29. lokakuuta 2017

Valoa pimeään


Ensilumi on kohta muisto vain. Koko päivän on satanut ja mittarissa on lämpöä ollut päälle 4 astetta. On pimeää ja märkää. Perjantaina ja lauantaina on ovella käynyt keppostelijoitakin, vaikka virallinen päivä on kai tiistaina. En tietenkään ollut moisiin valmistautunut, mutta kai kolikolla karkkia saa itse ostettua, kun kauppaan pääsee.

Olen ihaillut Taito Shopin valohimmeleitä pitkään. Ainoa este hankinnalle on ollut hinta. Tänään eteen sattui kuitenkin kooltaan ehkä hieman pienempi, mutta huokeampi valohimmelisetti. Ja täytyihän se tietenkin heti kasata.


Pakkauksessa oli hyvät ohjeet pillien pujottelujärjestyksestä, mutta jossain kohtaa sovelsin kyllä hieman. Lisäksi katkaisin siiman kerran, kun se meni ihan solmuun. Hieman löysemmäksi olisi myös voinut himmelin sidokset jättää, sillä valojen ja koristeiden laitto kehikkoon oli hieman hankalaa, kun kulmat olivat niin tiukat. 


Settiin kuului myös nuo akryyliprismat, mitkä viimeistelvät himmelin mukavasti. Valosarja sopisi myös ulkokäyttöön, mutta tämä taisi löytää paikkansa makuuhuoneemme toiselta ikkunalta. Näkyyhän se siitä myös ulos. Ulkohimmeli voisi ehkä olla myös hieman isompi ja ledit isommat. Joka tapauksessa tykkään tästä paljon!

27. lokakuuta 2017

Puutarhan satoa

Täällä on lumi maassa ja pikkupakkanen, mutta selailen kännyn ja kameran kuvia ja kirjaan tänne ylös hieman minkälainen oli kasvukauden 2017 sato omassa puutarhassa.

Pihamme ainoan vanhan (syötäviä) omenoita tuottavan omenapuun omenat keräsin 25.9. Vain muutama kasvoi niin korkealla, ettei tämän mainion apuvälineenkään kanssa sinne ylettänyt. Nämä omenat ovat hieman kirpakoita, mutta maukkaita ja mehukkaita ja hyviä myös piirakassa. Ampiaisistakaan ei tänä vuonna ollut mitään haittaa kerätessä ja omenat olivat puhtaita ja terveen oloisia.



Kuvassa kauden ensimmäistä omppupiirakkaa tai oikeastaan taivaallista omenatoscaa normaalina vehnäjauhoversiona ja gluteenittomana (Semper Fin Mixillä). Tämän loistavan reseptin löysin Belle Baie blogista ja hän puolestaan oli löytänyt sen ruotsalaisesta Hembakat ruokalehdestä ja reseptin takaa löytyy Tareq Taylorin anoppi. Kannattaa kokeilla, nam.


Kasvihuoneen nurkalla hieman liian varjossa kasvavan Sinikka luumu on vieläkin aika pieni, ja sato sen mukainen. Muiden luumujen kanssa kävi niin, etteivät meinanneet millään kypsyä ja kun olisi ollut hyvä aika poimia, niin satoi kolme päivää putkeen. Kun sade taukosi, yritin kerätä, mutta suurin osa tippui heinikkoon. Höh.. ensi vuonna uusi yritys, jonkun puun alle levitettävän pressun tai kankaan kanssa.


Huvituksen sato ei ollut ihan priimaa, omenat jäivät ihmeen pieniksi (mikä tietenkään ei ole mikään ihme, kun lannoitus on unohtunut) ja niissä oli hieman rupea. Ei kuitenkaan liiaksi. Haittana näissä on huono säilyvyys. Linnuille onneksi maistuu sitten nekin, mitä ei itse jaksettu poimia ja syödä.

Sekä Huvitus että enemmän satoa tuottavat nimettömät, juurivesoina mummolasta saadut, luumut kasvavat suuren koivun, kuusen ja raidan katveessa, joten puuston harvennusta kyllä tarvitaan, että saataisiin nämä hieman aikaisemmin kypsymään.



Oreganoa, mäkimeiramia ja lipstikkaa on myös kuivateltu talven varalle. Lipstikka kasvoi tänä vuonna hieman heikosti ja taimia oli muutenkin vähemmän, toissa talven kuukahtamisien takia. Sikkola kirsikka taas tuotti tänä vuonna huonosti kirsikoita ja kaikki vähät meni suoraan puusta suuhun, sekä ihmisten että lintujen.

Syysjuovikasta päästiin keräämään vasta lokakuun puolen välin jälkeen ja vieläkin puussa roikkuu omenoita. Nämä omenat ovat ihanan puhtaita, ei mitään vioituksia. Toivottavasti lumen ja pakkasen alle joutuneista saa vielä edes hilloa aikaiseksi.


