28. maaliskuuta 2018

Taimihommia ja -tuhoja


Maaliskuu lähenee loppuaan ja pikkuhiljaa alkaa kaikki vapaat tasot täyttymään purkeista ja purnukoista. Pienilehtisen basilikan kylvin 7.3. ja koulin 27.3. Olipa ihanan tuoksuista koulittavaa. Tykkään tästä pienilehtisestä melkein enemmän kuin isompilehtisestä. Tämä on niin näppärää kuivattavaakin, verso poikki ja jostain roikkumaan. Ja parin päivän päästä rapistelen kuivat lehdet taitetun paperiarkin päältä purkkiin.

Tämän pienilehtisen vihreän basilikan lisäksi kasvatuksessa on pari ruukkua punalehtistä basilikaa. Siemen oli vanhaa, eikä niistä itänyt kuin 6 kpl. Osa basilikoista ja muista pistokkaista on päässyt kasvivalon alle. Valo on päällä 16h päivässä.


Tomaatit idätin "lautalla", mutta taidan jatkossa palata takaisin multakylvöjen pariin.


Miksikö? No siksi, että tarkkailin itämistä ja yhtenä iltana katsoin miettien, että pitää aamulla siirrellä siemeniä multaan. Aamulla en sitten ehtinytkään ja iltapäivällä vastassa oli jo täysi sekasotku. Osasta taimia oli siemenen kuoret ilmeisesti jääneet sirkkalehtiin kiinni ja ne olivat myöhemmin itsekseen irronneet ja pudonneet väärälle riville, enkä voi ihan varmuudella sanoa mistä rivistä kukin oli alunperin lähtöisin. No syksyllä viimeistään tiedän ;) onneksi tämä kotikasvatus ei ole niin vakavaa.


Suurin osa kasvatuksista majailee keittiön ikkunoilla ja vaikeuttaa mukavasti mm arkkupakastimella käyntiä, kuten esimerkiksi nämä Dr. Westerlundin pistokkaat. Itse emotohtorikin täytyisi vielä saksia johonkin muotoon, että voi edes harkita sen uudelleen istutusta. Se jäi viime keväänäkin tekemättä samasta syystä.


Ne pelargonit, jotka selvästi osoittavat kasvun merkkejä ovat päässet uusiin multiin ja osa odottaa vielä mitä tapahtuman pitää. Heikosta emosta otetut pistokkaatkaan eivät juurru, vaan ovat mädäntyneet olivatpa sitten turvenapissa, mullassa tai vesilasissa.


Osan kohdalla pistokas on ainoa toivo. Huonokuntoisia olen tutkaillut tarkemmin ja huomannut, että niiden juuristot ovat olleet surkeita. Mitään juurikirvoja tai muita tuholaisia en ole kuitenkaan löytänyt. Kuvan Avenida Mosaic Purplesta on yksi pistokas jemmassa ja tämän emon purkitin uudestaan pienempään muoviruukkuun ja erilaiseen multaseokseen.

Kokeilen tänä vuonna Biolanin kasvusammalta osana kasvualustaa. Tein mutulla seosta, missä oli noin 2 osaa Biolanin kasvusammalta, 2 osaa Kekkilän kestomultaa ja ½ osa perliittiä. Aiemmin olin esim tämän yksilön kohdalla käyttänyt kookosta sekä perliittiä Kekkilän kukkamullan kanssa. Liekö tuossa kookoksessa jotain mistä tämä ei ole tykännyt? Kenties yhdessä saviruukun kanssa oli liiankin kuivakka yhdistelmä?


Kellarin pimeydessä majailleiden pelargonien suhteen odotukset olivat lähes nolla, sillä vein ne hölmöyksissäni ja kiireessä sinne lehtineen, jolloin uudenvuoden aattona kellarissa käydessäni kaikki olivat harmaan homeen peitossa. Leikkelin ne silloin tyngälle ja kolmasosa näyttää selvinneen vielä entisestäänkin lyhentyneen tyngän kera. Parempi sekin kun ei mitään, varsinkin kun ne oli pelastettu roskiksesta.

