28. helmikuuta 2018

Tyylinä tyylittömyys

Siemeninventaariota tehdessäni nappasin makuuhuoneestamme muutaman yleiskuvan. Olen alkuvuoden myllännyt ja karsinut kodistamme tavaraa. Konmarit olen lukenut, mutta teen karsimista omalla tavallani: kaappi, laatikko ja huone kerrallaan. Tai sanotaanko, että olen ainakin yrittänyt. Karsiminen tuntuu tällaisesta tavarahamsterista loputtomalta suolta, varsinkin kun on jemmannut kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta maan ja taivaan väliltä.

Vieläkin on paljon karsittavaa ja sinne tänne matkaavat pussukat koristavat kuistia ja seinänvierustoja vielä pitkään, mutta tämä pienikin edistysaskel näkyy vähempinä tavarakasoina. Eikä minua minimalismi onneksi muutenkaan viehätä.


Olen satunnainen sisustelija ja toimin tässäkin puhtaasti inspiraatiolla ilman suurempaa suunnitelmaa. Plus pienellä budjetilla. Silloin kun voi olla enemmän pihalla kuin sisätiloissa, ei ehdi liikaa pohtimaan mitä seinillä tai ikkunoissa roikkuu.

Pistin verhot solmuun ja kauhistelen likaisia ikkunoita. Railakkaan vihreät verhot tulivat tänne salista jouluverhojen tieltä, kuten vihreä plyysimattokin. Eivät oikein istu harmaanvaaleisiin, mutta piristävät huonetta kuitenkin hippasen. Kenties ne muuttavat taas kesäksi saliin, missä ei ole nyt ollenkaan verhoja.


Olen haaveillut makuuhuoneen tapetoinnista tummapohjaisella kukkatapetilla, mutta valitettavasti mieheni ei jaa tätä innostusta kanssani, joten täytynee siirtyä suunnitelmaan B, eli yrittää saada huoneeseen väriä muilla keinoilla. Toki tumma tapetti pohjoispuolen huoneessa ei välttämättä muutenkaan ole paras idea, mutta toisaalta tässä huoneessa on kaksi suurta ikkunaa. Ei kyllä viitsisi ihan huvikseen kokeilla, kun on kyseessä korkea huone, mihin menee noin 11-12 rullaa kuviokohdistettavaa tapettia. Enkä osaa kuvitella, että tapetoisin pelkän sängynpäätyseinän.

Toinen ja hieman edullisempi juttu mistä olen haaveillut on hirsien kaivaminen esiin sängyn päätyseinältä. En vain yhtään muista minkälaiset ne olivat, eikä tästä huoneesta ole montaa kuvaa ehditty remontin alussa (vuonna 2000) filmikameraan nappaamaan. Hirsipinnassa arveluttaa lähinnä pöly, mitä ne kyllä kieltämättä keräävät pintaansa, tai ainakin se näkyy niissä paremmin kuin vaaleassa seinässä.


Uusin villitykseni, tummanvihreä samettipäiväpeittokin olisi kiva, mutta kenties liian kallis päähänpisto. Enkä onneksi ole missään törmännyt juuri siihen oikeaan sävyyn (maton tummempi vihreä), edes kankaassa.

Kalevala -peittoni on ollut valmiina jo tovin, mutta viimeisten langanpätkien päättely ottaa koville, enkä tiedä missä tuon pingottaisin. Hmm.. tänään on Kalevalan päiväkin, joten olisi kyllä syytä ryhdistäytyä.

Kalanruotokaktus (Epiphyllum anguliger) muutti meille joulun jälkeen ja toivottavasti kasvaa isoksi. Ainakin toistaiseksi näkyy viihtyvän tällä luoteisikkunalla. Amppelin löysin viime syksynä Puuilosta.


Kilpipiileani (Pilea peperomioides) on sen sijaan kärsivän oloinen. Ötökkäsyynissä en löytänyt mitään, joten arvelen syyksi valonpuutteen. Josko tämäkin kevätauringon myötä piristyisi, kun sai "uuden" ruukunkin. Suhautin kuluneen ja tahraisen valkoisen muoviruukun spraymaalilla. Kasvi on hyllyllä vain kuvattavana ja muuttaa valoisampaan paikkaan lähemmäksi ikkunaa.


Simppelin naulakon tein viime talvena, kun en löytänyt sopivaa vanhana. Avainkoukkujen tilalle pitäisi vielä tehdä puiset "piikit". Naulakko on maalattu Jeanne d´Arcin kalkkimaalilla. Ehkä tuota pitäisi vielä vähän vanhentaa tms. Naulakossa roikkuvan lintutaulun tein viime keväänä ja vanha peili on talon peruja.

Tavaran karsimisen keskelläkin haksahdin ostamaan jotain uutta (kukkia ja siemeniä ei muuten lasketa). Pakollisilla patjaostoksilla Jyskissä ihastuin tähän messinkireunaiseen lasikehykseen. Akuuttiin vihreän kaipuuseen lainasin kehykseen saniaisenlehdet esikoisen kasviosta. Pakkasten lauhduttua voisin hakea tilalle pari kallioimarteen lehteä, mikäli metsäkauriit eivät ole löytäneet kaikkia esiintymispaikkoja.


