6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää


Terasimme valopaviljonki sai itsenäisyyspäiväksi koristeeksi minun versioni Suomi-neidon juhlamekosta. Mekon yläosan kaaospunoin pajusta. Yläosan ajattelin tekeväni tukirangan paksusta rautalangasta, mutta isot lankaleikkurit loistivat poissaolollaan juuri silloin kun niitä olisi tarvittu, joten piti pärjätä ilman rautalankaa.



Paju oli liukasta ja luisteli aloittelijan käsissä mihin ja miten sattui. Tästä syystä neitoni toinen povi on hieman korkeammalla kuin toinen, mutta ei anneta sen häiritä (vaikka kyllähän tuo pistää omaan silmään todella pahasti).

Alaosan kuunvalossa laittamani kuusenhavut sentään pysyivät kiltisti siellä missä niiden pitikin, eli pujotettuina kanaverkkoon, minkä yläosan 'ompelin rautalangalla' kiinni pajukorsettiin.


Koristeeksi mekkoon lisäsin vielä sinivalkoisia kuusenpalloja ja kullanväristä nauhaa. Ja myöhemmin ujutin mekon havujen sekaan vielä siniset led-valot.

3. joulukuuta 2017

Joulutorilla


Osallistuin 2.12. Porissa Museotalo Toivon perinteiselle joulutorille. Kovin paljon en myytävää tuonne tehnyt, mieluummin teen sitten tilauksesta lisää. Kuvat nappasin heti aamulla, kun osa tavaroita vielä puuttui ja oli tuolla oven takana. Kuvat ovat tälläkin kertaa kehnoa kännykkälaatua, mutta en viitsinyt tuonne järkkäriä raahata.




Tein kokeeksi myös todella ison (halkaisijaltaan 75 senttisen) havukranssin.


Mukavaa joulukuun alkua!


30. marraskuuta 2017

Kasvihuoneen talvi


Kasvihuone on viimein siivottu, kun innostuin viime lauantaina illan jo hämärtyessä tuomaan sinne kaikenlaista romua ja rompetta. Sinne löysi tiensä mm siilon vanha, rapistunut ovenpuolikas, navetan vanha ikkuna, risa tuoli ja pöytä, mikä siellä on ennenkin ollut, mutta mikä muutti kasvihuoneen uudistuksen yhteydessä vajaan. Laattalattian lakaisin, mutta ikkunanpesut jäivät keväälle.


Patterilla toimiva valosarja tuolla on ollut jo aiemmin, mutta nyt lisäsin sinne kynttilöitä ja pari lyhtyä. Tietysti siellä on vielä kasvejakin. Eli laastipaljussa on talvehtimassa yrttejä ja ojanreunasta napattuja pikkukuusia. Parvekelaatikoissa kukkivat vielä kehäkukat muutaman kukan voimit yhdessä ruotisellerien kanssa. En ole niitä vielä raaskinut hävittää, vaikka pakko varmaan on, että löydän näille ale-sipuleille jonkun paikan..


Lähti vähän sipulimopo keulimaan, kun kävin paikallisessa Honkkarissa. Mutta hei.. kolme pussia 0,99e!! Meinasi mennä kassasysteemikin sekaisin ja kone raksutteli varmaan 5 minuuttia alehintoja kuitille. Narsissit laitan parvekelaatikoihin ja vien kellariin, mutta krookukset ja tulppaanit laitan maahan.


On tässä jotain muutakin istutettavaa, tietäisi vain mitä on nyssyköihinsa ja nenäliinan kulmiin jemmaillut. Tuossa on ainakin villaheisin marjoja ja ruusunmarjoja? En kyllä tiedä olenko ottanut ne koristeeksi vai aikomuksena kylvää. Ja en myöskään muista, että mistä ne on otettu. Keisarinkruunun itusilmut sentään muistin laittaa purkkeihin jo aiemmin. Kävyt ovat omasta makedonianmännystä? (appiukon siemenkasvatuksia), mutta niistä siemenet ovat tainneet jo karista männyn alle.


