maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kylläpä rehottaa


Viileä kevät ja alkukesä sateineen näkyy puutarhassa. Länsiseinustan laukat lähentelevät puoltatoista metriä ja vuohenputkiviidakon läpikulkemiseen tarvitaan kohta viidakkoveitsi.

Pitkittyneen alkukesän lisäksi puutarhassa näkyy myös puutarhuroijan kesätyö, mikä tuntuu välillä imevän mehut niin, että omaan pihaan jaksaa lähteä vasta iltayhdeksältä eikä muutamasa tunnissa paljon saa aikaiseksi, kun suurin aika menee kiivaan kasvun ihmettelyyn.


Koleiden säiden takia moni tuttu "juhannuskukka" on asta nupulla, kuten juhannusruusut, lupiinit ja maatiaispäivänliljat.



Onneksi syreenit sentään kukkivat ja tuoksuvat ihanasti. Kumpa sen tuoksun voisi purkittaa. 


Vaikka tomaatinkasvatukseni alkoi tänä vuonna melko lailla ajoissa, niin en todellakaan saanut niitä ajoissa kasvihuoneeseen. Työpaikalla on kyllä tullut hoivattua monenlaisia taimia, mutta omien kimppuun ennätin vasta juhannusaattona ja tänään kävin laittamassa honteloille taimilleni tukilangat. Saapa nähdä saako näin mattimyöhäinen satoa laisinkaan. Osa kylmällä kuistilla ja huvimajassa kasvaneista tomaateista kuitenkin kukkii jo, eli ehkä pientä toivoa on.



Kasvihuoneen ympäristö täytyy vielä siistiä ja ostaa lisää multaa vieressä oleviin lavakauluksiin kesäkurpitsaa varten, minkä kylvö niin ikään myöhästyi. Onneksi monivuotiset rehottavat ja kasvihuoneen edustalta voi napsia suuhunsa ainakin ajuruohoa, ruohosipulia ja rakuunaa. Lipstikkaa ja raparperia olen kertaalleen pakastanut ja täytyy uusia sama puuha mahdollisimman pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