Naulakosta roikkuva lampunvarjostinköynnös oli paljon peittoa nopeampi askartelu led-valosarjan ja hakaneulojen kanssa. Pieniä, vanhoja varjostimia kirppiskierroksella kyllä näkee, mutta ei niistä viitsi kovin montaa euroa kappaleelta maksaa. Köynnös pitenee jahka lisää varjostimia löytyy sopuhintaan.

Nyt sitten vain odotellaan leudompaa säätä, että saadaan ikkunat kiiltämään. Pakkasilla ei tuplia tosiaan viitsi alkaa irroittamaan ja nämä ikkunat täytyy pestä myös ulkoa, minkä taisin syksyllä laistaa. Mukavaa pakkaspäivän jatkoa. Huomenna alkaa kevät! Noh, maaliskuu ainakin.

27. helmikuuta 2018

Siemeninventaario


Valoisat pakkaspäivät herättelevät taimikasvatusintoa ja päätin käydä siemenvarastoni läpi, ennenkuin tulee keväthuumassa haalittua lisää siemeniä. Muutaman pussin olen jo kyllä ehtinyt hankkia.

Kyllähän niitä on kertynyt ja monesta sortista on tuplat tai triplat. Pääpaino siemenissä, ja puutarhassa yleensäkin, on selvästi kukissa (pöydän keskiosa). Hyötykasvit ovat vielä olleet vähemmistössä ja mahtuvat tuohon pöydän oikeaan reunaan. 

Uudet ostokset ovat tässä. Näissä näkyy vuoden 2018 väri (Ultra Violet 18-3838), vaikka tykkään lilasta kyllä muutenkin puutarhassa ja kukissa. 


Papuja en ole ruusupapua lukuuottamatta aiemmin kokeillut, mutta nyt oli pakko, kun löytyi noin herkullisen näköinen pensaspapu. Melkein koko perhe syö keitettyjä papuja ainakin pakastealtaasta, joten mikseivät itse kasvatettujakin? Shiraz -hernekin löysi tiensä kokeiluun ihan ulkonäkönsä perusteella. Herneelle sopiva kuohkea multamaa ja aurinkoinen, lämmin paikka onkin sitten hieman kinkkisempi juttu järjestää, mutta eiköhän sekin lavojen kanssa onnistu.

Sitten on vielä kasa epämääräisiä itse kerättyjä siemeniä. Hauskin on tuo Joku, minkä siemenet nappasin jostain yksivuotisesta ryhmäkasvista Lepaa näyttelystä vuonna 2016. Otinkohan edes kuvaa siitä kukasta siemenkodan napatessani? Voisihan nuo ensi kuussa johonkin purkkiin kylvää, pitäähän elämässä mielenkiintoa olla.


Lainasin taas kirjastosta Lavatarhuri -kirjan inspiraatioksi. Josko tänä vuonna saisi tehtyä hieman lisää lavakauluskasvimaata, vaikka noille herneille ja pavuille ainakin, varastossa odottavista neljästä uudesta kauluksesta.


Isomman potagerin paikka on edelleen avoin ja toinen, pienempi paikka on kasvihuoneen lähellä, mutta vaatii useamman angervopensaan siirtoa. Olisihan tässä tontilla lääniä avomaaviljelyynkin, mutta en taida jaksaa rikkaruohotaistelua isommalla alalla ilman kunnon välineitä. Peltomaamme on savista, eikä siinä porkkana maata parantamatta kasva. 

Heti ensimmäisenä kesänä tänne muuton jälkeen meillä oli iso kasvimaa alapellolla, mutta sen pito jäi harmillisesti heitteille talon kunnostuksen ja perheen kasvamisen myötä. Nyt, reilun 15 vuoden jälkeen se on entinen kasvimaa; puutarhavadelman, raparperin ja nokkosen temmmellyskenttä ja paikka mihin puutarhahaaveissani sopisi iso luonnonmukainen lampi

Toukokuussa 2015 lähdin hahmottelemaan uutta kasvimaata reteästi lapion ja aurakeppien kanssa, mutta kun en saanut lapiota edes poljettua maahan, kaivamisesta puhumattakaan, niin se homma jäi siihen.

Mukavaa pakkasviikon jatkoa! Täällä jatkuu viljelysuunnitelmien tekeminen ja sisäkasvien kastelu. Tänään on taas kuun vaiheen mukainen kastelupäivä, joten kannu esiin ja ehkä heitän sekaan jo muutaman lannoiterakeenkin. Sitten on toteutettava taas ötökkäsyyni ja vaihdettava lyyraviikuna isompaan ruukkuun. Kilpipiilea jo saikin "uuden" ruukun, kun suhautin kulahtaneen ja likaisen muoviruukun kultaisella maalilla. Toivottavasti tuosta hieman piristyisi, ötököitä tuosta en ainakaan löytänyt.

15. helmikuuta 2018

Kukkia ja pullaa


Kirjailen muistiin pullareseptin, millä sain tehtyä ihanan pehmoista ja hyvänmakuista gluteenitonta pullaa. Kaupasta en viitsi gluteenitonta pullaa ostaa, sillä liian usein se maistuu pahvilta ja toimisi paremmin savikiekkoammunnan kiekkona. Paras valmispulla on mielestäni Vuohelan herkun mustikka-rahkapulla, mutta kyllä siihenkin kyllästyy. Kumpa tekisivät kanelipuustin samalla taikinalla.

