torstai 12. lokakuuta 2017

Puutarhurin kasvikorut


Valmistuin puutarhuriksi syyskuun lopulla ja halusin tehdä valmistujaistilaisuuteen hieman erilaiset ja luonnonmukaiset korut. Kaikki näissä käytetty materiaali on kerätty omasta puutarhasta lukuunottamatta tuota vaijeria ja kasvien alla olevaa keinonahkapohjaa.


Tein korut kaksi päivää ennen juhlaa. Käytössäni oli kukkien liimaamiseen soveltuva ns. kylmäliima, mutta mitään Floralifeä tai muuta haihtumisen estäjäsuihketta en näissä käyttänyt. Nyt, kun tekemisestä on kulunut jo kaksi viikkoa alkavat ruusunmarjat ovat ruttuisia, mutta vähintään viikon kaikki materiaali säilyi hyvänä sekä kaulakoristeessa että rannekkeessa. Sormus sensijaan ei kestänyt osumista takin hihaan kahta kertaa.


Rannekkeesta ei tullut ihan sellainen kun mielessäni suunnittelin, mutta pilkkopimeä sateinen puutarha ei enää houkuttanut hakemaan lisää materiaalia. Näistähän löytyy mehitähtiä, maksaruohoja, ruusunmarjoja, alppikärhön siemenpalleroita, marjaomenapuun marjaa, hortensiaa, idänunikon ja varjolijan siemenkotia, tammenterhoja, hiirenvirnan palkoja...


Harvemmin käytän korvakoruja, mutta nyt kallioltani löytyi niin kivat pikkumehitähdet, että liimasin ne korvakorupohjiin ja pistin korvaan. Nämä ovat myös säilyneet todella hyvin.


Nyt täytyisi vain keksiä, että mitäs nyt sitten tekisi. Tällaisia luonnonmateriaalikasvikoruja voisin ainakin tehdä lisää, jos jollakulla on kiinnostusta ja tarvetta. Mutta sitä ennen on kuitenkin hieman likaisempia lapiohommia tiedossa.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kalevala CAL

Ensimmäistä kertaa olen mukana CALissa (crochet along) ja kyllä - olen koukuttunut erittäin vahvasti. Kalevala CALissa virkataan palapeittoa Kalevala eepoksen hengessä ja yhteisvirkkuu on osa Suomi100 juhlintaa. Peittopalasten virkkaus olkoon samalla myös minun tapani juhlia. (Virkkauksen lisäksi aion kyllä istuttaa ainakin yhden kuusen jonnekin pihaan paraatipaikalle).


Jos Kalevala CAL ei ole tullut eteesi vielä missään, niin kurkista Arteenin Kalevala CAL -sivuille, niin saat tietää mistä on kyse. Peitto on suunniteltu Menitan Lasse ja Pia langoille, mutta omaa peittoani teen tutusta ja helpommin saatavilla olevasta veljeslangasta ja Nallesta luonnonvalkoisena.

Aloitin projektin kyllä harmaalla langalla ja virkkasin sillä kaksi palaa, mutta päädyin sittenkin vaihtamaan väriä. Hiukan polttelisi myös aloittaa toisenkin peiton teko ja käyttää siihen jo useampi vuosi sitten kasveilla ja sienillä värjäämäni langat. Toki nuo langat eivät tulisi riittämään kuin korosteväriksi, joten niiden lisäksi pitäisi yhdistää esimerkiksi tummanharmaata lankaa. Mietintämyssy on päässä tämän asian suhteen, mutta laitetaan tänne blogiinkin muutama kuva siitä missä menen nyt. Palapäivitykset jatkuvat kuitenkin enimmäkseen Instagramin puolella.


Yllä olevassa kuvassa ovat esillä palat Kasvun ihme (kahdestoista pala) ja Ei ole Vuoksen voittanutta (kolmastoista pala). Alapuolella puolestaan on Joukahainen suossa. En ole ihan varma pelastanko Joukahaisen tuolta vielä ennen lopullista peiton kokoamista vai jätänkö hänet suon silmäkkeeseen.



Paloista kinkkisin minulle on tähän asti ollut Kalevalan meri ja kiittelenkin, ettei se ollut ensimmäinen pala. Olisi voinut helposti peiton teko tyssätä heti alkuunsa. Pohjan akka palasen teen uudestaan, sillä toisella tapaa, niin tulee omaan silmään nätimpi pala.

Palasista muutama on tullut kuvattua ulkona päivänvalossa, kuten Isotammi ja Väinölän viljavat vainiot.



