23. tammikuuta 2018

Talven tuntua ja tulevan kesän pihapuuhien suunnittelua

Saatiinhan tänne länsirannikollekin viimein hieman lunta ja pakkasta. Tosin loppuviikosta taitaa normaalimpi talvisäätyyppi olla taas palaamassa, mikäli sääennustuksiin on yhtään uskominen. Torstaiksi luvataan nimittäin +5 astetta. Siksi piti käydä eilen tekemässä nopea kamerakierros pihassa. Mistä sitä tietää, vaikka nämä olisivat tämän talven viimeiset lumikuvat?


Aloitan kerrokseni puuliiterin nurkilta. Ojan penkalla kasvaa pieniä, honteloita kuusia, mitä olen muutaman vuoden leikannut joulukuusen malliin. Tuossa eivät voi isoiksi kasvaa ja haaveissani ojan reittiä muutettaisin kulkemaan hieman loivemmin, nykyisen suoraviivaisen kulun sijasta, mutta ojansiirto vaatii kaivuria ja luultavasti vähän dynamiittiäkin.


Kurvaan talon etupuolelta metsään johtavalle portille. Huomaan, että tämäkin risuilla kuorrutettu kaariportti alkaa olla tiensä päässä. Se täytyisi uudistaa tai vaihtaa kokonaan ensi kesänä. Ei tuollainen palasista kasattava kymmeniä vuosia kestä, vaikka sitä kuinka risuilla vahvistaisi. Toisalta eivät nuo paljon maksakaan ja onhan tämäkin portti kannatellut lähes joka talvi paleltuvaa ruotsinköynnöskuusamaa ja valoköynnöksiä kesästä 2006 lähtien. Ikävä vain, kun nämä on suurinpiirtein samaan aikaan pystytetty, ne myös tahtovat hajota yhtäaikaa, kun sattuu sopiva myräkkä pihaan.



Portin luota matkani jatkuu kohti etelää ja tontin korkeinta kohtaa, missä avokallio pilkistää esiin. Talomme pääty ja puolet talostakin seisoo kalliolla. Talon takana kallio viettää luoteeseen ja länteen ja tuo kalliorinne on monelle kasville turhan karu kasvupaikka. Jokin siinäkin sentään on suostunut kasvamaan. Ainakin nuo tuijat tuntuvat viihtyvän, vaikka multaa jalkojen alla on näistä jokaisella alle 20cm. 

Onhan tuossa toki muutakin, mutta nyt visusti lumen alla piilossa. Ja hyvä niin, sillä juuri ennen hämärän laskeutumista kaksi metsäkaurista nyhti aitan vieressä kasvavaa ruusupuskaa minkä ehti. Ei ruusunpiikitkään paljon häirinneet, kun nälkä oli. Eipä tarvitse varmaan keväällä leikata, jos positiivisesti ajattelee. Eikä noista vielä isompia harmia ole tähän asti ollut.


Kallio muodostaa terassiin taakse selkeän portaan, minkä alapuolella rinteessä on suht muhevaa multamaata. Siellä on myös suurin osa hedelmäpuistamme, kuten kuvan keskellä alempana näkyvä keskimmäisen pojan nimikkopuu Huvitus. 


Hedelmäpuut kasvavat siis lounaisrinteessä, kerran pari kesässä leikattavassa vuohenputkiviidakossa. Pari vuotta sitten siirsin luumunvesoja myös tuon kulkutien oikeaan reunaan. Ilmansuunnasta huolimatta tämäkin paikka on aika varjoisa, mutta kyllä nuo isot puutkin upeita ovat.


Toiseen suuntaan katsottuna maisema näyttää tältä:



Nuotiopaikan penkereeseen istutin yhtä ja toista alekasvia ja sipulia myöhään syksyllä. Kovin pieniä nuo ostamani taimet olivat, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä olisi jo hieman rehevämpää. On se kuitenkin omin silminkin hieman eri näköinen kuin aiemmin. Kevääseen 2015 asti tuossa kasvoi mm tuomea, vattua ja tervaleppää. Tässä postauksessa homma on aluillaan, mikäli haluat kurkistaa keväisempiä kuvia.

Taaempi penkere huvimajan alapuolella on edelleen keskeneräinen ja odottaa rikkojen peittoa ja multatäyttöä. Testimielessä olen siihen jo muutamia seppelvarpuja siirtänyt.