En ole pullaleipuri, tai innokas leipuri muutenkaan. Leivon pullaa kerran pari vuodessa, mutta tällä reseptillä voisin leipoa useimminkin. Kenties pullien ulkonäkökin paranisi, mutta halusin pitää taikinan mahdollisimman löysänä. En siis saanut näitä juurikaan pyöriteltyä. Toki yritin sitä irtonaisen leivinpaperin päällä, eli paikallaan pysyvällä leivontalaudalla pyörittäminen onnistunee, kun lisää hitusen jauhojen määrää. Pullat jäivät väriltään oudon vaaleiksi, mutta olivat kyllä kypsiä sisältä. Liekö vaaleus vain jauhojen aiheuttamaa? Vai johtuiko käyttämästäni vedestä maidon tilalla? En ole vesipullia aiemmin tehnyt, mutta unohdin ostaa laktoositonta maitoa. Mielenkiinnosta voisin kokeilla muuttuuko maku maidon myötä vielä paremmaksi, mutta vesipulla on oikeastaan hyvä juttu, kun en maitotuotteita isommin muutenkaan käytä. Käytän lähinnä juustoa, voita ja kermaa.
Ainekset:
  • 2,5 dl vettä
  • ½ hiivapala
  • 1 tl psylliumia
  • 1 dl sokeria
  • ½ tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 1 muna
  • 75g voita
Lämmitä (kylmä) vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva. Lisää sekaan myös psyllium. Anna seoksen seistä vartin verran. Lisää sokeri, suola, kardemumma, muna ja suurin osa jauhoista. Sekoita, itse käytin vatkaimen taikinakoukkuja. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot ja vaivaa taikina tasaiseksi. Käytin tässäkin pelkkää vatkainta, eli en vaivannut taikinaa ollenkaan kädellä.

Mikäli käytät kuivahiivaa, lisää se nesteeseen puolikkaan jauhomäärän kera ja anna seoksen tekeytyä vartin verran.

Lisää jauhoa tarpeen mukaan (punnitsin pussiin jäljelle jääneet jauhot ja tuo oli kokonaiskulutus leipomisiin, eli taikinassa jauhoa oli todellisuudessa vieläkin vähemmän) ja muotoile heti pulliksi tai puusteiksi. Kohota liinan alla, voitele kananmunalla ja lisää päälle raesokeria tai manteleita tms. Paista 200 asteessa reilu 10 minuuttia.


Puolikkaasta taikinaa tein puusteja taputtelemalla taikinan levyksi jauhotetuin käsin. Väliin laitoin pehmeää voita, ceylonin kanelia ja sokeria. Käärin rullaksi ja leikkasin parin sentin paloiksi. Palat laitoin paperisiin muffinssivuokiin ja voitelin normaalisti ennen paistoa.

Maku ja pehmeys oli pikkupullissa kuitenkin mielestäni parempi ja niitä täytyy tehdä pakastimeen lisää. Laskiaistiistaina minäkin sain siis täytettyä pullaa. Kermavaahto laskiaispullissamme oli tosin laiskasti pullosta, eli sehän tahtoo karata pullan välistä ennenkuin ehtii edes kuvaa näpätä. Eikä se makukaan kyllä oikeaa kuohukermaa korvaa, mutta parempi tämäkin, kuin ei ollenkaan pullaa.


Vieläköhän pakastimessa on pullaa, puolilta päivin saa nimittäin taas keitellä mitallikahvit 🙂

Lopetellaan pullaposti kuvaan eilisistä kukkakokeiluista, missä käytin taannoisten myrskyjen maahan tiputtamia koivun risuja. Risut laitoin myös spiraaliin ja asettelin sydämen muotoon. Sydämen hännän jätin tällä kertaa auki, kun en löytänyt ohutta rautalankaa. Kukkapurkkiin laitoin muovin ja siihen kukkasientä. Tökkäsin sieneen kaikki jämät ilman isompaa suunnitelmaa ja kieputin ympärille risua. Mukavaa loppuviikkoa!

13. helmikuuta 2018

Ripsiäinen sentään!


Löysin hukkateillä olleet luuppini ja tein kierroksen kasvieni luona. Ja bingo.. -ripsiäisiä. Huomaan taas, että puutarhurilla täytyy olla hyvä näkö tai hyvät apuvälineet. Itse en ilman laseja, enkä kyllä pelkillä laseillakaan, nähnyt näitä vihulaisia. Kaivoin myös esiin tuon kuvassa näkyvän Black Eye makrolinssin, mikä siis napsautetaan kännykän kameran päälle, että saadaan talteen kuvia todistusaineistoksi ja tunnistuksen pohjaksi.


Aiemmin kirjoitin tästä lyyraviikunasta, mikä on ruskettanut ja pudottanut muutamia alimpia lehtiään. Luulin, että kyse on luonnollisesta alalehtien ikääntymisestä tai heikosta valosta tai lievästä kuivahtamisesta, mutta ilmeisesti nuo ovat olleet vain osasyitä, sillä bongasin tästä siis eilen ripsiäisiä. En kuitenkaan löytänyt kuin muutaman eli joko ne olivat jo pudottautuneet multaan (aikuiset) tai piileskelivät minulta muuten liian hyvin tai sitten tartunta on suht tuore. Ripsiäinen on siitä ovela ja hankalasti torjuttava kaveri, että se tunkeutuu munimaan kasvin solukon sisälle.


