17. syyskuuta 2018

Millainen puutarhuri olen?

Tervehdys pitkästä aikaa. Nappasin tällaisen mukavan haasteen Maatiaiskanasen blogista ja ajattelin rikkoa sillä pitkän blogihiljaisuuden. Haaste on alunperin lähtöisin Kukka & Kaali blogista, mikä olikin minulle ihan uusi ja mukava blogituttavuus. Jahka tästä syksy etenee, niin ehtii taas blogienkin pariin, sillä kännykän pieneltä näytöltä en niitä kovin mielelläni lueskele.

Haasteeseen vastaamisessa käytän tarjottuja vaihtoehtoja ja lisään perään oman kommenttini. Otin  myös itselleni valtuuden valita useamman kuin yhden vaihtoehdon.

Puutarhasuunnittelu

  • Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet. 
  • Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat. 
  • Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille. 
  • Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin. 
  • Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.
Tästä valitsin kaksi kohtaa, osassa pihaa tulee suunniteltua tarkemmin, mm perennapenkit, mutta sitten on alueita missä kokonaisuus ja muodot ratkaisevat kasviyksilöitä enemmän. Jos varsinainen tekovaihe lykkääntyy liikaa, voivat suunnitelmat menevät kokonaan uusiksi, koska mieli on jo ehtinyt matkalla muuttua.

Suunnittelua teen mielelläni oikeilla kasveilla ja erilaisilla apuvälineillä esimerkiksi aurakepeillä ja puutarhaletkulla. Paperillekin tulee raapusteltua paljon, mutta ei välttämättä edes oikeassa mittakaavassa. Paperi on enemmänkin hahmottelun apu ja muistilappu, paperilla pysyy paremmin muistissa kasvit, mitkä jo odottavat istutusta ja/tai siirtoa ja mitkä ovat vielä mahdolliseti toivelistalla.

Pyrin mielessäni täydelliseen (omasta mielestäni) näkymään ja jos huomaan, että tuli istutettua joku perenna tai puu väärään paikkaan, käyn siirtämässä sen. Tätä välttääkseni pihassa sojottaa joskus rimanpätkiä ja aurakeppejä merkkaamassa puiden paikkoja. Niitä sitten kiertelen pihassa ja sisällä talossa katsomassa miten ne näkyvät eri kulmista.


Ostokset

  • Minulla on nollabudjetti.
  • Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
  • Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
  • Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
  • Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.
Tähänkin pitää valita kaksi kohtaa. Sorrun vieläkin (kustannussyistä) sillisalaatti-istutuksiin, eli ostan perennoja yhden tai maksimissaan kolme kappaletta, vaikka näyttävämpää tulisi tietenkin isommalla massalla. Yritän kuitenkin katsoa ostoskoriini taimia, mitkä voisin jakaa heti istutuksen yhteydessä.

Alennusmyynneistä tulee sitten haalittua enemmän (toivelistalla ja sen ulkopuolella olevia). Muistan kun viime marraskuun lopussa sekoitin melkein HongKongin kassajärjestelmän lataamalla hihnalle puoli-ilmaisia kevätsipuleita, mitä sitten istuttelin kynttelilänvalossa purkkeihin ja vein kellariin. Osa pääsi tietysti myös heti suoraan maahan.


Myös heräteostoksiin sorrun toisinaan. Nytkin on paikka etsinnässä mm tälle mantsurian jalopähkinälle, mikä löytyi parin viikon takaisen ihanan puutarhavierailun yhteydessä Haikalan kartanon (ihana paikka, poikkea ihmeessä) taimipihalta. Tiesin sen olevan meidän karulla kakkosvyöhykkeen tontilla äärirajoilla etenkin keväthallojen suhteen, mutta tuolloin en vielä tiennyt sen erittävän myös juglone -nimistä yhdistettä, mikä taas on haitallinen tietyille kasvisuvuille, kuten esimerkiksi omenapuille (Malus).


Työkalujen säilytys

  • Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
  • Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
  • Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
  • Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
  • Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.
Tässä kohtaa haluaisin voida valita ensimmäisen kohdan, mutta kyllähän se todellisuudessa tuo viimeinen on.