Männyn vasemmalla puolella ollut kaatunut kaariportti on poistettu, vain tyngät muistuttavat sen sijainnista. Tuohon kohtaan tarvitaan tukevampi portti, että se jaksaa kannatella vasemmalla puolella kasvavaa kiiviköynnöstä. Portin tulee myös olla niin leveä, että sen alta mahtuu ajoleikkurilla.


Pujahdan portin kohdasta keskipolulle ja näppään kuvan kasvihuoneesta. Muistan taas, että pitäisi nuo kivimuurin peittävät seppelvarvut todellakin saada siirrettyä huvimajan alle, että näkyisi hieman muurin kivetkin. Kasvihuoneen edessä näkyvät rinneangervot ovat niinikään siirtymässä hieman eri kohtaan ja ylemmäksi pihassa, että saan tässä rinteessä näkyvät perennat näkyviin pihan toiseltakin puolelta katsottavaksi. Nyt ne näkyvät vain tänne alapuolelle. Toisaalta tuossa voisi olla luonteva paikka myös muutamalle lavakaulukselle ja pienelle kasvimaalle? Lavakauluksetkin olisi jo valmiina.

Käyn kasvihuoneessa tarkastamassa paikat ja mietiskelen ovatko kasvihuoneeseen sisälle siirtämäni salvia ja timjami hengissä vai eivät. Kasvihuonekin tarvitsee keväällä pientä remonttia. Olen pohtinut jo useamman vuoden käyttämieni laastipaljujen ja ämpäreiden kelvollisuutta ja olen nyt lukemani perusteella tullut siihen tulokseen, että ne saavat lähtöpassit. Jatkossa käytän niitä vain koristekasvien kasvatukseen ja tomaateille tulee jonkinlaiset puulaarit, ainakin kasvihuoneen peräseinälle. Sivuseinillä voisi jatkossakin kasvatella tomaatit sun muut elintarvikemuoviämpäreissä tai kasvusäkeissä.


Jatkan matkaani kasvihuoneen ohi, kuunliljojen alueelle. Istutin ison pähkinäpensaan alle myöhään syksyllä pikkuisen peikonpähkinän. Toivottavasti se jaksaa hengissä kevääseen. Raukka kun ei ehtinyt varmaan vielä juurtua paikoilleen. Tästä kuunlilja-alueesta täytyykin tehdä ihan oma postauksensa, jahka ehtii siirtelemään kuvat ja tiedot uudelle koneelle.

Tässä vaiheessa kierrosta kuvaajan sormia ja varpaita alkaa jo palella ja flunssaisen on aika siirtyä sisätiloihin. Halusin kuitenkin vielä napata kuvan tästä tervalepästä, mikä on minun mielestäni yksi pihamme kauneimpia puita. 


Tämmöisiä tunnelmia siis löytyi tammikuun 22. päivänä meidän pihasta. Toivottavasti talvi vielä jatkuu ja lunta tulisi sen verran, että pääsisi lähipelloille aurinkoisille hankikannolle hiihtelemään. Mukavaa uutta viikkoa! Täällä jatkuu oma flunssankarkoitus ja kuopuksen keuhkoputkentulehduksen hoito.

7. tammikuuta 2018

Joulumuisto

Joulu hujahti blogin pidon osalta ohitse, samoin loppiainenkin, mutta palataan joulutunnelmiin vielä muutaman kuvan ja ajatuksen kera.

Ollessani aatonaattoon asti kukkakaupassa apulaisena, joulun kotiin teki tänä vuonna perheen miesväki. Pojat hakivat metsänreunasta kuusen mitä olin jo aiemmin katsellut ja koristelivatkin sen. Mies hoisi ruokapuolen tänäkin jouluna. Minä taisin tehdä vain sienisalaatin ja rusinakiisselin. Ja joulun jälkeen jatkojalostin kinkusta ja laatikoista mm. chili con carnea ja rieskoja.


Aattoiltaa vietettiin tällä kertaa vanhempieni kotona, minne veimme osan jouluruuista mukanamme. Joulupäivää vietettiin meillä kotona miehen vanhempien kanssa ja tapanina vierailtiin miehen siskon luona koko suvun voimin.

Joulukuvat tuli taas napsittua pääasiassa kännykällä, mutta nämä muutamat kuvat näpsin tapanina käsivaralta kameralla. Nyt on kamerassa taas jalustakin, eli terävämpiä kuvia on toivottavasti luvassa. Toki täytyisi myös silmälääkärin pakeilla käväistä.


