16. toukokuuta 2015

Kivenpyöritystä



Ompahan taas satanut ja kaikki toivottu ja toivomatonkin nousee nyt kohisten maasta. Kalliollakin kukkii jo, kiitos toissa talven myyräjuhlien. Söivät mokomat yhdestä kohtaa kaikki maksaruohot pois juurineen ja jättivät tilalle reilusti lannoitetta. Kun en viime kesänä toimertunut tekemään asialle mitään, hoisi luontoäiti asian kauniisti keto-orvokin muodossa.


Joskus vuosia sitten kalliolla kasvoi myös kylvämääni mustaa keto-orvokkia, mutta minne lie kadonnut? Kyllä näitä hyvin lannoitettuja sinisenliilojakin jaksaa katsella.



Heti keto-orvokkien takana, känkkyräisen pihamännyn juurella rönsyansikka (Waldsteinia ternata) aloittelee kukintaansa. Ostin yhden taimen reilu 10 vuotta sitten ja nyt tuota on varmasti jo useampi neliö ainakin kahdessa paikassa. Kiitollinen ja vähään tyytyvä kasvi, kuten tämä nimetön mehitähtikin, Sempervivum jotain. Tykkään tästä mehitähdestä kovasti, erityisesti tämän tavasta lisääntyä. Nuo pienen pallerot pyörivät emokasvin luota pois ja juurtuvat paikoilleen. 


Lähikuvien jälkeen ei niin nätteihin ennen -kuviin. Ensimmäisessä on kallion reunalla tukevasti "keikkuvan" huvimajan terassilta länteen avautuva, hyvin keskeneräinen näkymä. 


Tämä pihan alempana oleva länsipuoli on ollut oman onnensa nojassa koko sen 15 vuotta mitä tässä ollaan asuttu. Alimpana, missä kuvassa näkyy vihreää tasaista maata oli muuttaessamme monta kymmentä äkämäpunkin kiusaamaa mustaherukkaa ja vesimyyrien myllerryskenttä. Mahdoton paikka ruohonleikkaajalle, kun jokainen puska oli istutettu yksinään "nurmikkoon". 

Kaariportin oikealle puolelle raivasin esikoisen kanssa noin kymmenen vuotta sitten paikan pensasmustikoille ja sen oikeaa puolta olen yrittänyt vähä vähältä ottaa haltuun nujertamalla vadelmaa, mesiangervoa, pajukkoa ja nokkospuskaa. 

Rinne on melko jyrkkä ja siihen on tulossa puiset portaat jollain vuosikymmenellä. Kuvassa oikealla olevan männyn vieressä menee kyllä alas jo yhdet loivat pölliportaat (kuva muutaman vuoden takaa), mutta eihän sitä nyt noin isoa kiertoa ihminen jaksa tehdä, vaan alas pitäisi päästä suoraviivaisemmin. Ja on kuljettukin, alaspäin hyvinkin vauhdikkaasti ja ylöspäin nelivedolla.


Ennen portaita rinteestä täytyisi saada heinä kuriin ja päättää mitä kasveja alueelle tulee. Kovin isoja istutuksia tuohon rinteeseen ei saa, koska alla on melkein heti kallio. Mielessäni ovat ollut helpot ja matalat maanpeitepensaat, kuten seppelvarpu ja angervot. Ehdotuksia saa myös kernaasti heitellä.

Tässä sama ongelmarinne tuolta puutarhavajan suunnasta päin. Kiviä on tuotu paikalle traktorilla autotallin rakennustyömaalta ja tuossa ne ovat odottaneet pyörittäjäänsä jo muutaman vuoden.


Kivien kohdalle pitäisi tehdä reilu puolimetrinen tukimuuri, mikä olisi jatkoa pölliportaiden toisella puolella olevalle muurille, mikä näkyy tässä useampi vuosi sitten otetussa kuvassa. Lasten punainen maja on nyt purettu, hiekkalaatikon tilalla on kasvihuone ja penkin tilalla perennoja ja pensaita.


Osa kivistä siirtyy ennen tuota muuria vielä pykälää alempana olevaan tukimuuriin ja nuotiopaikan rajaukseen. Seuraavassa kuvassa näkyykin jo hieman muurikokeiluani. Osa kivistä ei luultavasti jää noille sijoilleen ja ihan liian pienillä kivillähän olen tuota muurin ensimmäistä kerrosta tehnyt, mutta minkäs teet, kun voimat eivät riitä isompien käsittelyyn ja isäntä ei tällä hetkellä pysty ja ehdi minua tässä puuhassa auttamaan.

Männyn juurelta kaivoin aluksi pois rikkaruohoja ja kaksi siihen kylväytynyttä lehtokuusamaa. Jo aiemmin tuosta alueelta on raivattu tuomea, pajua, tervaleppää ja vadelmaa nyt ainakin. Tarkoituksenani olisi tehdä tuosta happaman maan alue ja siirtää alueelle ainakin risukaaren vasemmalla puolella olevat pensasmustikat. Lisäksi tarkoitus on lisätä alueelle jokin pyöreänmallinen havu sekä muita happamaan maan kasveja. Männyn runkoa päässee halailemaan köynnöshortensia. Taustalla näkyvä vanha käkkäräinen lehtokuusama saa jäädä paikoilleen.