Perustelen itselleni, että kun on iso piha ja vajaan on matkaa monta kymmentä metriä muutaman metrin korkeuseroineen, niin voi joku pikku homma jäädä tekemättä, jos ei jaksakaan lähteä hakemaan sopivaa työvälinettä. Siksi ne majailevat useimmiten autotallin seinustalla. Voivat toki olla muuallakin ;) Toki syksyllä yritän siivota suurimman osan vajaan.

Elättelen toivetta siitä, että joskus piha olisi niin valmis, että niitä koko ajan silmiin pistäviä keskeneräisyyksiä ei enää olisi ja oikeasti voisi etukäteen suunnitella pihapuuhia tehtäväksi osio kerrallaan. Toisaalta järjen ääni sanoo, että miksi veisin illalla työkalut ja kottikärryn pois työpaikalta, jos tiedän jatkavani samaa hommaa seuraavana päivänä?


Minä hyötytarhurina

  • Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
  • Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
  • Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
  • En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
  • Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Myönnän, että estetiikka menee satotoiveiden edelle. Hyötytarhurina olen tähän asti kasvattanut onnistuneesti lähinnä vain tomaattia ja yrttejä sekä salaatteja. Toki omenoita, luumuja ja marjojakin, mutta niitä en tähän laske, sillä nehän tulevat puskista melkein itsekseen.

Ensimmäisenä vuonna muutosta (2000) meillä oli kasvimaa samalla paikalla missä edellisilläkin talon asukkailla oli ollut, tuolla alapellolla siis. Porkkanoista tuli savimaassa haaraisia rutuja, eikä kitkijä pysynyt rikkaruohojen perässä, kun tehtiin remonttia ja alkoi jälkikasvuakin tulemaan.

Tällä hetkellä hyötytarhurointi keskittyy pieneen kasvihuoneeseen, missä kasvatan lähinnä tomaattia ja talveksi siirrrän sinne myös yrttejä. Mansikkaa kasvaa muutamassa lavakauluksessa ja suunnitelmissa on laajentaa lavakaulusmaata heti kun syksy on edennyt niin, että saan siirrettyä isot rinneangervot lavojen paikalta toisaalle.

Meillä oli joskus myös kunnon mansikkamaa, laajennuksen jälkeen aika isokin, mutta vesimyyrät repivät ja söivät lähes maantasalle heti ensimmäisenä talvena. Sen jälkeen alue tasattiin nurmikolle. Nyt myyräkanta on saatu hallintaan, kiitos kolmen kissamme, joten isompaakin mansikkamaata voisi taas harkita.

Haaveleilen myös isommasta muotopuutarhamaiseesta potagerista vanhalle heinäpellolle, mutta se hakee vielä muotoaan ja sopivia kasveja.




Kitkeminen

  • Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
  • Kitken ja itken.
  • No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
  • Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
  • Miksi kitkisin?
En voi sanoa nauttivani kitkemisestä, sillä sitä olisi tarjolla niin paljon, että muuhun en ehtisikään. Välillä on pakko ummistaa silmät pihalla kulkiessaan ja miettiä hetkeä milloin tuonkin ja tuonkin ehtisi tekemään. Nopeasta repimisestä kun harvemmin on apua.

Uutena pihan omistajana&laittajana tuli aikoinaan tehtyä pihaan monta uutta istutusaluetta, joiden hoito ei kuitenkaan ollut ihan yhtä innokasta. Myöhemmin puutarhurointi jäi useammaksi vuodeksi taka-alalle ja tuona aikana rikkaruohot ottivat vallan monessa kohtaa. Nyt yritän taas ottaa pihaa haltuun pala kerrallaan ja samalla järkeistää ja muokata sitä helppohoitoisemmaksi. Lempityökaluni on melkeimpä tuo talikko, millä saa maan mukavasti möyheäksi, juurien nyppimistä varten. Kyllä siinä oma nautintonsa on, kun saa oikein pitkän pätkän vuohenputken juurta ehjänä maasta pois.


Puutarhapuuhat

  • Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
  • Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
  • Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
  • Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
  • Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.
Ensimmäisenä aamulla ylös noustessa vilkaisen puutarhaan makuuhuoneen ikkunasta. Tähän aikaan vuodesta katse kiinnittyy alapellolle ja etsii merkkejä kylmästä yöstä.