Yllättävän paljon tavaraa (lue romua 😉) ja tunnelmaa saa kyllä mahtumaan näinkin pieneen kasvihuoneeseen. Voin vain kuvitella kuinka hieno olisi vähän isompi kasvihuone, vaikka sellainen mikä on talon seinässä kiinni ja minne voisi pujahtaa ilman ulkotamineita glögimukin kera. Tähän kaksipaikkaiseen popup-kahvilaan täytyy nimittäin pukeutua ihan kunnolla, vaikka lampaantaljan tuonne tilapäisesti klaffituolille toinkin.


Pahoittelen, että kuvat ovat näin suttuisia. Toivottavasti niistä jotain tunnelmaa sentään välittyy. Olisi kyllä mielenkiintoista testata saako millään kännykällä hämärässä parempia kuvia. Onhan minulla toki vanha järkkäri, mutta sitä jalustan välikappaletta ei.. ja kaukolaukaisemestakin on patteri loppu. Täytyy varmaan tehdä asialle jotain. Mukavaa marraskuun viimeistä päivää Sinulle ♡

28. marraskuuta 2017

Valon pisaroita


... vasten pimeää. Tällainen valokannu on ollut jo pidempään todo -listalla, kun sopiva valosarja on antanut odottaa löytämistään, mutta viime viikolla bongasin tämän Hong Kongista. Tässä valosarjassa on siis kahdeksan erillistä ketjua yhden pitkän sijasta, ja se on siten oikein sopiva kannusta ryöppyäväksi valosuihkuksi.



Tuon johtokippuran erittely oli hieman hankalaa, mutta sen vastapainoksi kannun suppilo-osan reikien suurentaminen valoketjun mentäväksi oli helpompaa kuin luulin. Sinkki on sen verran pehmeää, että reiät sai suuremmiksi suht pienellä voimankäytöllä. Apuna minulla oli piikki, mutta homma onnistuu varmaan pienellä ruuvimeisselilläkin. 



Ketjun sain rei'istä ulos käyttämällä vetoapuna rautalankaa. Eli lanka reiästä kannuun, kiinnitys valosarjaan ja sitten varovaisesti ujuttaen reiästä ulos. Viimeisten ketjujen kohdalla oli hieman hankaluuksia, kun rautalanka tarttui matkalla muihin ketjuihin. Homma on paljon helpompaa, jos kannussa on irroitettava suppilo.


Koska ketjujen pituus oli 110cm päädyin taittamaan osan kahtia ja työntämään ketjun toisen pään suppilon käyttämättömiin reikiin. Valosarja ei oikein kyllä tuosta taittamisesta tykännyt, sillä se alkoi sen jälkeen hieman oikkuilemaan.

Kannu valoineen matkasi kasvihuoneeseen, mitä innostuin lauantai-illan hämärässä somistamaan. Lisää kuvia kasvihuoneesta laitan hieman myöhemmin, sillä kaikki tuolla otetut kuvat ovat kovin suttuisia isommalla ruudulla.

27. marraskuuta 2017

Valopaviljonki


Clas Ohlsonin toissa syksyn alesta hankkimani paviljonki on etsinyt paikkaansa pihassa. Alunperin siitä piti tulla lähinnä köynnösteline, mutta pihassamme niitä paikkoja, missä olisi riittävän tasaista ja vielä maata kaivettavaksi, ei ole ihan talon lähellä, joten kannoimme tuon heinäkuussa terassille pöytäryhmän suojaksi ja siinähän se vieläkin nököttää.

Tämä puoli pihaa on myös lähes valoton (johtuen suurimmaksi osaksi siitä, ettei kallioon ole helppo kaivaa maakaapelia), mutta roikkavirityksellä saa tännekin valoa. Ensin kokeilin patteriledejä, mutta eipä niistä oikein valaisijaksi ollut. Myöhemin vaihdoin tilalle ison valosarjan, tai lopulta kaksikin, kun huomasin, etten saa yhdellä sarjalla noita yläkaaria kierrettyä. A-tikkaita tarvittiin, että yletyin sitomaan valosarjan narulla riittävän monesta kohtaa, niin ettei se jää roikkumaan.



Yllättävän hyvin tuo valaisee. Olisiko yhden sarjan teho ollut 6,5W eli tuossa on nyt siis 13W ledejä ajastimella ohjattuna. Menee aamulla päälle muutamaksi tunniksi ja illalla on sitten pidempään. Yöksi sammuu.

