maanantai 27. helmikuuta 2017

Kevätarpajaiset

Maaliskuu lähenee ja kevätfiilikset nousevat. Koska tässä blogissa ei ole aiemmin ollut arpajaisia, niin korjataanpa asia nyt. Eli keväiset arpajaiset pyörähtävät käyntiin tänään ja loppuvat aprillipäivänä 1.4.2017 Vapun päivänä 1.5.2017. Kuvatekstistä poiketen pidensin aikaa kuukaudella, niin saan voittojen mukaan kenties myös jotain itse kasvatettua.

Palkinnot ovat tietysti puutarhaan (tai parvekkeelle) sopivia, eli kokoan teille kaksi mukavaa yllätystä, yhden vähän isomman ja toisen hieman pienemmän. Erittäin suurella todennäköisyydellä palkinnot sisältävät myös jotain risusta tehtyä.

Miten osallistutaan? 

Kommentoimalla tähän postaukseen olet mukana arvonnassa. Kommentissasi voit kertoa terveisesi ja/tai juttutoiveesi. Voit myös kernaasti ottaa kantaa siihen, miten haluaisit juttujen blogissa näkyvän (eli koko juttu heti auki, vai mieluummin, niin että jutusta näkyy vain kuva ja pikkupätkä).

Osallistumisaikaa on siis aprillipäivän iltaan saakka. Palkinnot arvon sunnuntaina 2.4.2017 ja kerron niistä sitten täällä blogissa mahdollisimman pian. Onnea arvontaan!


Ps. Blogin oikeassa sivupalkissa on kysely, missä voit kertoa mielipiteesi blogipostauksen tyylistä. Käyhän täppäämässä itsellesi mieluisin vaihtoehto. Kiitos avustasi.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mullanvaihtoa


Eilen oli mullanvaihtopäivä. Yritän epätoivoisesti pelastaa muutaman talossa talvehtineen pelakanraaskun. Autotallin yläikkunalla on sentään muutama tavallinen ulkopelargoni säilynyt hengissä (ainakin vielä). Iso kato on käynyt ja yhtä lukuunottamatta olen menettänyt myös kaikki ihanat Pelargonipäivien ostokset. 

Osasyy on varmasti ollut huonossa hoidossa (kastelun unohtaminen), mutta kumman pienet juuristot näissä kuolleissa on myös ollut. Kuvassa on edesmennyt Kaisa.


Tutkailin viime vuotisia multia ja ne vaikuttivat melko kivettyneiltä ja tiiviiltä perliittilisästä huolimatta. Olin jo ehtinyt hankkia ison säkin samaa multaa (Kekkilän kukkamulta), joten en viitsinyt lähteä uudestaan kauppaan, vaan ajattelin kokeilla multasekoituksen tekoa.

Sekoitukseen tuli noin puolet Kekkilää ja puolet Eco Grip -kookosta. Viime vuonna kokeilin valmiilla kookosnappuloilla siemen/pistokaskasvatusta, mutta niistä tulleiden sotkujen jälkeen päätin unohtaa koko kookoksen. Olin kuitenkin tullut jo hankkineeksi pari kookostiiltä, joista nyt kostutin kokeeksi yhden. Tämä olikin ihan erilaista tavaraa kuin nuo kookosnappulat, jotka vaikuttivat enemmän kahvinporoilta kuin kasvualustalta. Tämä taas tuntui käteenkin ihan mullalta eikä haissut miltään. Tämä oli myös lannoitettu. Toivon, että tämä pitäisi mullan kuohkeampana. Perliittiä en tällä kertaa lisännyt lainkaan.


