sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mullanvaihtoa


Eilen oli mullanvaihtopäivä. Yritän epätoivoisesti pelastaa muutaman talossa talvehtineen pelakanraaskun. Autotallin yläikkunalla on sentään muutama tavallinen ulkopelargoni säilynyt hengissä (ainakin vielä). Iso kato on käynyt ja yhtä lukuunottamatta olen menettänyt myös kaikki ihanat Pelargonipäivien ostokset. 

Osasyy on varmasti ollut huonossa hoidossa (kastelun unohtaminen), mutta kumman pienet juuristot näissä kuolleissa on myös ollut. Kuvassa on edesmennyt Kaisa.


Tutkailin viime vuotisia multia ja ne vaikuttivat melko kivettyneiltä ja tiiviiltä perliittilisästä huolimatta. Olin jo ehtinyt hankkia ison säkin samaa multaa (Kekkilän kukkamulta), joten en viitsinyt lähteä uudestaan kauppaan, vaan ajattelin kokeilla multasekoituksen tekoa.

Sekoitukseen tuli noin puolet Kekkilää ja puolet Eco Grip -kookosta. Viime vuonna kokeilin valmiilla kookosnappuloilla siemen/pistokaskasvatusta, mutta niistä tulleiden sotkujen jälkeen päätin unohtaa koko kookoksen. Olin kuitenkin tullut jo hankkineeksi pari kookostiiltä, joista nyt kostutin kokeeksi yhden. Tämä olikin ihan erilaista tavaraa kuin nuo kookosnappulat, jotka vaikuttivat enemmän kahvinporoilta kuin kasvualustalta. Tämä taas tuntui käteenkin ihan mullalta eikä haissut miltään. Tämä oli myös lannoitettu. Toivon, että tämä pitäisi mullan kuohkeampana. Perliittiä en tällä kertaa lisännyt lainkaan.


Monta vuotta sinnitellyt isoin Mårbacka näytti yhtä kammottavalta kuin Neiti Pelekuulta saamani "472". Lähes pelkkää rankaa ja muutama pieni lehti rangan päässä. Tiedän, että olisi ehkä pitänyt vaihtaa ensin multa ja odottaa leikkauksen kanssa muutama viikko, mutta en nyt enää jaksanut katsoa näitä rankoja yhtään enempää. Toivon, että juuristossa riittäisi voimaa uusien versojen tekoon. Ellei riitä, niin toivottavasti edes yksi pistokas jää henkiin.

 

Koska pistokaskennoon jäi paikka kahdelle, otin myös pari pistokasta Westerlundista. Se on talvehtinut kaikista pelargoneista parhaiten kodinhoitohuoneen viileällä luoteisikkunalla. Sekin meinasi kyllä aloittaa nahistumisen marraskuussa, kun leikkasin siitä silloin kaatuilevat versot pois. Versojen raju myöhäissyksyn leikkaus koitui nimittäin Attair de Rosen kohtaloksi. Yritin noudattaa jonkinlaista viljelyhygieniaa ja leikkasin pistokkaat puhtaalla veitsellä. Pistokkaat pistin Jiffyn pelletteihin.



Pistokkaat pääsivät nyt alkuun lämpöiseen pikkukasvihuoneeseen paprikoiden kavereiksi. Multahommat kyllä jatku(i)vat, sillä parin päivän päästä on maaliskuu ja saa kaivaa lisää siemeniä esiin.

1 kommentti:

  1. Oman muistin tueksi: pistokkaat istutettu multaan 25.3. Westerlundit molemmat hengissä vielä, mutta vain yksi Mårbacka varmuudella selvinnyt. Emon kunnolla on siis merkitystä. Ja se emo sitten? Jättämäni ranka kuivui ja nahistui. Ihan juuresta onneksi tulee kaksi vihreää alkua, mistä saan kohta uudet pistokkaat.

    VastaaPoista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