Alkujärkytyksestä toivuttuani ja tänään suihkuhuoneen vapauduttua pyykinkuivauksesta, kasvi pääsi kunnon suihkuun, minkä se olisi muutenkin pölyisenä tarvinnut. Suihkun jälkeen pyyhin lehdet kuiviksi (porakaivovetemme on kalkkipitoista ja vesitipat kuivuvat ikäviksi täpliksi). Koska taimikasvatusaika on alkamassa, otin heti myös järeämmät keinot käyttöön. Sumutin kasvin Natria sumutteella. Minulla olisi ollut myös Substral puikkoja, mutta ne eivät tehoa kalifornian ripsiäiseen, tavalliseen ripsiäiseen kyllä. Epäilen näitä siis kalifornialaisiksi, mutta jos olet eri mieltä, niin autathan naista (vai henkilöäkö pitää nykyisin sanoa?) mäessä.


Videopätkän otin kännykällä tuon lisälinssin kanssa. Pahoittelen huojuvaa kuvaa, toinen käsi piti kiinni kännykästä ja toinen käänsi kasvin lehdeä valoon päin. Tarkennukseen olisi tarvittu kolmas käsi. Tässä on tuosta videosta napattu kuva. Siinä se heiluttelee minulle tuntosarviaan, mikä lie ripsiäinen sitten onkaan.


Tässä on hyvä linkki ripsiäisten tarkempaan tunnistamiseen, jos käytössäsi on mikroskooppi ja haluat tutkia näitä tarkemmin. Voitte arvata, että pää on kutissut, kun olen etsinyt näistä tietoa ja katsellut kuvia:


Täytyy taas tarkkailla tilannetta päivänvalossa. Nyt se on ainakin hieman helpompaa, kun kasvi on vähemmän pölyinen. Pintamultakin tulee vaihdettua heti, kun saan haettua kestomultasäkin kaupasta ja vaihdettua tälle isomman ruukun.

Tietysti kävin läpi muutkin kasvit ja löysin samoja kavereita myös rönsyliljoistani. Tämä siis selittää aiemmin ihmettelemäni helppohoitoisena pidettävän kasvin lehtien ruskettumisen ja lakastumisen. Tarkastelin myös viirivehkaa, mikä viime syksynä meinasi kuukahtaa kokonaan, mutta siitä en onneksi löytänyt mitään, enkä sen vieruskavereistakaan, joten leikkasin huonon lehden vain pois. Ja pesin ja desinfioin sakset sen jälkeen.


Vielä täytyy tihrustaa päivänvalossa kaikki muutkin kasvit ja toivoa, että mitään ei löytyisi. Oletko sinä löytänyt ripsiäisiä kasveistasi? Entä pääsitkö niistä eroon? Viime keväänä yritin kasvatella aikaista coctailkurkkua keittiössä, mutta sehän meni mönkään niin ikään ripsiäisten takia. Samoin chileissä oli melkoista kuhinaa ja molemmat joutuivatkin sitten kylmälle kuistille hyvin varhaisessa vaiheessa.

Olen melkoisen myrkkyvastainen, mutta minulle tärkeitä koristekasveja voin kyllä myrkyttää, mutta syötäviin en suostu luomukonsteja kummempia käyttämään. Eikä yhden kasvin takia viitsi alkaa biologiseen torjuntaan. Mielenkiinnosta kyllä kokeilisin, jos lompakko olisi pulleampi. Jos kuitenkin viljelisin hiukankin isommassa mittakaavassa ja ammattimaisesti, niin käyttäisin ehdottomasti biologista torjuntaa ja ennaltaehkäisyä.

Lopetellaan ötökkäraportti hieman mukavampaan kuvaan eli laskiaispulliin. Tässä gluteenittomat versiot. Eivät mitään kaunokaisia ja kermavaahtokin suoraan pullosta, mutta kyllä maistui hyvälle, kun niin harvoin tulee (gluteenitonta) leivottua. Kirjailen käyttämäni reseptin tänne muistiin toisella kertaa, sillä yhdistelin sen kahdesta reseptistä.

10. helmikuuta 2018

Pala paratiisia


Puutarhaharrastajalle suomalainen talvi on loputtoman pitkä. Se alkaa syksyllä liian aikaisin yöpakkasten nitistäessä puutarhan viimeisetkin ilonaiheet. Sitten yleensä lämpenee ja loputtomilta tuntuvat syyssateet piiskaavat pihaa, niin ettei sinne viitsi juurikaan mennä, eikä siellä sen puoleen mitään edes näkisi tehdä. Talven alkaminen tahtoo täällä etelämmässä venyä tammikuulle ja sitten kun se alkaa, niin se jatkuu.. -ja jatkuu. 

Entäs se kaipauksella odotettu kevät sitten? Useimmiten se puijaa sinua aurinkoisilla päivillä, mitkä sulattavat lumet ja saavat ensimmäiset keltaiset pikkuauringot työntymään roudan keskeltä tienpientareita koristamaan. Ilmassa kuuluu iloinen liverrys ja kohta bongaat ensimmäisen kohmeisen kärpäsen. Kevätfiilis nousee tappiin ja kas.. -sitten pyryttää ja tuulee Siperiasta seuraavat kaksi kuukautta. Joskus jopa juhannukseen.