Valosarjat valaisevat sen verran hyvin, että tuossa kallionreunan polulla näkee nyt hyvin kävellä illallakin. Ja jos sattuu tulemaan lunta, tai edes kuuraa, niin näkee vielä paremmin.



Paviljongin sisälle olisi tarkoitus tehdä jotain lisäkoristetta Itsenäisyyspäiväksi, mikäli vain suinkin ehdin. Facebook kavereilta kyselin sinivalkoisia vinkkejä ja ihan hyviä sainkin. Ja niitä myös kommenttina antaa. Minulla olisi jemmassa pieni Suomen lippu ja katolta tippuneen lumen katkaisema seinälipputanko, mutta täytyisi hommata korkeammat A-tikkaat, että pääsisi sen tuonne ylös jollain tapaa virittämään. Ehkä pieni viiri tai sinivalkoinen viirinauha toimisi paremmin. Mietintämyssy on päässä. Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!

16. marraskuuta 2017

Marraskuun puolivälissä


Kalevala peittoprojektista on julkaistu viimeisetkin palaohjeet. Kaikki 24 palaa on nyt virkattuna ja muutama ylimääräinenkin väärän värisenä. Bonuspaloja en tähän peittoon näillä näkymin tee, vaikka Sormet sormien lomahan olisi kyllä kaunis pala. Katsotaan nyt. Josko viikonloppuna pääsisi jo kokeilemaan Väinämöistä (yhdistämis -ohje) Nalle langan kanssa. Sitä ennen täytyy vain päättää palojen järjestys.


Eilen keskiviikkona, marraskuun 15 päivä, saimme nauttia ihanasta valosta ja auringonpaisteesta edes muutamia tunteja. Kuljeskelin pihalla ja mittailin tekemättömiä hommia sekä kaavailin uusia. Siivottavaa pihalla riittää vieläkin. Aina löytyy joku työkalu tai pari, tai tyhjä istutusruukku jostain puskasta. Tästäkin kuvasta silmä bongaa heti vesivanerin palasen, minkä oli muksujen fillarointihyppyrinä, eikä tuo punainen jatkojohtokelakaan mikään kukkapenkin kaunistus ole.


Pihatyölista on kyllä melko loputon, eikä tällä hajamielisellä luonteella juurikaan hommat vähene. Eilenkin lähdin laittamaan yhtä jatkojohtoa seinään, että saisin verstaalle valot ja päädyin siivoamaan pihavajaa hämärään tuloon asti. Hyvä sekin, mutta se ensin ajateltu homma jäi tekemättä. Josko tänään sitten risujen kimppuun ellei muuta matkalla ilmene. 

Kasvihuoneessa on vielä jotain vihreääkin. Ruotiselleri ja kehäkukat nojailevat toisiinsa. Kovin heiveröiseksi nuo itsekasvatetut sellerit parvekelaatikossa jäivät, mutta maku on kyllä kohdallaan.


Näiden laastipaljujen käyttöä viljelytarkoituksessa olen miettinyt monta kertaa. Olisivat juuri passelin kokoisia pieneen kasvihuoneeseen ja helppoja liikutella sekä tyhjentää, mutta kuinkakohan myrkyllisiä nuo ovat? Liukeneeko muovista jotain kosteaan kasvualustaan? Näitä minula on siis kasvihuoneen peräseinällä 3 kappaletta ja näiden lisäksi sivuseinustoilla olevat tomaatit kasvavat yksittäisissä ämpäreissä. Osa niistäkin on mustia 12 litran laastiämpäreitä. Täytyisi varmaan ensi kevääksi miettiä parempi ratkaisu.


Salvia ja timjami pääsivät taas talveksi sateensuojaan vanhaan tomaattimultaan. Tätä kivaa punalehtistä apilaa otin aiemmin syksyllä pistokkaina purkkeihin ja siirsin myös uuteen perennapenkkiin kasvamaan. Nämä purkit kiikutan joko kellariin tai autotalliin isompien pakkasten tultua.