Keväällä ja kesällä puutarhurointi omassa pihassa jäi hieman taka-alalle, kun olin puutarhahommissa. Kun oli kahdeksan tuntia jalkojen päällä ja poikkeaa kotiintullessa vielä ruokaostoksilla, ei juurikaan ollut enää potkua jäljellä omaan pihaan. Toisaalta aamulla, ennen töitä, en "osannut" tehdä kuin pakollisia kasteluita kasvihuoneessa. Tuolloin tuli kyllä tutuksi myös terassin lepotuoli. Yleensä poden huonoa omaatuntoa, mikäli huilaan pihalla. En myöskään osaa olla pihalla muissa kuin puutarhavaatteissani.

Oma kesäni alkoi oikeastaan vasta elokuussa töiden loputtua ja varmaankin sen vuoksi minulla riittää vielä intoa alkaa ja jatkaa puutarhassa erilaisia projekteja. Ja lisää projekteja pyörii koko ajan päässä. Talvella lueskelen puutarhablogeja ja -lehtiä, katson vanhoja puutarhaohjelmia ja liennytän pahimpia vieroitusoireita puutarhuroimalla ministi, vaikka näin:


 Puutarhan tyyli

  • Ihan perus
  • Aina cool
  • Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
  • Iloinen hurlumhei
  • Täysi kaaos
Pihan tyyli on melko perinteinen ja se rakentuu isojen puiden ympärille. Puutarhaa ympäröi luonnontilainen metsä useammalla sivulla. Kaikessa mennään kallion ja vähäisen kasvualustan ehdoilla.

Ihailen englantilaisia puutarhoja. Ylenpalttista rehevyyttä en tänne mäen päälle kuitenkaan saa rakennettua, varsinkaan jos viime kesän kaltaiset kuivat kesät, kuivuvine kaivoineen jatkuvat.

Yksi pääperiaatteistani on pehmeät, kaarevat linjat. Tällä tontilla suoria saavat olla vain rakennukset ja tontin rajat.

Tällä hetkellä iso osa pihasta on kaaoksessa pihakiviremontin ja minikaivurin jäljiltä. Myös moni alkuinnostuksen huumassa ja puutteellisin tiedoin tehty istutusalue rehottaa rikkaa ja odottaa täydellistä uusimista ja remonttiaan. Onneksi joku puoli samalla vähän siistiytyykin. Töiden valmistumista hidastaa hommien riippuminen toisesta hommasta, vaikkapa puunkaadosta, mikä ei itseltäni onnistu.

Suuruudenhulluus, -en tiedä onko iso lampi ja puolen hehtaarin puisto kahden hehtaarin tontilla hulluttaa vai ei. Minusta ei, mutta sano sinä ;)

Puolen hehtaarin puisto hakee vielä muotoaan mm. miten ja mistä kulkuväylät menevät, mistä ne on tehty, mitä puita ja pensaita istutan jne.

Lampihaave otti jo hieman förskottia ja alapellolla on nyt pikkukaivurilla tehty testikuoppa. Vettä sinne tuskin tänä syksynä tulee, kun vieressä oleva 9 metrin rengaskaivokin ammottaa tyhjyyttään. Mielenkiinnolla katsotaan miten kaivanto ensi kevääseen mennessä käyttäytyy. Mikäli vettä tulee, niin ensi keväänä sitten kaivetaan lampi lopulliseen muotoonsa ja tiivistetään se pellosta löytyvällä savella.


Kasvivalikoima

  • Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
  • Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
  • Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
  • Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
  • Mahdollisimman modernia, kiitos!

Pidän perinneperennoista erityisesti niiden kestävyyden takia. Toki ne sopivat vanhan maalaistalon pihaan muutenkin. Esimerkiksi maatiaispäivälilja kiipeää vaikka pitkin kalliota ja selviää kuivankin kesän ilman kastelua. Osa perinnekasveista on liiankin hyviä viihtymään ja tulen lähivuosina rajoittamaan esimerkiksi syysasterin elintilaa voimakkaasti.

Keräilijä tai omituiksien haalija en ole. Minulle tärkeintä on kasvin kaunis ulkonäkö tai että se on kestävä ja sopiva paikkaansa, oli kasvin laji tai lajike mikä tahansa. Puutarhastamme löytyy esimerkiksi paljon parjattua vuorenkilpeä sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Mainitsepa toinen yhtä vähään tyytyvä kasvi, mikä on vihreä talvellakin. Bonuksena tulee keväällä kauniit kukat ja ovatpa mustuneet lehdetkin vielä erinomaista teeainesta (siperiantee). Myös luonnonkasveilla on paikkansa puutarhassani.