Helpota kesänkaipuuta


Jos et enää millään jaksa odottaa kevättä, tee pieni pala puutarhaa sisälle. Minä tein tällä kertaa minipuutarhan sohvapöydälle, mikä kaipasi piristystä kaukosäädintarjottimen tilalle. Erilaisia minipuutarhoita olen tehnyt useampia, sekä ulos että sisälle. Juttua niistä löytyy toisesta blogistani Minipuutarhani - My miniature garden. Minipuutarhan voisi teknisesti mieltää monilajisena kausi-istutuksena.

Koska kyseessä ovat elävät kasvit, istutuksen kesto riippuu hoitajan viitseliäisyydestä. Lisähaastetta hoitajalle tulee, kun istutukseen yhdistellään erilaisia hoitotarpeita (kastelu, valo, kasvualusta) vaatovia kasveja. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla ikuista, sillä tämän minipuutarhan suurin funktio juuri nyt on kesänkaipuun ja tyydyttäminen. Valitsemalla yhteensopivat oikein ja perehtymällä huolella niiden hoitoon, voi minipuutarha toki kukoistaa pidempäänkin.


Päätä mitä haluat


Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta pientä kopiota jostain antiikin ajan patsaasta ja viimein tammikuisella Kontti -kierroksellani löysin sellaisen parilla eurolla. Sen jälkeen tarvitsin astian. Yleensä olen tehnyt minipuutarhani pyöreisiin astioihin ja sellainen olisi sopinyt sohvapöydälle hyvin. Tammikuu ei kuitenkaan taida olla ihan paras sesonki ruukkumyynnille, joten jouduin tyytymään neliskulmaiseen astiaan, koska halusin saada astian mukaani heti, enkä seuraavalla viikolla.

Suosittelen, että hankit astian missä on riittävästi multatilaa sekä reikä pohjassa ylimääräisen veden pois pääsemiseksi. Olen karvaasti kokenut mitä tapahtuu minipuutarhalle reiättömässä astiassa, kun sen unohtaa ulos vesisateeseen pariksi viikoksi. Lopputulos ei ole hyvä, ellet satu kasvattamaan suokasveja.

Jos kuitenkin päädyt käyttämään umpinaista astiaa, kannattaa alimmaiseksi laittaa salaojitus. Tähän astiaan laitoin pohjalle noin 2-3 senttiä kevytsoraa. Ulkoistutuksissa olen käyttänyt astian pohjalla sitä materiaalia mitä pihalta on kulloinkin löytynyt, käpyjä, haketta, saviruukunpalasia jne. Salaojitusta kannattaa käyttää myös liikakosteudelle arkojen kasvien alla, vaikka astiassasi pohjareikä olisikin.

Metalliastiani on saumattu ja se kesti tekemäni vesitestin, mutta laitoin varmuuden vuoksi pohjalle vielä muovin. Astiasta irtoaa käsiin myös tummaa likaa (jotain patinointiainetta?), joten liimasin astian pohjaan huonekalutarratassut. Tassut suojaavat myös sohvapöydän lasipintaa naarmuuntumiselta.



Multaseoksen tein itse Kekkilän kukkamullasta ja kookosrouheesta. Olen huomannut, että kookosrouhe pitää mullan paremmin ilmavana eikä se kovetu niin helposti. Tärkeintä on, että käytät valitsemillesi kasveille sopivaa multaseosta. Esimerkiksi kaktuksille ja mehikasveille kannattaa käyttää hiekkaisempaa ja niukemmin lannoitettua kaktusmultaa.


Visio käytäntöön


Olet varmaankin jo hahmotellut pienoispuutarhasi mielessäsi ja sovitellut kasveja sekä koristeita astiaasi ruukuissaan.


Kun istutussuunnitelma on valmis, päästään istuttamaan. Aloita ensin isoimmista ja taka-alalle tulevista kasveista ja etene kohti pienempiä kasveja. Ota kevyesti kasteltu kasvi ruukustaan varovasti kääntämällä ruukku ylösalaisin ja tukemalla kasvia toisella kädellä. Istuta kasvi paikalleen varovasti paakkua rikkomatta. Varmista, että kasvin ympärillä on multaa, mutta älä kuitenkaan tiivistä sitä liikaa.


Ota kasvien lajikelappuset talteen, mikäli haluat myöhemminkin muistaa mitä istutit. Perehdy myös eri kasvien hoito-ohjeisiin. Tietysti tämä kannattaisi tehdä jo kasveja valitsessa, mutta monesti kasvien valinta tapahtuu enemmän esteettisellä silmällä, kuin esimerkiksi samanlaiset kasvuolosuihteet omaavasta ryhmästä.

Esimerkiksi etsimällä tietoa tuon yläkuvan muorinkukan nimellä löytyy näin hieno esittelyvideo:


Muut tässä istutuksessa käytetyt kasvit ovat:
  • Kuningasbegonia Begonia Rex,
  • Fittonia Fittonia verschaffeltii
  • piilokukka Cryptanthus bivittatus
  • lankaköynnös Muehlenbeckia complexa
  • keisarinhopea-aralia? Polyscias fruticosa (tästä en ole ollenkaan varma)

Lisää lopuksi istutukseen haluamasi somisteet, esimerkiksi patsaat, kivet, koristesoraa, lasirouhetta tai vaikka pieni vesiallas ilmaa kostuttamaan. Tähän tuli olosuhteiden pakosta vain tuo patsas ja polku sen luokse toisen kasvin juurelta kahmaisemastani koristekivestä. Laattakivipolku olisi ollut hienompi, mutta kivien etsiminen lumen alta ei houkuttanut. Mahdollisesti lisään tuohon vielä jonkinlaisen naru- tai kettinkikaiteen polun reunaan. Samoin pienet rikkaruohotupsutkin tekisivät pienoispuutarhasta realistisemman. Siihen tarkoitukseen melkein joka pihalta löytynee jotain haarikkoa, mikä näyttää ihan minikokoiselta heinältä. Mutta kuten sanottu myös se haarikko on visusti siellä lumen alla.