Monta vuotta sinnitellyt isoin Mårbacka näytti yhtä kammottavalta kuin Neiti Pelekuulta saamani "472". Lähes pelkkää rankaa ja muutama pieni lehti rangan päässä. Tiedän, että olisi ehkä pitänyt vaihtaa ensin multa ja odottaa leikkauksen kanssa muutama viikko, mutta en nyt enää jaksanut katsoa näitä rankoja yhtään enempää. Toivon, että juuristossa riittäisi voimaa uusien versojen tekoon. Ellei riitä, niin toivottavasti edes yksi pistokas jää henkiin.

 

Koska pistokaskennoon jäi paikka kahdelle, otin myös pari pistokasta Westerlundista. Se on talvehtinut kaikista pelargoneista parhaiten kodinhoitohuoneen viileällä luoteisikkunalla. Sekin meinasi kyllä aloittaa nahistumisen marraskuussa, kun leikkasin siitä silloin kaatuilevat versot pois. Versojen raju myöhäissyksyn leikkaus koitui nimittäin Attair de Rosen kohtaloksi. Yritin noudattaa jonkinlaista viljelyhygieniaa ja leikkasin pistokkaat puhtaalla veitsellä. Pistokkaat pistin Jiffyn pelletteihin.



Pistokkaat pääsivät nyt alkuun lämpöiseen pikkukasvihuoneeseen paprikoiden kavereiksi. Multahommat kyllä jatku(i)vat, sillä parin päivän päästä on maaliskuu ja saa kaivaa lisää siemeniä esiin.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Metsäkauriit vieraisilla


Perjantaina saimme tutut kolme metsäkaurista pihaan vieraisille. Liekö uusi höttöinen lumi ajanut kauriit metsästä ruuanhakuun? 

Ensin pihaan uskaltautui uros. Se kävi aitan vieressä nuuhkimassa ja maistamassa ruusua ja syysasteria. Ei tainnut maistua.


Havaittuaan tilaneen turvalliseksi, kaksi naarasta seurasivat hetken päästä perässä. Tuijia maisteltiin, mutta nekään eivät onneksi kelvanneet. Jännitin hieman mitä tekevät kallion laen kivikkomaallani, sillä muutama talvi sitten sulkaneilikka syötiin aika tyynni. Nyt sitä on onneksi kahdessa paikassa, eikä kumpikaan paikka löytynyt. Myöskään sammalleimua eivät lumen alta löytäneet. Sen pitäisi myös maistua hyvin.



Uros ja naaras metsäkauris ovat lähes samankokoisia. Urokselle kasvavat sarvet olivat vielä aika tyngät. Netistä lunttasin, että metsäkauriin sarvet putoavat marras-joulukuussa, eli onhan tässä koko vuosi aikaa kasvatella uusia.



Rohkeampi naaras kävi tarkastamassa lintujen ruokapaikankin. Kurkisti lintukylpyynkin, mihin laitoin linnuille yksyllä ja talvella omenoita tarjolle. Uros taas hamuili pienen pallotuijan juurella kasvavia heiniä.



Kaunis eläin. Saa kernaasti vierailla pihassa, kyllä täällä kitkettävää riittää. Eikä muutamat kasvituhotkaan niin pahalta tunnu, kun saa seurailla näitä. Nämä ovat pikku hiljaa muuttuneet rohkeimmiksi, eivätkä enää säntää metsään, vaikka sisältä talosta varmasti kuuluu kolinoita, kun säntäämme koko perheen voimin ikkunoille näitä ihailemaan.

Kaikki nämä kuvat on napattu käsivaralta pölyisten ja muutenkin vääristävien vanhojen ikkunalasien läpi, joten laatu on mitä on. Näiden kuvien myötä toivottelen teille kuitenkin upeaa talvista viikonloppua!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Talven valoa


Eilen satoi hitunen lunta ja tänään saimme herätä näin kauniiseen talvipäivään. Ulkoilutin kameraa pikaisesti ennen muita pihahommia.





Kasvihuoneella käytiin juomassa lämmintä mehua. Ja välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan lumihuurrettuja talventörröttäjiä.