Värien suhteen olen nipottaja ja esimerkiksi kirkas punainen (palava rakkaus) on minulle hankala väri kasveissa. Aikaisemmin inhosin keltaisia kukkia, mutta liekö ikäkysymys, kun nyt olen alkanut sietämään niitä. Suosikkivärejäni ovat kuitenkin pastelliset pinkit, tummanpunaiset ja siniset ja sävy sävyyn tehdyt istutukset.

Ryhmäkasvit ja yksivuotiset kasvit olen aiemmin mieltänyt lähinnä julkisten puistojen kasveiksi, mutta jatkossa niitäkin voisi hyödyntää enemmän pidemmän kukinnan aikaansaamiseksi.


Minä ja sää

  • Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
  • Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
  • Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
  • Asennekysymys.
  • Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Tarkkailen sääennustuksia ja seuraan myräköitä. Menneenä kesänä ei ole ollut kovin paljon raportoitavaa sademittarin osalta. Taitaa olla melkein jokainen sade raportoitu instaankin.

Syksyisin minulle tulee aina kiire saada suurinpiirtein kaikki työkalut varastoon ja purnukat maahan tai varastoon ennen isompia pakkasia ja/tai lumentuloa.


Suhtautuminen vuodenaikoihin

  • Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
  • Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
  • Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
  • En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.
Hieman ristiriitaiset valinnat. Joulu ja siihen liittyvä hössötys katkaisee viimeistään puutarhakauden, mutta yleensä heti uudenvuoden jälkeen iskee vihreän kaipuu. Onneksi sitä saa tyydytettyä hankkimalla ja paapomalla sisäkasveja.

Talven keskellä puutarhassa tulee käyskenneltyä rauhassa, lähinnä tarkkailu ja suunnittelumielellä. Kameraakin tulee kuljetettua enemmän mukana. Kausivalot tuovat puutarhanäkymiä sisälle talvellakin. Muutenhan täällä katuvalojen ulottumissa ei juuri valoa näy.

Puutarhan rakennusten rooli muuttuu talvella. Huvimajasta tulee kranssipaja ja kasvihuoneesta yhden tai nipin napin kahden hengen glögittelypaikka.



Ja kyllähän se talvi taas iloksi muuttuu viimeistään maaliskuussa, kun pääsee kunnolla kylvöpuuhiin. 



Haasteeseen voit vastata ylläolevalla tavalla tai voit runoilla laveasti tai lyhyesti seuraavia avainsanoja myötäillen;

  • Puutarhasuunnittelu
  • Ostokset
  • Työkalujen säilytys
  • Minä hyötytarhurina
  • Kitkeminen
  • Puutarhapuuhat
  • Puutarhan tyyli
  • Kasvivalikoima
  • Minä ja sää
  • Suhtautuminen vuodenaikoihin

Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Kerro, keneltä sait haasteen ja voit myös mainita, että alunperin haasteen pani alulle Pauliina blogista Kukka & Kaali.

En tällä kertaa haasta ketään, mutta jos et ole vielä tähän vastannut, niin nappaa ihmeessä mukaasi ja kerro siitä vaikka kommentilla, niin tiedän tulla lukemaan millainen puutarhuri sinä olet.

4 kommenttia:

  1. Voi, miten tuttua, niin tuttua, että oikein nauratti :) Iso keskeneräinen puutarha rikkoineen, kaaos minikaivurin jäljiltä, jopa koekuoppa lampea varten! Meillä vesi pysyy savessa ja ensi vuonna isonnetaan. Vuorenkilvistä minäkin tykkään (isossa puutarhassa hyvä on tykätäkin) ja linjojen täytyy olla kaarevia. Minä suunnittelen ämpäreiden avulla, joskus pyysin apulaisia seisomaan puina :)

    Ehdottomasti jään seuraamaan blogiasi. Vaikuttaa mielenkiintoselta! Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ompas meillä hauskasti yhteistiä ongelmia ja projekteja.

      Poista
  2. Ihania vastauksia tähän mukavaan haasteeseen <3 Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu :) tässähän nämä kuluvat panikoidessa talven tulon kanssa. Saako edes puolia tehtyä niistä hommista mitä ajatteli vielä ehtivänsä.

      Poista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