torstai 7. tammikuuta 2016

Parempi lanka lapasissa

...kuin kaapissa pölyyntymässä. Vai mitä?


Kirjoneulelapasten teko sai minut taas innostumaan neulomisesta, minkä kanssa minulle tulee aina luovia taukoja. Tauot johtuvat välillä motivaatiopulasta (yleensä silloin kun täytyy purkaa työtä reilusti tai tehdä jotain muuta yhtä ärsyttävää) tai ranteiden kipeytymisestä. Tällä kertaa ranteet kestivät toistenkin lapasten neulomisen ja vajaasta kahdesta kerästä mustaa Huopasta syntyivät nämä pakkaskintaat.

Pituutta kintailla oli ennen pesukoneessa käyntejä muistaakseni 44cm. Silmukoitakin oli 44 ja miehen lapasmittojen mukaan neuloin. Kuvankin otin, mutta kännykän muisti täyttyi ja osa kuvista meni jollain tapaa rikki. Edit 11.1.2016 lisätty kuva lapasesta ennen huovutusta.


Lapaset kävivät pesukoneessa kaksien farkkujen ja yhden ison pyyhken kera pyörimässä kaksi 40 asteen kirjopesua. Ensimmäisen pesun jälkeen olisivat olleet passelit isoon miehen käteen, mutta koska oma "isokäsi" ei lapasia osaa käyttää, niin laitoin uudelleen pyörimään. Tälläkään kertaa en ommellut tai laittanut lapasten sisään mitään ylimääräistä, mutta toki pesujen välillä venyttelin muotoonsa.

Olen tehnyt Huopasesta (ja Purostakin) vuosien varrella monet pesukonevanutetut lapaset, mutta tähän asti olen käyttänyt pesussa jotain nestemäistä pesuainetta. Olen kuitenkin ollut jo vuosia Allegron tyytyväinen käyttäjä, enkä halunnut enää "sotkea" pesukonetta normiaineilla, joten päätin kokeilla miten Allegrolla huopuu. Ja hyvin huopui.


Jo neulomisvaiheessa näin mielessäni, että lapasiin tulee valkoiset lumihiutaleet. Viime talvena minulla oli lumihiutaleinnostus ja löysinkin varastostani erilaisia hiutaleita. Tosin niitä oli kaikkia vain yksi kutakin ja kirja mistä katsoin virkatessani mallia oli kirjastokirja.


Sovittelin hiutaleita, etsin netistä lisää ohjeita yksinkertaisille hiutaleille ja yhden mukavan löysinkin. Virkkasin samaa hiutaletta erilaisista langoista, yksinkertaisista ja kaksinkertaisista. Lopulta jopa fanttilangsta, mutta koska se ei liity näihin lapasiin mitenkään, niin ei siitä sen enempää.


Bambinolankahiutaleet ovat hienoja ja pörröisen herkkiä, mutta ikävä kyllä väriltään luonnonvalkoisia. Halusin lapasista kunnolla musta-valkoiset, joten siirryin ikivanhan tiesminkä puuvillalankanöttösen kimppuun. Virkkasin siitä pari hiutaletta ja virkkasin niiden reunoihin ohuemmalla Kotiväki Kartanolla vielä kiinteitä silmukoita.


Mallailua. Näillä mennään.


Jos lapasille ei olisi ollut akuuttia tarvetta, olisin yrittänyt virkata reunapitsiäkin itse, mutta oikaisin äidiltä lahjaksi saaduilla pitseillä. Käsittelin pitsin reunan alunperin nukkekotipuuhiin hankitulla FrayStayllä.


Pitsinauhan kuivuessa ompelin hiutaleet lapasiin ompelulangalla.


Pitsin kuivuttua asettelin sen paikoilleen ja ompelin kiinni.


Sitten pihalle pakkaseen testaamaan miten näpit pysyvät lämpiminä ja saako näillä mistään otetta.



Lämpimät kintaat tuli. Ei ehkä paksuutensa takia parhaat autoiluun, mutta tumput suorina hortoiluun sopivat oikein mainiosti. Pitäkäähän tekin itsenne lämpiminä! Itsellä tuottaa nyt vielä päänvaivaa sopivan päähineen löytäminen, kun pitkät hiukseni ovat yleensä jonkinlaisella nutturalla päälaella ja harva pipo tai muukaan mahtuu silloin päähän. Ehkä tämäkin asia vielä ratkeaa tai sitten täytyy varata aika kampaajalle ;)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Norskit


Vuosi on vaihtunut ja uutta vuotta on kulunut neljä päivää. Toivottavasti tämä vuosi tuo jokaiselle onnekkaita sattumia. Jos vuoden aikana tulee muutakin, niin otetaan niistä opiksi ja nautitaan kahta enemmän hyvistä hetkistä.


Itselle tuli näistä ensimmisistä kirjoneulelapasista hyvä mieli heti näin vuoden alkuun. Ei nämä ihan priimaa ole, mutta hyvin kelpasivat esikois-murkulle.


Ohjeena Ullaneuleesta löytyvä Mira Rankin Norskit. Lankana valkoinen ja harmaa 7-veikka. Yhteispaino 96g, mutta en punninnut keriä, joten yhden värin kulututa en tiedä.

Taisin olla ylivarovainen lankajuoksujen kanssa ja kiertelin lankoja kahden silmukan värein. Löysäähän siitä tuli ja vaikka neuloin 3mm puikolla, niin silti tuli omaan (suht isoon) käteen väljät lapaset, mitkä passasivat kyllä esikoispojan hieman leveämpään käteen hyvin.


Pitkästä aikaa ulkoilutin myös muutakin kuin kännykameraa ja kävin palelluttamassa omat näpit. Yllättävän kivaa tuo kirjoneuleen tekeminen on, vielä kun oppisi oikean langankireyden. Ja onhan minulla oppimista lankojen pitämisessä sormen päälläkin. Tiedän, että siihen vaivaan löytyy kyllä apuvälineitäkin, muuta niitä harkitaan vasta sitten jos ei muuten ala sujumaan.

Oikein mukavaa alkuvuotta Sinulle, joka tänne suht hiljaiseen blogiin olet tiesi löytänyt. Kamerassa on vielä purkamattomia kuvia, joten ehkä blogikin lähiaikoina taas päivittyy. Lyhyempiä kuvapäivityksiä arjestani voit halutessasi vilkuilla Instagramista, missä olen sielläkin nimellä risulintu.