Pensasmustikoista tuli normaali sato. Tänäkin vuonna unohdin, että piti yrittää lisätä sitä isomarjaisinta pensasmustikkaa. Lajikelappu on matkalla kadonnut, mutta on tosiaan ensimmäisiä Suomeen tulleita lajikkeita ja paleltui aina mummolassa (III(IV)-vyöhykkeellä), mistä pensas tänne muuttikin. Itsellä on vieressä Ainoa ja Alvaria, missä kummassakin on pienemmät ja mauttomammat marjat. Tämä iso myös kypsyy todella hitaasti ja nytkin puskaan jäi vihreitä marjoja. Pensas kyllä kasvaa suurien mäntyjen katveessa, joten siksi olisi mukava saada sitä lisättyä ja tehdä toinen viljelmä valoisampaan paikkaan.

Perunoita kasvatin kahdessa kauppakassissa, mihin taisin keväällä laittaa viisi pottua kumpaankin. Kasvualustaksi kasvuturvetta suoraan pussista. Aluksi kassit olivat kuistilla, mutta myöhemmin taivasalla. Ensimmäiset upeat ja virheettömät perunat keittelin 11.8. Kahdesta kassista tuli ehkä kolme viisihenkisen perheen peruna-satsia.



Omavaraisviljely oli tänä vuonna vähäistä opiskelujen takia. Ensi keväänä täytyy satsata enemmän ja saada vähintäänkin vajassa odottavat neljä lavakaulusta tehokäyttöön. Sitä ennen täytyisi vaan siirtää useampi angervopuska niiden aiotulta sijoituspaikalta pois. Mutta onhan tässä koko talvi aikaa suunnitella. Tai virkata, sillä tänäänhän on perjantai ja Kalevala peittoon on taas julkaistu uusi ruutuohje. Hyvää viikonloppua!

26. lokakuuta 2017

Ihana iltapäivä


Tiistaina 24. lokakuuta oli mahtava syyspäivä. Aurinko paistoi upeasti ja oli muutama aste lämmintä. Sain kätkettyä kaikki ostamani kukkasipulit. Tänä vuonna tällaiset:


Tulppaanit, narsissin ja helmilaljat laitoin isoihin muoviruukkuihin, missä kesällä kukkivat pelargonit. Ja ehei.. älä pelästy, ei ne pelargonit päätyneet kompostiin, vaan ajattelin kokeilla niiden talvettamista pelkkinä paakkuina. Ruukun pääkasveja ovat kuitenkin toissasyksyn alennuskärhöt (mitkä yhtä lukuunottamatta ovat edelleen aivan surkeita, liekö vika mullassa vai hoidossa?), mutta ne saivat reunoilleen nyt sipuleita ja matkasivat talon alla olevaan kellariin.



Sipulinistutus jäi näin myöhäiseksi, koska suurin osa näistä meni uuteen perennapenkkiin, minkä sain valmiiksi vasta nyt. Itse jätevedenpuhdistamopönttöjen ympäri rakennetulla 'penkillä' on kyllä takanaan jo pari kesää, mutta siinä kasvoi pääasiassa vain yksivuotisia ryhmäkasveja.

Suvikello (Leucojum aestivum 'Gravetye Giant') pääsi punaisen tarhavärimintun ja vaalean iiriksen väliin. Ja hajulaukka (Allium nectaroscordum / siculum) väriminttujen toiseen päähän, penkin takapuolelle. 



Assyrianpikarililjoille (Fritillaria uva-vulpis) järjestyi paikka nimettömän luppion (Kokemäeltä kukkakimppuun kerätty) vierestä




Nämä mahtavat, hieman alienmaiset keisarinpikarililjan sipulit menivät myös penkin takaosaan. Harmillisesti Ruotsin puutarhamesssuilta ostamani persianpikarililjat mädäntyivät. Sipulit olivat kyllä ostettaessa pehmeitä, mutta myyjä vakuutteli, että lähtevät kasvuun. No, eivät lähteneet ja turhaan kärvisteltiin hytissä sipulinkatkussa paluumatka kaksinkertaisesta muovipussista huolimatta ;)

Pikkuiset pikarililjat istutin pieniin saviruukkuihin ja vein kellariin.



Allium 'Hair' (voisiko tänä nyt kutsua hius- tai tukkalaukaksi?) pääsi kaimalta saatujen malvikkien eteen. Ja tähtilaukat (Allium christophii) Hannalta saatujen dorianvillakoiden väleihin.



Täytyy vielä tehdä tuosta penkistä itselleen kunnon kartta nyt, kun vielä suurinpiirtein muistaa mitä perennoja ja sipulikasveja siihen on istuttanut. Nyt lähden ihmettelemään valkoista pihaa. Ei olisi kyllä ihan vielä lunta kaivattu. Olisin mieluusti sienestänyt ja puuhastellut pihalla vaikka joulukuun puolelle asti. Mutta en kyllä millään usko, että tuo vielä kovin pysyvää lunta on. Tai sovitaanko, ettei se ole, sillä isutettavaa olisi vielä..