Kasvihuoneen alapuolella on alapoluksi kutsumani mutkitteleva kulkuväylä, minkä toisen reunan muodostaa kivipenger ja toisen puolen rajavat pensaat ja perennat. Vanhempi osa kivimuurista on peittynyt seppelvarvun alle niin, ettei kiviä juurikaan enää näe. Viime kesänä jo harvensin rivistöä ja tulevana kesänä jatkan näiden siirtelyä huvimajan alapuoliseen ongelmarinteeseen uudemman muurin päälle.


Kivimuuri kuten polkukin mutkittelee ihan tarkoituksella. Minulla on tämän pihan ja puutarhan laitossa muutamia periaatteita (päähänpinttymiä), joista yksi se, että tässä pihassa ei saa olla suoria kulmia kuin rakennuksissa. Kaiken muun pitää olla kaarevaa ja mutkitella maaston muotojen mukaan. Voitte arvata, ettei tätä ole aina ollut "reiskalle" kovin helppo perustella.

Nyt kone kiinni ja takaisin pihalle nauttimaan valosta. Ehkä voisin jättää villapaidan pukematta, kun tuli ensimmäisellä reissulla turhan kuumat oltavat omenapuussa kiipeillessä ja nuotiopaikan ympärystää haravoidessa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Papukaijatulppaani


Ostin torstaina elämäni ensimmäisen papukaijatulppaanin. Eikä taatusti jää viimeiseksi ostokseksi. Ymmärrät varmaan miksi.


Kukkakaupassa näitä ihanuuksia oli ripustettu näyteikkunaan roikkumaan yksinkertaisiin, pyöreisiin lasimaljakoihin. Harmikseni en ottanut niistä kuvaa. Itsellä taas ei ollut tarjota tälle kaunista maljakkoa, vaan vanha kuohuviinilasi.


On perjantai ja aurinkokin paistaa. Ja näin kaunis kukka koristeena. Voiko enempää toivoa? Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Häiriöitä blogissa

Testailen ja muokkaan sivupohjaa, valitan mahdollisia häiriöitä.

I'm updating my blog's template. I'm sorry about possible inconvenience.


Keväisenä päivänä


Eilen ystävänpäivänä oli kaunis keväinen päivä. Minäkin ehdin käymään kameran kanssa ulkona ennen auringonlaskua. Kiertelin ihan vain katselemassa ja suunnittelemassa, mistä pitäisi alkaa tai mistä pitäisi jatkaa. Tonttimme on himpun alle 2 hehtaaria, joten kyllähän tässä lääniä riittää juuri sopivasti siihen, että koko ajan on kaikki kesken, eikä mikään kohta koskaan valmistu. Toki ei koko 2 hehtaaria varsinaista pihaa ole, mahtuu tuohon onneksi hieman metsääkin.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Tuoksuvat tulppaanit


Jos perjantai on pizzaperjantai, niin torstai on sitten varmaan tulppaanitorstai. Ostin nimittäin eilen nipun Kokemäen koulutilalla viljeltyjä tulpaaneja. Nuuskuteltiin tulppaaneja luokkakaverin kanssa kasvihuoneella ennen ostopäätöstä ja todettiin, että tässä lajikkeessa on kauniin kukan lisäksi myös hentoista, hyvää tuoksua. Lajike on Double Price. On mielenkiintoista nähdä kestävätkö nämä paremmin kuin kauan kuivina säilytyksessä olleet "markettitulppaanit", mitä olen viime aikoina ostanut.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Versoo


Meillä on "uusi" keittiö, mutta kerron siitä lisää myöhemmin, tärkeimmät asiat ensin. Keittiösaarekkeelle on nimittäin alkanut muotoutua mukava pieni sisäviljelmä. 

Hämärä seinänvierus on osoittautunut hyväksi idätyspaikaksi, sillä tuolla saarekkeen seinän puoleisessa päässä tason alla risteilee vesiputki jos toinenkin. Putkistossa virtaava lämmin vesi antaa pieneen Ikean kasvihuoneeseen hyvän alalämmön (26 astetta). 