Kasvihuoneessa majaillut riippaverbena yritti vielä sitkeästi kukkia vaikka hyppiminen ja muu hoito on jäänyt tekemättä jo kuukausia. Päätin antaa sille mahdollisuuden. Leikkasin varret ja yritin nyppiä kaikki homeiset lehdet pois. Tämä majailee nyt plussakelit kasvihuoneessa/kuistilla ja jatkaa siitä matkaansa kellariin. Keväällä näen kannattiko.


Kuistilla majailee muitakin kesäkukkia. Tämä neilikkakin kukkii vielä ihan mukavasti. Jokohan ensi keväänä uskon, että ei juurikaan kannata esikasvattaa ilman asianmukaisia olosuhteita edes härmesalvioita, ellei halua ajoittaa vaatimatonta kukintaa syyskuulle 😉 


Viime viikolla kävin läpi kotitien ojanreunaa (sähköyhtiö tulee louhimaan johtoja maahan) ja pelastin sieltä pieniä ja vähän isompiakin kuusentaimia sekä sammalta. Suurin osa on moneen kertaan niitettyä kuusta ja tulee pätkittyä havukranssimateriaaliksi, mutta tällainen supersöpö kuusentaimi oli ihan pakko ruukuttaa. Mukavaa loppuviikkoa!

9. marraskuuta 2017

Pelargonejani osa 2


Marraskuun harmaudessa on mukava katsella kesäkuvia. Pääasiassa viime kesänä tuli kuvailtua kännykällä, missä ei ole kovin hyvä kamera. Ulkokuvat vielä jotenkin onnistuvat, mutta sisäkuvista tahtoo tulla mössöä. Omppuluuria suosittelevat, mutta minunlaiseni rähmäkäpälän ei kannata paria sataa enempää luuriin sijoittaa, kun tavarat tahtovat tippua joskus itsestään käsistä ;)

Yläkuvassa on edellisessä pelargonipostauksessa kuvailemani pelargonit kesäkuvassa kodinhoitohuoneen tuplattomalla ikkunalla. Vasemmalta lukien ovat Selma från Misterhult, Boniface Butterfly, Black Velvet, First Yellow (mitä ei enää valitettavasti ole) ja Mrs. Pollock.


Kuukkeloin ja vertailin kuvia ja ihmettelemäni Porin toisilta Pelargonipäiviltä ostamani Selma on siis mitä ilmeisemmin koko nimeltään Selma från Misterhult. Olisi kyllä kiva jos taimikasvattajat jaksaivat kirjoittaa lappuihin koko nimen, eikä vain osaa siitä. Varsinkin kun on olemassa toinenkin Selma niminen pelargoni.

Edellisessä postauksessa lupasin myös kuvan kooltaan piskuisen munankuoripelargoni Avenida Mosaic Purplen kukista. Etsin tästäkin hieman lisätietoa ja tämä näyttäisi tulleen markkinoille vuonna 2003 (Fischer) ja on lajikekuvauksenkin mukaan kompakti pelargoni. On myös self clearing eli ts kukkien terälehdet tippuvat itsestään, mistä en oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia. Mieluummin ehkä naksauttelen kukkavarret itse lakastuneina irti kuin keräilen terälehtiä pöytätasolta, mutta kaipa näille kaunokaisille pienen roskastamisenkin suo.


Tämä kirjavalehtinen on ostettu Kokemäeltä koulun myymälästä ja lajike on mitä todennäköisimmin Bollnäs.


Pelargoneja minulla on toki ennenkin ollut, mutta lähinnä vain keväällä puutarhamyymälästä ostettuja nimettömiä ihanuuksia, mitä olen suhteellisen huonolla prosentilla saanut talvetettua joko kellarissa tai keittiön ikkunalla. Mutta kun tuli autoiltua pari vuotta Porista Kokemäelle puutarhakouluun intohimoisen pelargoniharrastajan kanssa, niin kai tästä innostuksesta ainakin osaltaan voin Aulia "syyttää" ;)

Kokemäeltä on tämäkin peräisin myös tämä leiskuvanpunainen Fireworks Scarlet.


