13. helmikuuta 2018

Ripsiäinen sentään!


Löysin hukkateillä olleet luuppini ja tein kierroksen kasvieni luona. Ja bingo.. -ripsiäisiä. Huomaan taas, että puutarhurilla täytyy olla hyvä näkö tai hyvät apuvälineet. Itse en ilman laseja, enkä kyllä pelkillä laseillakaan, nähnyt näitä vihulaisia. Kaivoin myös esiin tuon kuvassa näkyvän Black Eye makrolinssin, mikä siis napsautetaan kännykän kameran päälle, että saadaan talteen kuvia todistusaineistoksi ja tunnistuksen pohjaksi.


Aiemmin kirjoitin tästä lyyraviikunasta, mikä on ruskettanut ja pudottanut muutamia alimpia lehtiään. Luulin, että kyse on luonnollisesta alalehtien ikääntymisestä tai heikosta valosta tai lievästä kuivahtamisesta, mutta ilmeisesti nuo ovat olleet vain osasyitä, sillä bongasin tästä siis eilen ripsiäisiä. En kuitenkaan löytänyt kuin muutaman eli joko ne olivat jo pudottautuneet multaan (aikuiset) tai piileskelivät minulta muuten liian hyvin tai sitten tartunta on suht tuore. Ripsiäinen on siitä ovela ja hankalasti torjuttava kaveri, että se tunkeutuu munimaan kasvin solukon sisälle.


Alkujärkytyksestä toivuttuani ja tänään suihkuhuoneen vapauduttua pyykinkuivauksesta, kasvi pääsi kunnon suihkuun, minkä se olisi muutenkin pölyisenä tarvinnut. Suihkun jälkeen pyyhin lehdet kuiviksi (porakaivovetemme on kalkkipitoista ja vesitipat kuivuvat ikäviksi täpliksi). Koska taimikasvatusaika on alkamassa, otin heti myös järeämmät keinot käyttöön. Sumutin kasvin Natria sumutteella. Minulla olisi ollut myös Substral puikkoja, mutta ne eivät tehoa kalifornian ripsiäiseen, tavalliseen ripsiäiseen kyllä. Epäilen näitä siis kalifornialaisiksi, mutta jos olet eri mieltä, niin autathan naista (vai henkilöäkö pitää nykyisin sanoa?) mäessä.


Videopätkän otin kännykällä tuon lisälinssin kanssa. Pahoittelen huojuvaa kuvaa, toinen käsi piti kiinni kännykästä ja toinen käänsi kasvin lehdeä valoon päin. Tarkennukseen olisi tarvittu kolmas käsi. Tässä on tuosta videosta napattu kuva. Siinä se heiluttelee minulle tuntosarviaan, mikä lie ripsiäinen sitten onkaan.


Tässä on hyvä linkki ripsiäisten tarkempaan tunnistamiseen, jos käytössäsi on mikroskooppi ja haluat tutkia näitä tarkemmin. Voitte arvata, että pää on kutissut, kun olen etsinyt näistä tietoa ja katsellut kuvia:


Täytyy taas tarkkailla tilannetta päivänvalossa. Nyt se on ainakin hieman helpompaa, kun kasvi on vähemmän pölyinen. Pintamultakin tulee vaihdettua heti, kun saan haettua kestomultasäkin kaupasta ja vaihdettua tälle isomman ruukun.

Tietysti kävin läpi muutkin kasvit ja löysin samoja kavereita myös rönsyliljoistani. Tämä siis selittää aiemmin ihmettelemäni helppohoitoisena pidettävän kasvin lehtien ruskettumisen ja lakastumisen. Tarkastelin myös viirivehkaa, mikä viime syksynä meinasi kuukahtaa kokonaan, mutta siitä en onneksi löytänyt mitään, enkä sen vieruskavereistakaan, joten leikkasin huonon lehden vain pois. Ja pesin ja desinfioin sakset sen jälkeen.


Vielä täytyy tihrustaa päivänvalossa kaikki muutkin kasvit ja toivoa, että mitään ei löytyisi. Oletko sinä löytänyt ripsiäisiä kasveistasi? Entä pääsitkö niistä eroon? Viime keväänä yritin kasvatella aikaista coctailkurkkua keittiössä, mutta sehän meni mönkään niin ikään ripsiäisten takia. Samoin chileissä oli melkoista kuhinaa ja molemmat joutuivatkin sitten kylmälle kuistille hyvin varhaisessa vaiheessa.

Olen melkoisen myrkkyvastainen, mutta minulle tärkeitä koristekasveja voin kyllä myrkyttää, mutta syötäviin en suostu luomukonsteja kummempia käyttämään. Eikä yhden kasvin takia viitsi alkaa biologiseen torjuntaan. Mielenkiinnosta kyllä kokeilisin, jos lompakko olisi pulleampi. Jos kuitenkin viljelisin hiukankin isommassa mittakaavassa ja ammattimaisesti, niin käyttäisin ehdottomasti biologista torjuntaa ja ennaltaehkäisyä.

Lopetellaan ötökkäraportti hieman mukavampaan kuvaan eli laskiaispulliin. Tässä gluteenittomat versiot. Eivät mitään kaunokaisia ja kermavaahtokin suoraan pullosta, mutta kyllä maistui hyvälle, kun niin harvoin tulee (gluteenitonta) leivottua. Kirjailen käyttämäni reseptin tänne muistiin toisella kertaa, sillä yhdistelin sen kahdesta reseptistä.

2 kommenttia:

  1. Voi kääk noita ripsiäisiä! Toivottavasti pääset eroon niistä. Viimeksi mökillä käydessämme pelargoneissani majaili kirvoja jonkin verran. Nyt taitaa olla ötököiden aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Tuollainen isompi ja kovalehtinen kasvi, kuten tuo lyyraviikuna, ei onneksi ihan hetkessä tule syödyksi- Ruohomainen ja mehukas rönsylilja sen sijaan meni huonoon kuntoon aika pienessä ajassa. Se huono puoli noissa katonrajaan ripustettavissa kasveissa on, että niiden tarkempi tutkkailu on hieman hankalaa. Yleensä tulee vain kurkoteltua sormen kanssa kohti multaa ja kipattua vettä perään. Jatkossa täytyy kyllä ottaa käyttöön tarkempi syyni ja raahata keittiöjakkaraa kiltisti tarkastus/kastelukierroksella mukana.

      Poista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