Monesti palasen valmistuttua sää on kuitenkin ollut niin harmaa ja/tai sateinen, ettei valkoisen langan kanssa ole viitsinyt ulos lähteä. Kuvausassistenttina on useimmiten ollut kissa, kuten tänäänkin. Eläintenviikon kunniaksi toivottelen Sinulle Kettusen kanssa oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ❣


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tomaattikuulumisia

Terveisiä pienestä kasvihuoneestani. Vaikka halla on vieraillut puutarhassa jo kahdesti (29.8. ja 6.9.) porskuttavat tomaattini vielä täysillä. Vain yhden heikomman (kuivahtaneen) olen rivistä poistanut.


Harmaahome on pysynyt hyvin kurissa, vain parissa kasvissa on sitä hieman ollut ja olen aina leikannut huonot osat heti pois. Toki olen myös harventanut lehtimassaa säännöllisesti ja huolentinut tuuletuksesta. Olen pitänyt kattoikkunaa koko ajan vähän auki ja ovea päivisin muutaman sentin raollaan, että ilma on varmasti päässyt kiertämään. Tuuletuksen haittapuoli on tietysti viileämpi ilma, mutta mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin homeiset kasvit.

Mitään ötökkäongelmaa ei myöskään ole ollut. Luotin tänäkin vuonna samettikukkien voimaan ja ne tuntuvat kyllä toimivan. Jokaisessa tomaattiastiassa oli vähintään yksi samettikukka ja nyt kun kasvihuoneen seinät ovat lasia, ne jaksavat myös kukkia. Aiempien kennojen kanssa olivat lähinnä vihreä lisä, mutta torjuivat tuholaisia silti hyvin.

Se mikä ei mennyt suunnitelmien mukaan oli kesän valo ja lämpö. Tomaatit istutin kasvihuoneeseen jo toukokuun lopulla, mutta kesän koleus teki sen, että tomaattien makuun päästiin vasta elokuussa (4.8.). Parempi toki myöhään, kuin ei ollenkaan.

Ensi keväänä kun taas hypistelen siemenpusseja, täytyy muistaa lukea tämä postaus. Nimittäin tänä vuonna jatkoon pääsivät: Sungold ja Gardeners Delight.



Marmande pihvitomaatti taas ei maistunut miltään ja sen lisäksi se tuotti useita hyvin epämääräisen mallisia tomaatteja. Yksi epäily on, että kukka-aiheet olisivat vahingoittuneet toukokuun kylmistä säistä. En tykännyt myöskään Indigo Rosen mausta. Eikä se kyllä meinaa millään kypsyäkään. Ainoa plussa on kaunis ulkonäkö.



Koska keväällä tulee aina kylvettyä liikaa taimia, on minullakin ollut kokeilussa muutama ulos istutettu tomaatti. Autotallin seinustalla majailleista taimista on muutama tomaatti ehtinyt kypsyä, mutta vapaasti taivasalla en usko saavani enää satoa, ellei sitten takakesä yllätä isosti.

Tarkastin keväisen kylvöpostaukseni ja huomasin, että jossain pitäisi olla myös Hildares ja Balkon Zauber tomaatteja. Taimivaiheessa nimilaput olivat vielä hyvin tallessa, mutta istuttaessani osasta katosi lappu. Täytyykin tutkailla löytyykö se ämpärin pohjalta multia tyhjätessä, nimittäin kasvihuoneessa on muutama laputon ja erilainen tomaatti. Saisi noista kahdestakin makumuiston talteeen.

Tomaattien lisäksi minulla oli kasvamassa muutama coctail-kurkkukin, mutta ne laitoin onneksi ylimääräiselle kuistillemme, sillä niihin iski jo taimikasvatusvaiheessa ripsiäinen ja taimet lähtivät kompostiin aika pian sen jälkeen.

Kasvihuoneessa oli tomaattien kaverina ovensuussa vielä krassia, mihin ei iskenyt kirpan kirppa. Yhtenä kesänä menetin komean krassipuskani kirpoille päivässä.


Pihahommat jatkuvat hiljaisen kesän jälkeen. Intoa on vielä jäljellä, kun kesällä ei ehtinyt, eikä jaksanut. Ei sitä vaan osaa näin aikuisenakaan olla stressaamatta opiskelusta ja etenkään siihen kuuluneista näytöistä. Työharjoitteluissakin olin yleensä tappiin saakka, vaikka vähempikin olisi riittänyt. No, homma on paketissa ja loppukuusta saan uudesta ammatistani ihan mustaa valkoisella.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hui hai heinäkuu

Kylläpä aika on taas kiitänyt. Puutarhuriopinnoissani sain kesäkuun päätteeksi suoritettua kaksi valinnaista opintopalikkaa ja nyt voi taas hetken hengähtää hieman vapaammin. Ja käydä hunningolla olleen puutarhan kimppuun. Ennen puutarhaa täytyy kuitenkin siivota talo ja huvimaja juhlakuntoon, sillä keskimmäisellä on rippijuhlat vajaan parin viikon päästä. Siinäpä sitä ohjelmaa tällaisella hamsterilla sitten onkin 😉

Jottei ihan kuvattomaksi tämä postaus jäisi niin laitan tähän muutaman kuvan Porin Pelargonipäiviltä. Pelargonien lisäksi siellä oli myös Pelargoni kukkasidonnassa -näyttely, minne minäkin tein kukkasidontatyön.




