liian aikaisin yöpakkasten nitistäessä puutarhan viimeisetkin ilonaiheet. Sitten yleensä lämpenee ja loputtomilta tuntuvat syyssateet piiskaavat pihaa, niin ettei sinne viitsi juurikaan mennä, eikä siellä sen puoleen mitään edes näkisi tehdä. Talven alkaminen tahtoo täällä etelämmässä venyä tammikuulle ja sitten kun se alkaa, niin se jatkuu.. -ja jatkuu. 

Entäs se kaipauksella odotettu kevät sitten? Useimmiten se puijaa sinua aurinkoisilla päivillä, mitkä sulattavat lumet ja saavat ensimmäiset keltaiset pikkuauringot työntymään roudan keskeltä tienpientareita koristamaan. Ilmassa kuuluu iloinen liverrys ja kohta bongaat ensimmäisen kohmeisen kärpäsen. Kevätfiilis nousee tappiin ja kas.. -sitten pyryttää ja tuulee Siperiasta seuraavat kaksi kuukautta. Joskus jopa juhannukseen.

Helpota kesänkaipuuta


Jos et enää millään jaksa odottaa kevättä, tee pieni pala puutarhaa sisälle. Minä tein tällä kertaa minipuutarhan sohvapöydälle, mikä kaipasi piristystä kaukosäädintarjottimen tilalle. Erilaisia minipuutarhoita olen tehnyt useampia, sekä ulos että sisälle. Juttua niistä löytyy toisesta blogistani Minipuutarhani - My miniature garden. Minipuutarhan voisi teknisesti mieltää monilajisena kausi-istutuksena.

Koska kyseessä ovat elävät kasvit, istutuksen kesto riippuu hoitajan viitseliäisyydestä. Lisähaastetta hoitajalle tulee, kun istutukseen yhdistellään erilaisia hoitotarpeita (kastelu, valo, kasvualusta) vaatovia kasveja. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla ikuista, sillä tämän minipuutarhan suurin funktio juuri nyt on kesänkaipuun ja tyydyttäminen. Valitsemalla yhteensopivat oikein ja perehtymällä huolella niiden hoitoon, voi minipuutarha toki kukoistaa pidempäänkin.


Päätä mitä haluat


Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta pientä kopiota jostain antiikin ajan patsaasta ja viimein tammikuisella Kontti -kierroksellani löysin sellaisen parilla eurolla. Sen jälkeen tarvitsin astian. Yleensä olen tehnyt minipuutarhani pyöreisiin astioihin ja sellainen olisi sopinyt sohvapöydälle hyvin. Tammikuu ei kuitenkaan taida olla ihan paras sesonki ruukkumyynnille, joten jouduin tyytymään neliskulmaiseen astiaan, koska halusin saada astian mukaani heti, enkä seuraavalla viikolla.

Suosittelen, että hankit astian missä on riittävästi multatilaa sekä reikä pohjassa ylimääräisen veden pois pääsemiseksi. Olen karvaasti kokenut mitä tapahtuu minipuutarhalle reiättömässä astiassa, kun sen unohtaa ulos vesisateeseen pariksi viikoksi. Lopputulos ei ole hyvä, ellet satu kasvattamaan suokasveja.

Jos kuitenkin päädyt käyttämään umpinaista astiaa, kannattaa alimmaiseksi laittaa salaojitus. Tähän astiaan laitoin pohjalle noin 2-3 senttiä kevytsoraa. Ulkoistutuksissa olen käyttänyt astian pohjalla sitä materiaalia mitä pihalta on kulloinkin löytynyt, käpyjä, haketta, saviruukunpalasia jne. Salaojitusta kannattaa käyttää myös liikakosteudelle arkojen kasvien alla, vaikka astiassasi pohjareikä olisikin.

Metalliastiani on saumattu ja se kesti tekemäni vesitestin, mutta laitoin varmuuden vuoksi pohjalle vielä muovin. Astiasta irtoaa käsiin myös tummaa likaa (jotain patinointiainetta?), joten liimasin astian pohjaan huonekalutarratassut. Tassut suojaavat myös sohvapöydän lasipintaa naarmuuntumiselta.