Vanhan kaivonrenkaan ympärille on tarkoitus tuoda istuimiksi puupöllit. Pöllillä istuen tuleentuijottajan etupuoli pysynee lämpimänä, mutta selän taakse täytyisi keksiä jotain tuulensuojaa. Tuijat olisivat hyviä talvellakin, mutta en tiedä sopivatko ne tuohon kohtaan kovinkaan hyvin, varsinkin kun suunnittelin siirtäväni tuohon muurin reunaan nyt hieman liian varjossa olevat pensasmustikat. Tässä vielä muutamaa tuntia aiemmin otettu kuva, missä muurin linja on vasta hahmottumassa.


Kaipa se on taas lähdettävä risuverstaan kautta kiviä pyörittämään, jos meinaa tänä kesänä tai syksynä päästä kasvien istutukseen. On tuossa vielä paljon puuhaa ennen sitä, mm rajua kitkentää ja täyttöä on tiedossa. Ja milläs täyttelet, muuta kuin ostomaalla? Rikkaruohoisella savimaallakaan ei viitsisi täytellä, kuin korkeintaan muurikivien takaa. Ehkä teen täytöt sillä maalla mitä löytyy ja laitan päälle kaikki mahdolliset pahvit, sanomalehdet, vanhat matot ja kankaat mitä käsiini saan ja laitan pussitavaraa vain kasvien poteroita varten.

Alemman kuvan tilanteeseen lopettelin hommat helatorstain iltana ja tämän uuden hahmottuvan alueen takana näkyy heti uusi työmaa. Tämän penkereen taakse ja taustalla näkyvän vajan väliin olisi tarkoitus tehdä myös samanlainen kivimuuri ja sen päälle ajattelin istuttaa mustaherukka-aidanteen. Herukatkin on jo ostettuna, joten ei tästä puuhamaasta hommat pääse loppumaan.


Lopetellaan auringonlaskuun samalta torstai-illtalta, Hyviä viikonloppuja kaikille!

6. toukokuuta 2015

Toukokuu


Vaikka kevät tulee joka vuosi, ei siihen koskaan kyllästy. Melkein joka päivälle löytyy jotain uutta. Tänä keskiviikkoaamuna iloisen läikähdyksen aiheutti pihamännyssä laulava kirjosieppokoiras. Liekö sama mikä viime vuonnakin oksalla lauloi? 

Työpaikan viereisellä pellolla vieraili hieman harvinaisempi  ja isompi mustavalkoinen lintu, nimittäin kattohaikara. Harmikseni sain linnusta vain huonoja kännykameran kaukolaukauksia, enkä viitsi niitä tähän laittaa.


Vappuviikonloppu kului minulta siivoillen ja pienissä pihapuuhissa. Lasikuisti karisti talven pölyt ja on taas mukava paikka aamukahvin juontiin.


Pihakierroksella olen ihmetellyt muun muassa terttuseljan ilmestymistä uusille kasvupaikoille. Kenties tämäkin kulkuväylän viereen kylväytynyt taimi siirtyy jonnekin sivummalle.


Pihakierroksella vanha lampihaave alkoi taas elää. Olen vuosia haaveillut pienestä lammesta rikkaruohottuneelle alapellolle. Lampi saisi olla suht luonnontilaisen näköinen ja muotoinen. Rannoilla voisi kasvaa kurjenmiekkoja, rentukoita, osmankäämejä jne.

Lampiprojektin aloitin kaivamalla peltoon pienen kuopan ja ilokseni huomasin savikerroksen alkavan tihkua vettä. Eihän tuosta lätäköstä vielä kuvajaistaan katsele, mutta kerrankin olen onnellinen savimaastamme. 

Toivoisin, että lampi ei tarvitsisi mitään muoveja, vaan saisin vuorattua sen tuolla savella. Minä vuonna lampi sitten syntyy vai syntyykö ollenkaan, se on arvoitus. Tuonne ei oikein pääse kaivurilla rikkomatta muuta pihaa, joten valmistuminen voi viedä useamman vuoden, ellen saa muuta perhettä innostumaan puuhasta.



Tein vielä toisenkin koekaivauksen ja testasin saven toimivuutta. Aika kovaa on, mutta muutaman minuutin pehmityksellä sain sen sydämen muotoon.


Lampiprojekti jää muhimaan, sitä ennen on muutama (kymmenen) kiiruisempaa hommaa odottamassa. Lopettelen keltaiseen kukkijaan, mikä jakanee mielipiteitä puolesta ja vastaan. Liekö ikään liittyvä kysymys, mutta entisenä keltaisen vihaajana olen vuosien varrella oppinut tykkäämään siitä. Iloa ja valoa päivääsi!