Ps. Kevätarvonnan palkinnot odottavat edelleen lähettämistä, joten jos Beate56 ja Tanja Merikari satutte lukemaan tätä, niin huikatkaapa sähköpostia osoitteeseen info(at)risulintu.net.


tiistai 9. toukokuuta 2017

Arvottu on


Arvonta suoritettiin jo kyllä vappupäivänä, mutta tuolloin ennätin kirjailemaan voittajat vain arvontapostauksen kommentteihin eli otetaanpa uusiksi. Eli onni suosi seuraavia: Beate56 ja Tanja Merikari. Laitatteko minulle osoitetietonne (vaikka blogin alareunasta löytyvällä yhteydenottolomakkeella tai osoitteeseen info.risulintu(at)gmail.com, niin saan palkinnot jossain välissä matkaan.

Pihahommia olen ehtinyt aloittamaan, mutta paljon on jäänyt kyllä odottamaan lämpimämpiä ilmoja. Muutaman perennan ja tummanpunaisen messuostosapilani uskaltauduin kyllä sunnuntain lämmössä jakamaan ja istuttamaan, vain käydäkseni kaivamassa apilan takaisin purkkiinsa illalla, kun alkoi taas lunta ripsimään. Maanantaina herättiinkin sitten jo täyteen valkeuteen, mikä suurimmaksi osaksi ehti kuitenkin päivän aikana sulamaan. Kyllä se kevät nyt jo oikeasti voisi tulla, eikä aina käydä vain kurkistamassa. Mukavaa viikonjatkoa säästä huolimatta :)

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Arvontamuistutus


Olen tällä hetkellä harjoittelemassa puutarhuriopintoihini liittyvää kukkasidontaa ja siinä sivussa olen pelastanut myyntikelvottomia kukkia menemästä roskiin. Esimerkiksi nämä tulppaanit ovat koristaneet kuivillaan pihaa jo useita päiviä eivätkä ole olleet moksiskaan pienistä yöpakkasista.


Puutarhasta ei ole juurikaan mitään uutta kerrottavaa. Kylmät säät eivät ole innostaneet arki-iltojen puutarhurointiin. Muistutan kuitenkin vielä tämän blogin kevätarvonnasta. Vappupäivänä onnetar arpoo kahdelle jotain keväistä, joten >> käyppä osallistumassa <<. Voittomahdollisuudet ovat erittäin hyvät.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Messuostokset


Tämä tummanpunainen apila Trifolium repens olisiko kenties 'Purple Velvet'? näytti olevan yksi Nordiska Trädgårdar -messujen hittituotteista ja pakkohan sellainen oli mukana kotiin tuoda. Koska tuo kuitenkin on apila, minkä kanssa on mm. kukkapenkin reunoissa kiitettävästi painittu, on sijoituspaikan kanssa oltava tarkkana, että ei tarvitse muutaman vuoden päästä manailla.

Tällaista kirjavaa kehtolehteä (Tolmiea menziesii) olen himoinnut hetken aikaa ja tällä hetkellä tämä asuu lasikuistin amppelissa. Jos saan kasvamaan ja lisättyä mukavasti, niin istutan tätä myös ulos maahan ja katson selviääkö talven yli. On kuulemma selvinnyt.


Perennapuoli täydentyi myös metsäasterilla (Aster divaricatus) sekä punaisella kevätesikolla (Primula veris). Joskus minulla oli omista kylvöksistä tuota kevätesikkoa keltaisena, mutta se hävisi jonain lumettomana pakkastalvena.



Muutama sipulikukkakin piti hankkia. Hellyin tälle vaaleankeltaiselle buharantulppaanille (Tulipa batalinii) sekä muutamalle persianpikarililjan (Fritillaria persica) sipulille. Jälkimmäiset aiheuttivat hieman päänvaivaa, kun ne lievästi sanoen tuoksahtivat kahdenkin muovipussin läpi. Mukava vetää mädäntyneeltä lantulta haisevaa kassia perässään Tukholman keskustassa. Laivasta lähtiessämme naureskelimme, että onnaksi emme ostaneet myös puksipuita (haisee koiranpissiltä). Olisi saattanut olla melkoinen hajujen sinfonia hyttisiivoojia vastassa.