Multaseoksen tein itse Kekkilän kukkamullasta ja kookosrouheesta. Olen huomannut, että kookosrouhe pitää mullan paremmin ilmavana eikä se kovetu niin helposti. Tärkeintä on, että käytät valitsemillesi kasveille sopivaa multaseosta. Esimerkiksi kaktuksille ja mehikasveille kannattaa käyttää hiekkaisempaa ja niukemmin lannoitettua kaktusmultaa.


Visio käytäntöön


Olet varmaankin jo hahmotellut pienoispuutarhasi mielessäsi ja sovitellut kasveja sekä koristeita astiaasi ruukuissaan.


Kun istutussuunnitelma on valmis, päästään istuttamaan. Aloita ensin isoimmista ja taka-alalle tulevista kasveista ja etene kohti pienempiä kasveja. Ota kevyesti kasteltu kasvi ruukustaan varovasti kääntämällä ruukku ylösalaisin ja tukemalla kasvia toisella kädellä. Istuta kasvi paikalleen varovasti paakkua rikkomatta. Varmista, että kasvin ympärillä on multaa, mutta älä kuitenkaan tiivistä sitä liikaa.


Ota kasvien lajikelappuset talteen, mikäli haluat myöhemminkin muistaa mitä istutit. Perehdy myös eri kasvien hoito-ohjeisiin. Tietysti tämä kannattaisi tehdä jo kasveja valitsessa, mutta monesti kasvien valinta tapahtuu enemmän esteettisellä silmällä, kuin esimerkiksi samanlaiset kasvuolosuihteet omaavasta ryhmästä.

Esimerkiksi etsimällä tietoa tuon yläkuvan muorinkukan nimellä löytyy näin hieno esittelyvideo:


Muut tässä istutuksessa käytetyt kasvit ovat:
  • Kuningasbegonia Begonia Rex,
  • Fittonia Fittonia verschaffeltii
  • piilokukka Cryptanthus bivittatus
  • lankaköynnös Muehlenbeckia complexa
  • keisarinhopea-aralia? Polyscias fruticosa (tästä en ole ollenkaan varma)

Lisää lopuksi istutukseen haluamasi somisteet, esimerkiksi patsaat, kivet, koristesoraa, lasirouhetta tai vaikka pieni vesiallas ilmaa kostuttamaan. Tähän tuli olosuhteiden pakosta vain tuo patsas ja polku sen luokse toisen kasvin juurelta kahmaisemastani koristekivestä. Laattakivipolku olisi ollut hienompi, mutta kivien etsiminen lumen alta ei houkuttanut. Mahdollisesti lisään tuohon vielä jonkinlaisen naru- tai kettinkikaiteen polun reunaan. Samoin pienet rikkaruohotupsutkin tekisivät pienoispuutarhasta realistisemman. Siihen tarkoitukseen melkein joka pihalta löytynee jotain haarikkoa, mikä näyttää ihan minikokoiselta heinältä. Mutta kuten sanottu myös se haarikko on visusti siellä lumen alla.


Aseta minipuutarhasi paikoilleen ja muista ihastella sitä usein. Sumuta ja kastele kasveja tarpeen mukaan. Ennen ensimmäisiä kasteluita kannattaa kokeilla kasvualustan kosteutta ihan sormella pintaa syvemmältä, että pääsee selville kasvualustan kosteudesta. Muista myös lannoittaa kasvejasi. Uuden kasvualustan ravinteet riittävät kasvien koosta ja multamäärästä riippuen muutamasta viikosta kuukauteen. Mikäli eri kasvien lannoitetarpeet erovat toisistaan kovasti, voit käyttää kastelulannoitteen sijasta kasvien juurille laitettavia lannoitetikkuja tai -helmiä.

Tarkkaile kasveja myös mahdollisten tuholaisten varalta ja ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin ajoissa. Leikkaa kasveista huonot lehdet pois ja korvaa tarvittaessa koko kasvi uudella. Tarkkasilmäinen saattoi jo huomata, että tässäkin istutuksessa jouduin korvaamaan hahmotelmakuvassa olleen pienilehtisen piilean lankaköynnöksellä. Piilean multapaakku jäi istutuksessa hieman liian ylös ja koko kasvi kuivahti muutamassa päivässä rumaksi. Osasyy saattoi olla myös pakkaskeleissä, minkä aikana nämä kasvit ostin.