Tämä ruokailuhuoneemme (pohjapiirrustuksessa nimellä isännänhuone), on talon pimein huone ja toiseksi hankalin sisustettava. Ruokapöydälle sopivia paikkoja on vain yksi, mutta pöydän voisi laittaa myös toisinpäin, pääty seinää vasten.

Haluaisin tänne hieman värikkäämmän ja kuviollisen perinnetapetin (ja myös pois tuon väliaikaisratkaisu -laminaatin), mutta pelkään että huoneesta tulee liian synkkä. Tulisikohan? 


Ruokailuhuone on siis todellakin huone missä syömme, sillä taustalla näkyvään keittiöömme ei mahdu ruokapöytää (viidelle). Nurkassa näkyvä kaakeliuuni on vain uunin kuori. Taloon 1960 -luvulla tehty keskuslämmitysremontti hävitti tuolle kuuluvan hormin, mutta onneksi edes kuoret jätettiin koristeeksi.


Meille tulleet joulukortit roikkuvat jälleen pyykkipojilla vanhoihin ikkunoihin kiinnitetyissä naruissa. Ihanaa, että ihmiset vielä jaksavat niitä kirjoitella ja lähettää. Ja varsinkin askarrella, tässä kolme kaunista itse tehtyä korttia. Oikeanpuoleinen on minun tekemäni.


Meiltä lähteneet joulukortit olivat jouluna17 aika yksinkertaisia, tässä kuvassa on tekstin kirjoitus alkamassa.


Tänä vuonna aion harjoitella tekstausta lisää. Ja noita vesivärejäkin voisi kokeilla vähän enemmän kuin tuon pienen kranssin maalauksen verran. Ostin värit joskus saamillani lahjarahoilla varmaankin jo 10 vuotta sitten ja suurin osa värinapeista oli vielä paketeissaan, kun aloin joulukorttipuuhat. Muutama uusi sivellin täytyy kyllä ensin hankkia.

Joulupöydän kukkana oli kimppu valkoista papukaijatulppaaneista, eucalyptuksesta ja makedonianmännyn oksista. Skimmiaakin tuohon piti laittaa, mutta unohdin ne kuistille ja löysin vasta myöhemmin. Maljakon sain/ostin lahjaksi. Olin etsinyt tuon mallista jo pidempään. Ja etsin jatkossakin, sillä tämä kaunokainen on hieman liian suuri ruokapöydälle ja vaatii myös aika ison kimpun. Eli saman mallinen, mutta pienempi on "tilauksessa". Kuvassa näkyvä yöpöytä/pikkulipasto muutti meille mummolasta ennen joulua. Sen päällä olevat kirjan ja kauniin tuikkulyhdyn sain myös lahjaksi.



Olohuoneen järjestys palautui ennen joulua takaisin siihen, mitä se on ollut ennenkin. Sohvat palasivat ikkunoiden eteen ja kuusi pääsi siten mahdollisimman kauas lämmönlähteistä; lämpöpattereista ja kakluunista. Nyt loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina tämä poikien koristelema kuusi on vieläkin paikoillaan. Punaiset verhot ja tyynyliinat pakkaan laatikkoon viimeistään Nuutinpäivänä, ellei sitä ennen satu tulemaan aurinkoista päivää, jolloin keväänkaipuu iskee aivan varmasti. Ja siihenhän ei punainen väri istu, vaan mieli halajaa raikkaan vihreää ja vaaleita sävyjä.


Hiukan punaista löytyy myös makuuhuoneen petivaatteista. Iineskin tuntuu tykkäävän,kuten kuvasta näkyy. Muutenkin kissan olemuksessa kiteytyy omienkin ja perheen välipäivien motto.


Itse tehdyt lahjat olivat tänä vuonna vähemmistössä. Yksi olkihimmeli syntyy jälkitoimituksena ja parit muut jutut hieman keväämällä, mutta tällaisia pyykkietikoita ja kynttiläpakkauksia tein pieniksi jouluviemisiksi, ja olisi syntynyt enemmänkin, jos olisi ollut kivoja lasipulloja. 