Kasvien lisäksi kotiutin myös tällaisen kivan rautapallon tai -amppelin. Sen sisällä kulki turvallisesti myös muutama pieni santtu.



Matkaseurueestamme 50% keskittyi vain ja ainoastaan pelargoneihin, mutta kyllä me kaksi muuta jokakasvinfaniakin muutaman ostimme. Minä ostin nämä ihanuudet:




Englantilainen pelakuu tuli ostettua vahingossa, kun yritin vain etsiä syvää tummanpunaista kukkaa. Ostin myös tämän isomman Tango 'Velvet Red' pelargonin, mutta hän ei ole oikein matkan rasituksista vielä toipunut. Kaikki nuput ovat nyykähtäneet ja muutenkin kasvin olemus on sellainen, että on varmaan ollut päivittäisellä tymäkällä kastelulannoituksella ja kun olosuhteet eivät ole jatkuneet samanlaisena, niin kasvi riiputtaa apeana erityisesti alimpia isoja lehtiään. Viime kesänä ihmettelin samaa ilmiötä pihalle ostamineni tavispelakoiden kanssa ja epäilin ties mitä viruksia. Facebookin pelakuu-ryhmässä tarjottiin tuota voimakkaan (typpi)lannoituksen taukoamista lehtien lurpatuksen ja tiputuksen syyksi. Kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä.


Ja pitihän jotain puuvartistakin tuoda. Pikkulehtikatsurakin Cercidiphyllum japonicum mahtui vielä matkaan ja sellaisen ostimme myös syntymäpäivälahjaksi ja matkamuistoksi pelargonistillemme. Voimme sitten vertailla miten saaamme kukin pidettyä puumme hengissä. Nyt täytyy vain keksiä katsuralle pihasta sopiva paikka.

Ja ostinhan minä pari jalallista ruukkuakin, muovisia tosin, vaikka rautaisia ihailinkin.

Ja kassin sivutaskuihin sai vielä sujautettua muutaman savilinnun tuliaiseksi ja betonimunia, mitä on pitänyt itsekin kyllä tehdä, mutta aina vaan jäänyt tekemättä. Munat kaipaavat nyt ihan selkeästi risupesää, joten täytyy jossain vaiheessa niille sellainen tehdä.


Messumatka oli kyllä mukava ja seura parasta. Se mitä jo aikaisemminkin mainitsin oli, että kaksi päivää messuilla ei olisi välttämättä ollut yhtään liikaa. Paljon jäi näkemättä (ja ostamatta). Oma (paketti)autokin saattaisi olla hyvä ajatus, toki parempi pienetkin tuliaiset kuin ei ollenkaan. Ja tosiaan paluumatkallahan poikkesimme vielä Pirilän Kukkatalossa, mistä löysin edullisen lyyraviikunan, kivan tuoksupelargonin, belliksen sekä orvokkeja. Semmoinen reissu siis.


Ps. Muokkasin toista messukertomusta lisäämällä sinne kuvia kukkasidontatöistä, mitä oli paikallisen floristikoulun osastolla. Käy kurkkaamassa.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen mennä hujahti


Pääsiäisen sää oli mitä oli. Oli kylmä ja lunta sekä räntää vihmoi vähän väliä. Ei siinä paljon nokkaansa viitsinyt ulkoiluttaa. Edes kissat, nuorinta innokkainta lukuunottamatta. Rohkea raparperi sentään on uskaltautunut pinnalle krookusten kaveriksi kevätsäitä kurkkimaan, mutta piirakkaa saadaan vielä odotella tovi. ellei toinenkin.


Maanantaina sää oli muita päivä hieman lämpimämpi ja minäkin uskaltauduin hetkeksi pihalle. Kanttailin hieman alapolun reunaa ja funtsailin tulevia siirtoja sekä istutuksia.


Kasautin myös lapsityövoimalla (kakkupalkalla) viime syksynä Clasun alesta ostamani pergolan ja mietiskelin sen lopullista sijoituspaikkaa sekä kasvitusta. Pergola tulee toimimaan lähinnä kasvitukena ja -majana, mutta toki sinne jonkin sortin lattiakin ja tuolejakin tulee.