Ihan yhtä hyvä tilanne ei sitten ollutkaan näillä ihanilla tulppaaninsipuleilla, mitkä istutin isoihin ruukkuihin ja mitä kuumeisesti odotin kukkivaksi.


Ikäväkseni huomasin, että joku on herkutellut niillä kaikilla. Kuten fritillioillakin. Helmililjan sipulitkin olivat sille samalle kelvanneet. Höööö ja vielä kerran hööö. Miksen, oi miksen vienyt kellariin loukkua? 


Tulppaaneja saan ensi syksynä lisää, mutta kaikista eniten harmittaa 5 ensimmäistä varttamaani omenapuuta, mitkä myös majailivat samassa kellarissa. Kaikki syöty. Toki perusrungoista voi ehkä saada multaamalla saada kantovesapistokkaita, kun joissakin on sen taimisäleen verran kuorta tallessa. Kyllä harmittaa.

Toivottavasti lumien sulettua edes kukkapenkeistä nousee jotain kaunista. Kauriit ovat käyneet vieraisilla ja maistelleet vähän omenpuun alimpia oksankärkiä. Olisin kyllä muutenkin leikannut nuo pois. Aloitin leikkaamisen varovasti eilen, mutta täytyy vähän himmata vanhimman puun kanssa, kun yöt ovat vielä niin kylmiä.


Tämmöistä tällä kertaa. Ja kouliminen ja kylväminen jatkuu vielä. Seuraavaksi täytyy pistää mm sammarit itämään. Jeps. Nyt pihalle funtsimaan miten vanhaa, isoa omenapuuta sitten leikataan, kun leikataan. Ja tarkenee leikata.

4 kommenttia:

  1. Todella harmillisia vastoinkäymisiä. Mutta kuvissa on jo kevään ihana valo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, mutta täytyy toivoa, että pihassa kasvit ovat talvehtineet paremmin. Muistissa on vielä keväitä, jolloin talvella meni lumen ja maan alla vesimyyrien suihin mm omenapuita, ruusuorapihlaja, perennoja ja vastaperustettu mansikkamaa.

      Poista
  2. Olet jo päässyt koulintapuuhiin. Minä vasta aloittelen. Nyt toista kertaa talvetin pelargoneja ja se onnistui yllättävän hyvin. Kysyisin neuvoa, että kuinka paljon niitä uskaltaa leikata?
    Voi myyrät, minkä teitte!!! Varmasti harmittaa, varsinkin ne omppupuut!
    Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pelargonien kanssa vielä aika noviisi, mutta sen olen kantapään kautta oppinut, ettei välttämättä kannata ihan tapille leikata ainakaan vanhaa, useamman vuoden vanhaa puumaista pelargonia. Toisaalta nyt kun otin kellarista sinne viemiäni roskispelastuksia, jouduin leikkaamaan niitä rajusti jo kellarissa ja vielä lisää hakiessani niitä sisälle. Osassa ei ole senttiäkään vanhaa mullan päällä ja kyllä niissä uutta vihreää näkyy.

      Leikkaaminen riippuu tietysti myös siitä minkälaisia pelargoneja haluaa. Jos haluaa tuuhean ja matalan, niin kannattaa katsoa, että leikkauksen jälkeen jää riittävästi silmuja, mistä uutta versoa voi kasvaa. Ja taas voi napsia kasvupisteitä tai uusia pistokkaita, jos haluaa lisää haaroja. Toki kaikki typistäminen lykkää aika kukintaa eteenpäin. Jotkut taas tykkäävät korkeammista yksi- tai kaksivartisista hujopeista, joita ei isommin leikata kuin pistokkaaksi.

      Poista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