12. lokakuuta 2017

Puutarhurin kasvikorut


Valmistuin puutarhuriksi syyskuun lopulla ja halusin tehdä valmistujaistilaisuuteen hieman erilaiset ja luonnonmukaiset korut. Kaikki näissä käytetty materiaali on kerätty omasta puutarhasta lukuunottamatta tuota vaijeria ja kasvien alla olevaa keinonahkapohjaa.


Tein korut kaksi päivää ennen juhlaa. Käytössäni oli kukkien liimaamiseen soveltuva ns. kylmäliima, mutta mitään Floralifeä tai muuta haihtumisen estäjäsuihketta en näissä käyttänyt. Nyt, kun tekemisestä on kulunut jo kaksi viikkoa alkavat ruusunmarjat ovat ruttuisia, mutta vähintään viikon kaikki materiaali säilyi hyvänä sekä kaulakoristeessa että rannekkeessa. Sormus sensijaan ei kestänyt osumista takin hihaan kahta kertaa.


Rannekkeesta ei tullut ihan sellainen kun mielessäni suunnittelin, mutta pilkkopimeä sateinen puutarha ei enää houkuttanut hakemaan lisää materiaalia. Näistähän löytyy mehitähtiä, maksaruohoja, ruusunmarjoja, alppikärhön siemenpalleroita, marjaomenapuun marjaa, hortensiaa, idänunikon ja varjolijan siemenkotia, tammenterhoja, hiirenvirnan palkoja...


Harvemmin käytän korvakoruja, mutta nyt kallioltani löytyi niin kivat pikkumehitähdet, että liimasin ne korvakorupohjiin ja pistin korvaan. Nämä ovat myös säilyneet todella hyvin.


Nyt täytyisi vain keksiä, että mitäs nyt sitten tekisi. Tällaisia luonnonmateriaalikasvikoruja voisin ainakin tehdä lisää, jos jollakulla on kiinnostusta ja tarvetta. Mutta sitä ennen on kuitenkin hieman likaisempia lapiohommia tiedossa.

7. lokakuuta 2017

Kalevala CAL

Ensimmäistä kertaa olen mukana CALissa (crochet along) ja kyllä - olen koukuttunut erittäin vahvasti. Kalevala CALissa virkataan palapeittoa Kalevala eepoksen hengessä ja yhteisvirkkuu on osa Suomi100 juhlintaa. Peittopalasten virkkaus olkoon samalla myös minun tapani juhlia. (Virkkauksen lisäksi aion kyllä istuttaa ainakin yhden kuusen jonnekin pihaan paraatipaikalle).


Jos Kalevala CAL ei ole tullut eteesi vielä missään, niin kurkista Arteenin Kalevala CAL -sivuille, niin saat tietää mistä on kyse. Peitto on suunniteltu Menitan Lasse ja Pia langoille, mutta omaa peittoani teen tutusta ja helpommin saatavilla olevasta veljeslangasta ja Nallesta luonnonvalkoisena.

Aloitin projektin kyllä harmaalla langalla ja virkkasin sillä kaksi palaa, mutta päädyin sittenkin vaihtamaan väriä. Hiukan polttelisi myös aloittaa toisenkin peiton teko ja käyttää siihen jo useampi vuosi sitten kasveilla ja sienillä värjäämäni langat. Toki nuo langat eivät tulisi riittämään kuin korosteväriksi, joten niiden lisäksi pitäisi yhdistää esimerkiksi tummanharmaata lankaa. Mietintämyssy on päässä tämän asian suhteen, mutta laitetaan tänne blogiinkin muutama kuva siitä missä menen nyt. Palapäivitykset jatkuvat kuitenkin enimmäkseen Instagramin puolella.


Yllä olevassa kuvassa ovat esillä palat Kasvun ihme (kahdestoista pala) ja Ei ole Vuoksen voittanutta (kolmastoista pala). Alapuolella puolestaan on Joukahainen suossa. En ole ihan varma pelastanko Joukahaisen tuolta vielä ennen lopullista peiton kokoamista vai jätänkö hänet suon silmäkkeeseen.



Paloista kinkkisin minulle on tähän asti ollut Kalevalan meri ja kiittelenkin, ettei se ollut ensimmäinen pala. Olisi voinut helposti peiton teko tyssätä heti alkuunsa. Pohjan akka palasen teen uudestaan, sillä toisella tapaa, niin tulee omaan silmään nätimpi pala.

Palasista muutama on tullut kuvattua ulkona päivänvalossa, kuten Isotammi ja Väinölän viljavat vainiot.



Monesti palasen valmistuttua sää on kuitenkin ollut niin harmaa ja/tai sateinen, ettei valkoisen langan kanssa ole viitsinyt ulos lähteä. Kuvausassistenttina on useimmiten ollut kissa, kuten tänäänkin. Eläintenviikon kunniaksi toivottelen Sinulle Kettusen kanssa oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ❣