Puutarhapuuhastelu on muuten siirtynyt ihan uudelle tasolle. Ostin nämä Garden Girl -housut Tukholmasta itselleni syntymäpäivälahjaksi (kiitos kotiväelle ) ja kyllähän näiden kanssa on ilo pörrätä pihalla. Ostin myös samaa sarjaa olevan essun, mikä on niin ikään päässyt heti käyttöön ollessani kukkakaupassa harjoittelemassa. Toki pahimpiin rönttöpuuhiin puetaan vanhat tuulihousut ;)


Jee, se on perjantai ja viikonloppu edessä. Säät eivät vaan vieläkään näytä oikein suosivan pihahommia. Täytyy sitten vaikka haravoida ja käydä saksimassa loput talventörröttäjät penkeistä pois, siinä hommassa yleensä tulee ainakin lämmin. Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Terveisiä puutarhamessuilta osa 2


Lisätty 22.4.2017: Yksi messujen kuvatuimpia osastoja voisi olla vaikka tämä floristikoulun osasto, missä oli monia upeita kukkasidontatöitä. Erityisesti näiden suhteen harmitti, ettei mukana ollut kunnon kameraa. Itse osastoonkin tuli tutustutta vasta kierroksen loppuvaiheilla kassit molemmissa käsissä roikkuen ja kun vire ei ollut enää parhain. Kuvista nimittäin huomaa paljon yksityiskohtia, mitä ei tuolloin edes huomannut.




Messuilla tuli bongattua myös hieman erilaisia ruukku- ja leikkokukkia. Kenties jo ensi tai seuraavana kesänä esimerkiksi tällaisen leinikin voi bongata meilläkin? Kivan näköinen, tykkään. Leikkona tätä ilmeisesti ainakin saa.



Nähtyä tuli myös sellaista, mitä en välttämättä omaan pihaani haluaisi, mutta mistä voi poimia ideaa ja jatkokehitellä kenties jotain muuta?


Lintupönttöjäkin oli joka lähtöön ja eru linnulle. Täytyisi varmaan meillekin viritellä pääskysille joku tuollainen lauta talon harjalle, mutta sen asentamiseen taidetaan kyllä tarvita henkilönostin.



Messuhallissa oli myös dramaattisen näköinen usvalampi. Somekuvien perusteella Helsingin messuilla taisi olla kyllä komeampi lampirakennelma, tai ainakin enemmän minun romanttisen rönsyilevään makuuni sopiva.

Mutta sitten... tämä oli mielestäni kauneinta mitä messuilla oli, ellei kasveja lasketa.


Hintatietoja en edes tutkaillut. Toisaalta, tuonne voisi melkein muuttaa kesäksi ja pistää asunnon vuokralle. Vitsivitsi... Olin kuitenkin yllättynyt kuinka järeää tekoa tällainen kasvihuone on, mutta onhan sen pakko ollakin, kun ajattelee paljonko lasi painaa. Leikillämme mietittiin, että seuraavaksi on varmaan pakko opetella hitsaamaan.


Olihan tuolla myös vähän pienempiä kasvihuoneita ja -tunneleita myynnissä. Pienten, muutaman neliön kokoisten taimitunnelien hinnat olivat yllättävän kovia siihen nähden kuinka kevytrakenteisia ne olivat.



Komean traktorin vieressä täytyi myös käydä nopeasti poseeraamassa. Kirpparilta vitosella ostamani vetokassi osoittautui hyväksi ostokseksi. Messukonkari tosin käyttää kovamuovista matkalaukkua, jolloin ei tarvitse pelätä, että huolella pakatut taimet menevät lyttyyn, jos kassi sattuu kaatumaan tai bussissa joku pakkaa omansa sen päälle. Onneksi palatessa satamaan menevässä bussissa oli reilusti tilaa ja kassin saattoi ottaa bussiin sisälle. Ennen bussiin hyppäämistä käytiin tutustumassa myös paikalliseen kukkakauppaan.


Sisääntuloon voisi ehkä panostaa hieman enemmän? No sisältä kuitenkin löytyi kauniita kukkia ja muuta asiaan kuuluvaa.


Leikkokukat jätimme tällä kertaa kuitenkin väliin, mutta mitä messuilta sitten tuli ostettua? Nooh.. tulihan sitä. Niistä voisi kyllä tehdä oman postauksensa ja lähteä nyt jatkamaan koulintapuuhia kuistille.

Viime päivien pakkaset ovat hankaloittaneet taimikasvatusta melkoisesti. Jouduin nimittäin tuomaan jo kertaalleen huvimajaan viemäni orvokintaimet harsojen alta takaisin sisätiloihin ja nyt sinne pitäisi mahduttaa muutkin koulittavat. Sitä ennen kuitenkin toivotavan vielä hyvää pääsiäistä kaikille tänne poikkeaville