Maltoin mieleni vaikka tiukkaa teki, ja odotin hyppysissä polttelevien siemenpussien kanssa helmikuun toiseen päivään saakka. Silloin alkoi kuun kierron mukaan hyvä kylvöaika. Uskokoon ken tahtoo, mutta tuolloin kylvämäni tarhaorvokki ja paprika nousivat koukulle 4-5 päivässä. 

Kokeilen kuunkierron seuraamista myös huonekasvien kastelussa. Kastelupäiviä ja kullekin toiminnalle otollisia päiviä lunttaan toistaiseksi Sarin loistavasta puutarhablogista.


Kylvölaatikkoina toimivat tomaatti- ja viinirypälerasiat. Eipä ole viime aikoina tullut ostettua rypäleitä kun jemmasta löytyi vain kaksi kannellista rasiaa. Ostamattomuus johtuu taas siitä, että tieto on lisännyt tuskaa. Jostain lukemastani on jäänyt mielen sopukoihin tieto, että rypäleistä olisi mittailtu epäilyttävän suuria torjunta-aine pitoisuuksia, joten pysykööt jatkossakin lähinnä juhlaherkkuina, elleivät luomuna kaupassa eteen pomppaa.


Kylvömultana käytin tällä kertaa Kekkilan taimimultaa. Seulaa en ole vieläkään saanut aikaiseksi askarrella ja mullan joukossa oli niin isoja kökkäreitä, etten peittänyt kylvöksiä. Vasemman puoleiset ovat keltaisen suippopaprikan ostosiemeniä ja oikeanpuoleiset otin makeasta punaisesta. Itävyys näyttää olevan ilahduttavat 100%.

Itävyys on ainakin 90% myös pienistä oransseista snack-paprikoista ottamissani siemenissä. Maistelin punaisia ja oransseja ja otin siemenet makeimmista. Punaisen pikkupaprikan siemenet uinuvat vielä, mutta heräämistä on nähtävissä niissäkin. Siemenet kuivuivat pöydällä ennen kylvöä muutaman päivän. Saas nähdä minkälaisia ja minkämallisia noista tulee, voihan olla, että tulee ihan erilaisia kuin "emonsa" oli.

Chilin siemenet jäivät ostamatta, mutta niitä meille riittää yksi tai kaksi tainta, joten ostan taimet valmiina.


Yllä on tarhaorvokkivauvoja ja juuri äsken kävin kylvämässä sarviorvokit, mille ei tuolloin löytynyt sopivaa astiaa. Saapa nähdä onko niiden itäminen yhtä nopeaa kuin näiden, vielä on kuitenkin nouseva kuu. Mielessä on myös ollut tehdä pieni koe ja kylvää noita samoja tarhaorvokin siemeniä laskevalla kuulla, niin näkisi paremmin onko ajankohdassa todella jotain taikaa. Hmm..


Pientä välineurheiluakin olen harrastanut ostamalla tuon kuvan oikeassa reunassa näkyvän suihkepullon. Luin sitä kehuttavan ja on se tosiaan parempi kuin vanha pulloni, mikä jumitti ja yski etenkin vinossa ollessaan. Lisäksi tuosta tulee todella hienojakoinen ja pitkään kestävä suihku yhdellä painalluksella. Hieman heppoisen oloinen se kyllä muuten on. Voin suositella, eikä hintakaan ollut muistaakseni kuin noin 7 euroa.

Herneenversoista saa kohta kerätä ensimmäisen sadon ja tänään laitoin vanhoja härkäpapujakin itämään, niin ei lopu vihreät kesken ennenkuin pihalta saa vuohenputkea sun muuta smoothie -ainesta. Tällä kertää päätän näihin tunnelmiin, mukavaa helmikuun jatkoa!