Prisman kesäpihan "erikoispelargonien" poistokorista löysin syksyllä kolme kiinnostavaa, joista yhden olen ainakin tunnistavinani lehtien ja kukkien perusteella Emma från Bengtsboksi (ei ao kuvassa), mutta mitähän nämä kaksi muuta kuvassa näkyvää voisivat olla? Tulinkohan ostaneeksi Bornholmista tuplan (tuo oikeanpuoleinen), kun kukissa on kovasti samaa näköä ja lehdessä olen havaitsevani hentoa kuviota. En valitettavasti huomannut tehdä vertailua tämän pinkin ja Selma från Misterhultin kanssa, että ovatko nämäkin samat. Mielestäni tämän pinkki on kyllä vielä voimakkaampi kuin tuon Selman.


Vasemmanpuoleinen on kunnon pinkki, hieman ruusunnuppumainen kukinnoltaan, mutta ei kuitenkaan niin tiivis. Selvitystyö näiden suhteen jatkuu. Olisi kyllä kiva, jos myyjille edes kerrottaisiin mitä lajikkeita myyntiin tulee, jos ei niitä sen ihmeemmin ole laputettu. Pääsisi edes vähän haarukoimaan lajikkeita.


Huvimajan pelargonit viettävät talvea nyt autotallin ikkunalla. Kävin eilen antamassa näille luraukset merilevävettä ja karistelemassa kuivuneet lehdet ja nuput pois. Näitä en leikkaa, kuin vasta keväällä pistokkaiksi, koska mahtuvat tuohon hyllyjen väliin ihan hyvin. Hieman ovat kärsineen näköisiä, mutta toivottavasti jaksavat sinnitellä kevääseen. Ikkunatkin voisi näemmä käydä pesemässä, niin tulisi se vähäkin valo paremmin perille.


Vasemmalta lähtien hyllyllä majailevat: Bollnäs, Tango 'Velvet Red', Emma från Bengtsbo?, joku nimetön, toinen Bollnäs, joku englantilainen roskispelastus, pinkki tuntematon ja Fireworks Scarlet.

Kellarissakin kävin tänään kurkistamassa tilanteen ja siellä oltiin vielä kovin vihreitä. Niin pelargonit, kuin myös syyssyrikkä kuin jättiverbenakin. Eivät olleet vielä yhtään kellastuttaneet lehtiään. Liekö kellarissa liian lämmintä? Pimeä siellä kyllä on. Lämpötilaan onkin sitten hieman vaikeampi vaikuttaa, kun kyseessä on talon alla oleva pikkuinen koppero.

Mukavia säitä on kyllä lämpötilojen suhteen pidellyt, kun lasikuistilla majailevat tuoksupelargonit ovat kahta pakkasyötä lukuunottamatta voineet olla siellä. Keskellä oleva Dr.Westerlund on kovin hentoinen hujoppi, kun se jäi keväällä leikkaamatta ja laittamatta uusiin multiin. En uskaltanut leikata, kun se meni niin huonoon kuntoon viime talven aikana. Yhden ison tuoksupelargonin (Attair de Rose) menin viime syksynä kynimään, kun alkoi ärsyttämään sen metrinen roikkuva kasvusto ja sille kävikin sitten erittäin huonosti. Nyt ei kynitä, ellei suorastaan kaatuilemaan aleta. Keväällä sitten vasta. Ja tästä on onneksi ainakin yksi pistokas varalla.


Tohtorin oikealla puolella on kaiketi Robert's Lemon Rose ja vasemmalla puolella Kokemäen koululta ostettu appelsiinin tuoksuinen tuoksupelargoni, minkä nimi voisi olla Orange Fizz. Selvinnee kun  tuo joskus kukkii. Nämä ovat majailleet tässä lasikuistilla koko kesän, mutta valoa tässä on isoista ikkunoista huolimatta kesälläkin aika rajallisesti, sillä kuisti on kohti luodetta ja aurinko paistaa puiden takaa 11-12 asti.

Nyt pelargoneiden parista ihan muihin puuhiin. Eilen jo hieman aloittelin ja kärräsin huvimajan pöydälle havuja, sammalta sun muuta. Josko tänään saisi jo jotain tehtyäkin? Eilen oli näin upea auringonvalo ja nyt on niin pimeää, että valot on pakko laittaa päälle.