Olen ihastunut pyykkietikan käyttöön. Olen jo vuosia käyttänyt hajusteenta Allegron Eko pesuainetta ja joskus olen kaivannut esim. liinavaatteisiin jotain luonnollista tuoksua. Tavallisia huuhteluaineita en voi käyttää, kun korkeintaan pienen tipan, sillä ne tuoksuvat liikaa ja keinotekoiselta. Pyykkietikkaa olen tehnyt tällä netistä löytämälläni reseptillä:
Kannattaa kokeilla. Pyykistä tulee mielestäni pehmeämpää. Tuolla öljymäärällä tuoksukaan ei jää pyykkiin kummittelemaan, vaan haihtuu kuivuessaan pois. On nyt lähinnä pyykin ripustajan ilona. Täytyy kokeilla tippojen määrän lisäystä. Tosin nämä joulukukat tein eri laventeliöljystä, kun aiemmin käyttämäni loppui.


Tämmöistä näin loppiaisen jälkeen. Nyt ei sada vettä, ainakaan ihan juuri joten voisi olla sopiva aika pienelle pihakierrokselle. Pirteää ensimmäisen viikon loppua ja toisen alkua!

2. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta 2018


Myötätuulta ja onnistumisia vuodelle 2018


Hyvää uutta vuotta myös täältä blogin puolelta! Kuvissa on liian myöhään istuttamani amarylliksen sipuli, mikä ehti kuin ehtikin jouluksi kukkaan. Ja yhteen varteen tuli jopa 8 kukkaa. Napsin amarylliksista yleensä aina heteet pois roskaamasta, mutta en tiedä onko sillä isompaa vaikutusta kukinnan kestoon, yksi kukka kesti päivän tai kaksi. 

Lajiketta en tiedä, sillä pakkauspahvi on mystisesti kadonnut. Yleensä olen varotoimenpiteenä ottanut pakkauksesta istuttaessani kuvan, mutta nyt ei löydy kuvaa, eikä pakkausta. Nopea kuukkelointi paljasti, että lajike voisi olla olla 'Evergreen', mutta varma en tästä tietenkään ole. Toivottavasti tuo pahvinpala vielä lennähtää jostain esiin, niin saan asiaan varmuuden. 

Toisaalta arveluttaa koko kasvin kohtalo, sillä vaihtaessani sitä ensimmäisestä (liian kevyestä jalallisesta korista) istutusastiasta tuohon painavampaan saviruukkuun huomasin, että kaikki sen juuret olivat ihan ruskeita ja lyttyisiä eikä uusia meheviä juurikaan ollut. Sipulikin tuntui pehmeältä, oli sitä kyllä jo ostaessani. Mikä avuksi? Miten se jaksaa kerätä vararavintoa, ellei ole juuria? Kaivanko sipulin ylös ja laitan juurrutuslasiin, kun se on nuo vartensa nahistuttanut? Ja istutan uudestaan multaan jos juuria ilmestyy? Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Amarylliksiä ostin tänä vuonna (ruokakaupasta) jo marraskuussa, vaiko peräti lokakuussa, kun näin kirjavia vaaleanpunaisen sävyjä kukissa. Leikkasin kukkavanat nuppuisina maljakkoon ja säilytin kylmällä kuistilla, kunnes tein niistä kimpun. Tuntuu, että kukkien kesto on maljakossa pidempi kuin sipulissa kiinni kasvaessaan. Nämä kivat kaksiväriset ajattelin istuttaa parvekelaatikkoon kasvamaan ja vielä vaikka autotalliin kevättä odottamaan, jos eivät kuistilla tarkene.


Vielä upeampia amarylliksiä näinkin sitten Floristimestari Kirsi Saarenpään kukkakaupassa, missä sain olla sesonkiapuna. Voi pojat, noita melkein metrisiä, paksuvartisia komistuksia. Ja väritkin niin intensiivisiä. Tuollaisen vartta kimppua varten katkaistessa tunsi hetkellisesti olevansa melkein viidakossa. Joulukuu kukkakaupassa oli mahtava kokemus! Tästä innostuneena mielessä myllertää taas ajatus lisäopinnoista, mutta niistä lisää mikäli ne joskus konkretisoituvat. Vielä kerran toivottelen sinulle hyvää alkanutta vuotta, olkoon se kukkaisaa ja rehevää, tai vaihtoehtoisesti luovaa ja inspiroivaa mikäli olet enemmän käsityöihmisiä. Toivottavasti myös tuleva kasvukausi on edellistä hieman suotuisampi niin koti- kuin ammattipuutarhureille.