Aseta minipuutarhasi paikoilleen ja muista ihastella sitä usein. Sumuta ja kastele kasveja tarpeen mukaan. Ennen ensimmäisiä kasteluita kannattaa kokeilla kasvualustan kosteutta ihan sormella pintaa syvemmältä, että pääsee selville kasvualustan kosteudesta. Muista myös lannoittaa kasvejasi. Uuden kasvualustan ravinteet riittävät kasvien koosta ja multamäärästä riippuen muutamasta viikosta kuukauteen. Mikäli eri kasvien lannoitetarpeet erovat toisistaan kovasti, voit käyttää kastelulannoitteen sijasta kasvien juurille laitettavia lannoitetikkuja tai -helmiä.

Tarkkaile kasveja myös mahdollisten tuholaisten varalta ja ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin ajoissa. Leikkaa kasveista huonot lehdet pois ja korvaa tarvittaessa koko kasvi uudella. Tarkkasilmäinen saattoi jo huomata, että tässäkin istutuksessa jouduin korvaamaan hahmotelmakuvassa olleen pienilehtisen piilean lankaköynnöksellä. Piilean multapaakku jäi istutuksessa hieman liian ylös ja koko kasvi kuivahti muutamassa päivässä rumaksi. Osasyy saattoi olla myös pakkaskeleissä, minkä aikana nämä kasvit ostin.



7. helmikuuta 2018

Valoa kasveille


Valon määrä ulkona lisääntyy päivä päivältä, mutta valitettavasti se ei vielä näy huonekasvien kunnossa. Olen huolestuneena katsellut kasvejani ja viritellyt lisävaloa sinne tänne. Kovin rumia (lue: niitä lilansävyisiä kasvivaloja) ratkaisuja ei esteettinen silmäni täällä asuintiloissa siedä, mutta jotain valoa sentään löytyy oikeiden kasvivalojen ja hämyisten tunnelmavalojen välistäkin.

Yläkuvassa on Kontista ostamani kasvivalaisin, missä oli aikaisemmin tavallinen, lämminsävyinen 5 watin led-lamppu ja komuutin päällä majaili iso viirivehka. Viime kesänä lamppua ei kuitenkaan juurikaan tullut napsauteltua päälle, kun oli muka muutenkin niin valoisaa. En ajatellut, että tuossa on yksi talon pimeimmistä nurkista, vaikka vieressä onkin koilliseen katsova, mutta kuistin varjoon jäävä ikkuna. Syksyn tullessa ystävältä saamani vanha viirivehka alkoi oudosti lakastua ja pelkäsin menettäväni sen. Suurin osa siitä menikin uudelleen istutuksessa kompostiin, mutta muutaman tupsun sain pelastettua.

Pelastusoperaation lisäksi vaihdoin lämminsävyisen led-lampun tehokkaampaan 8,5 Watin Airamin päivänvaloled -lamppuun, minkä värilämpötila on kasveille paremmin sopiva (6500K). Jossain vaiheessa viirivehka sai loppusyksyn viherkasvialesta pari kaveria, kastanjasutipuun (Pachira aquatica) ja varjoviikunan (Ficus ginseng), joiden iloitsin tekevän uutta lehteä ja versoa joulukuun hämärissä. Onnistunut lampunvaihto siis. 

Päivänvalolampun hinta on noin 8 euroa. Vielä täytyisi löytää edullisia ajastimia, mitkä eivät olisi niin massiivisia mötiköitä, kuin ne ulos tarkoitetut, niin voisi kenties välttää viime syksyn kaltaiset ongelmat.


Kodinhoitohuoneen nurkasta on tullut ei-niin-kovin-nätti selviämisasema useammallekin kasville. Olen ihmetellyt miten huonoon kuntoon esimerkiksi helppona huonekasveina pidetyt rönsyliljatkin ovat menneet. Jopa tuo millä on pieni lamppukin yläpuolellaan. Muutaman kirjavan rönsyliljan olen joutunut heittämään kompostiin, eikä tuo vihreäkään hyvältä näytä. Liekö sitten liikakastelua vai kuivuutta, vai pelkkä valo-ongelma? Tuossa voi kyllä olla myös vetoa.

Yhden henkitoreissaan olevan rönsyliljan vaihdoin eilen uuteen multaan ja totesin, että ohut muoviruukku oli halkeamispisteessä juurista. Sisimmäiset juuret olivat tosin kuolleita, mutta todella isoja muhkuroita ruukusta löytyi verrattuna mullan päällä näkyvään muutaman lehden tupsuun. Toivottavasti juurten voima riittää tekemään uusia tupsuja, nyt kun juurilla on uutta, ravinteikasta multaakin.


Tämä kodinhoitohuoneen ikkuna suuntaa luoteeseen, mutta on silti kasveille aika hyvä, koska sen alla ei ole vesipatteria, kuten kaikkien muiden ikkunoidemme alla on. Tässä on siis selvästi viileämpää ja suihkun läheisyydestä johtuen varmaan kosteampaakin. 

Lisävalona on Clas ohlsonin kasvilamppu. Se ei ole väriltään ihan niin häijyn punaisenliila kuin esimerkiksi ne Airamin pikkukantaiset kiemuraiset kasvilamput. Toki ulkoapäin katsottuna huone kyllä hehkuu melko jännän värisenä, ja mieskin on alkanut vähän miettimään koska poliisiauto mahtaa kurvata pihaan. Hieman alemmaksi tuota täytyisi laskea, heti kun saan siirrettyä tuon villipelargonin toisaalle.

Westerlundikin meinaa kaatuilla, mutta en uskalla leikata sitä ihan vielä, loppukuusta voisi ehkä jo harkita. Tässä kulmauksessa sain ennen joulua kaksi perhosorkideaa tekemään uudet kukkavanat ja siirsin ne sitten innoissani olohuoneeseen. Vanat kasvoivat ja sitten tuli joulu, ja se senkki minkä päällä orkideat majailivat, siirtyi pimeään nurkkaan ja sen viereen tuli joulukuusi. Vieläkään en tiedä kumpi oli pahempi juttu, pimeys vai se joulukuusi. Vuodenvaihteen tienoilla orkideoita koskiessani, kumpikin pudotti kaikki lehtensä. Noin vaan ja siis kaikki. Vanatkin olivat nahistuneet. Se niistä.

Kodinhoitohuoneen toisessa päässä lojuu tilapäisesti vanhan keittiön yläkaappi, minkä päälle viritin kirjoituspöytälampun valaisemaan kuistilta pakkasen takia evakkoon siirrettyjä pelargoneja. Valitettavasti tein toimenpiteen ilmeisesti hitusen liian myöhään ja menetin sekä Bornholmin että Mrs. Pollockin. Tässä on lamppuna valkoinen 5 watin ledi (4000K).


Salissa (mikä on siis olohuoneemme, mutta käytän siitä vanhaa pohjapiirrustuksessa olevaa nimeä) on kaksi ikkunaa, mutta kasvien kannalta todella pimeää, kun sohvat on sijoitettu ikkunoiden eteen ja kasvit on ripoteltu nurkkiin. Ikkunoiden välisessä nurkassa kasvaa lyyraviikuna (Ficus lyrata). Muutamia lehtiä on alhaalta pudonnut, mutta toisaalta en ole kovin huolissani kun uusiakin on tullut. Tämäkin koristevalaisin sai nyt tehokkaamman ja valkoista valoa tuottavan ledin, tehottomamman lämpimän valkoisen lampun tilalle. Lisäksi samassa läjässä oli kaksi muutakin kasvia, mitkä nyt siirtyivät toisaalle. Tässä lampussa on ollut ajastin ja sen ansiosta kasvi on selvästi paremmassa kunnossa. Kohta tämä pääsee lisäksi muuttamaan hieman isompaan ruukkuun.


Salin toinenkin nurkka sai lisää valoa. Ostin Clas ohlsonilta tällaisen setin ja siihen normaalin, mutta tehokkaan led-lampun. Tehoa lampussa on 9,5W ja sen lämpötila on 4000K.


Päädyin seinäkiinnitykseen siksi, että rakas mieheni ei halua tehdä salin kattoon lisää reikiä. Suunnittelin aluksi laittavani seinään tavallisen amppelikannakkeen, mutta clasulla sattui olemaan kivannäköisiä seinäkiinnikkeitä ja siihen sävyiltään sopivia lampunkannakkeita. Mallilampuissa oli toki hyvännäköiset hämärät erikoislamput, mutta niistä ei kasveille hyötyä olisi.

Kokonaisuus hakee vielä muotoaan. Hirsiseinän kirjava kultaköynnös on tuossa selvinnyt useamman vuoden ilman valoakin, joten mielenkiinnolla odotan riehaantuuko se nyt kasvamaan. Peikonlehden sain pistokkaana koulukaverilta ja tuon kiinanruusun ostin viime talvena pienenä alkuna kirpputorilta kahdella eurolla. Silloin oli 15 astetta pakkasta ja minulla vain autossa joku mainoslehtinen, mihin tuota yritin kääräistä. Poikkesin paluumatkalla vielä ruokakaupassa eli takuuvarmasti tuo sai kylmää, mutta hyvin tuo tuntuu hengissä olevan, eikä aikanaan vielä ole saanut mitään kirvainvaasiota niskaansa. Toivoisin tuon kasvavan isoksi ja puumaiseksi, niin että saisin sen lattialle tuon kaapin viereen. Mielenkiinnolla odotan myös kukkien väriä.


Lattialla korissa majaileva pitkälehtiviikuna (Ficus binnendijkii) on majaillut meillä viime kesästä ja aikaisemmin se oli lyyraviikunan kanssa ahtaasti samalla pienellä pöydällä. Hieman pienihän tuo vielä on lattialle sijoitettaavaksi on, mutta toivottavasti lisääntyvä luonnonvalo tekee tehtävänsä ja kasvi ottaa kohta kasvupyrähdyksen.

Kaapin päällä majailee myös hieman heikkokuntoinen unelma (Asparagus setaceus), mille vaihdoin eilen pienellä riskillä jo isomman ruukun ja uutta multaa. Seinälle, vanhaan kirpputorilta löytyneeseen rottinkikehikkoon pääsi uusin kasviostokseni herttaköynnösvehka (Philodendron Philodendron 'Brasil'), mikä tarvitsee vielä hieman sopivamman kokoisen suojaruukun.

Nyt kun sisäkasvien valot ovat kohdillaan ja luonnonvaloakin alkaa olla enemmän, voi pikku hiljaa alkaa miettimään taimikasvatusta ja sen valaisemista. Viime vuonna mentiin tällä tyylillä. Valoisaa helmikuun jatkoa!

2. helmikuuta 2018

Läikähdyksiä


Helmikuu alkoi talvisissa tunnelmissa lumipyryllä, navakan tuulen säestäessä äänekkäästi puiden latvoissa. Helmikuussa on se hyvä puoli, että sitä seuraavan kuun jälkeen onkin jo huhtikuu, lempikuukauteni. Huhtikuusta kerron hieman lisääkin, sillä bongasin Sarin upeasta blogista tämän erittäin mukavan ja piristävän meemin.

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:
"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

Olen huhtikuun lapsi, joten huhtikuu on aina ollut minulle juhlakuukausi. Monesti myös pääsiäinen osuu huhtikuulle, joten sekin lisää juhlan tuntua. Täällä länsirannikolla huhtikuun voi useimmiten laskea jo kevätkuukaudeksi, mutta viime vuonna huhtikuussa oli todella kylmää ja mm vappuna ja sen jälkeenkin satoi reilusti lunta, vaikka sitä ennen oli jo mukavan keväistä.

Ensimmäinen asia mitä alan katseellani etsimään lumien lähdön jälkeen on sinivuokon kukinta. 


Elin ennen tänne muuttoa siinä uskossa, että sinivuokko on jollain tapaa harvinainen kasvi. Kun ensimmäisen kerran näin vanhan kuusikkomme sekä haavikkomme keväällä olin melkoisen yllättynyt. Metsässä liikkuessaan ei oikein tiennyt minne kenkänsä asettaisi, ettei talloisi näitä kaunokaisia kulkiessaan.

Useimmiten kukinnan alku näyttää osuneen huhtikuun puolen välin tienoille, mutta havaintoja omasta pihasta olen tehnyt myös jo maaliskuulla.


Kun sinivuokko on kukkinut, alkaa länsipuolen takapihammekin olla sen verran sula, että krookusten kukinta voi alkaa. Joskus kukinnan alku menee kyllä toukokuun puolelle.


Krookuksia kasvaa pihassamme muutamassa kohtaa ja viime syksynä taisin laittaa keväällä kukkakaupasta pelastamani krookukset tammen alle tulleeseen uuteen penkkiin. Muistiinpanoni ovat yhtä hatarat kuin ennenkin, eli luotan järkähtämättömästi ilmiömäiseen muistiini, joten yllätyksiä voi olla tiedossa ja saapa nähdä mistä ne krookukset oikeasti nousevat.


Krookuksien liepeiltä löydän useimmiten kolmannen sydäntäni läikäyttävän kevään merkin: kimalaisen. Nämä ihanat pörröiset, siitepölyn tuhrimat pörisijät, mitkä kevätauringon lämmittäessä kömpivät esiin ja monesti päivän kääntyessä illaksi tahtovat jähmettyä kukkiin ja joita sitten käsieni välissä kiikutan esimerkiksi kasvihuoneen lämpöön ja siellä majaileviin kukkasiin mesiaterialle.




Seuraavan läikähdyksen aiheuttaa varmaankin kevään ensimmäinen perhonen, mikä aurinkoisena päivänä liihottelee kepeästi edestäni. Joskus maassa on vielä lumikin. Useimmiten se on suruvaippa tai neitoperhonen. Kevätperhosesta en löytänyt tähän nyt kovin hyvää kuvaa. Liekö sellaista olemassakaan? Kenties, vaikkei nyt nopealla etsimisellä silmiin muita keväällä näpättyjä kuvia osunutkaan. Minulla on nimittäin käynnissä kuvien järjestely- ja siirto-operaatio uuden ja vanhan tietokoneen välillä.


Viidennen kerran sydän läikähtää silloin kun kevätpäivä on viilenemässä yöksi ja on aika lopetella pihatyöt ja hipsiä sisään nukkumaan. Kun silloin hämärtyvässä illassa kajahtaa tämä konsertti, niin tiedän, että kevät on täällä ♡


Mustarastaista osa talvehtii lähiympäristössä, mutta isoin osa pölähtää pihaan ennen kasvukauden alkua, kun maa on vielä jäässä, eikä herkullisia matoja ole saatavilla. Joskus mustarastaita on linturuokintapaikalla ollut reilusti yli 10 kerralla.


Tässä minun läikähdykset. Toki kevääseen kuuluu niin paljon muutakin, mutta tässä sellaisia mistä löytyy kuvia ja mitkä ensimmäisinä tulevat mieleen. En haasta ketään, mutta jos vastailet niin jätä jokin merkki itsestäsi, niin tiedän tulla lukemaan sinun keväästäsi.

Lopetellaan ajankohtaisempaan lintukuvaan eiliseltä myrskypäivältä, jolloin talipötkö ja siemenet tekivät kauppansa erittäin hyvin. Pötkössä roikkui parhaimmillaan viisikin tiaista kerrallaan, mutta kun siirryin kuvaamaan niitä pihalle, määrä hieman pieneni.