20. syyskuuta 2018

Pahin puutarhamokani

Uskallatko kertoa pahimman puutarhamokasi? Sinun virheesi ja siitä kertominen saattaa pelastaa jonkun toisen aloittelevan pihanlaittajan samalta virheeltä? 

Itse olen tehnyt puutarhassa paljon virheitä, osin tietämättömyyden mutta myös jääräpäisyyden takia. Olen etsinyt ja selvittänyt tiedot istutettavasta kasvista ja silti tietoisesti istuttanut sen epäsuotuisaan paikkaan. 

Esimerkiksi valaistusolot ovat olleet minulle vaikea asia sisäistää. Joku paikka puutarhassa voi tuntua aurinkoiselta ja jopa paahteiseltä, mutta onko se sittenkään sitä? Vai onko se sittenkin enemmän liikkuvan varjon aluetta? Aurinkoiseen paikkaan aurinko pääsee (useimpien lähteiden mukaan) paistamaan 6-8 tuntia päivässä. Mikäli ilman kierto estyy rakennuksen tai kasvillisuuden vuoksi, on paikka myös paahteinen. Tuo sama tuntimäärä on muuten myös hyväkuntoisen nurmikon vaatima valomäärä, joten ei ihme jos vähemmässä valossa (ja hoidon puutteessa) nurmikko tahtoo sammaloitua tai rikkakasvit pääsevät niskan päälle. Tätäkään ei moni ymmärrä.

Toinen vaikea asia itselleni on maan ja kasvien vaatimat ominaisuudet. Minkälainen kasvupaikka on esimerkiksi kosteutta pidättävä, mutta maa, missä talvikosteus ei kuitenkaan vaivaa? Miten sellainen paikka tehdään? Voinko mitenkään luoda sellaisia oloja tänne kalliolle? Entä alapellon savimaalle? Näitä asioita opettelen omalla tontilla vieläkin, mutta paljon helpompaa no valita kasvit sopimaan jo olemassa olevan maaperään ja valo-olosuhteisiin.

Vaikka pieni, söpö taimi sopisi paikkaansa valon ja maan mukaan juuri nyt tai kahden vuoden päästä, niin sopiiko se siihen kymmenen vuoden päästä? Entä kolmenkymmenen? Lopullisen koon arvioiminen on vaikeaa, ainakin minulle. 

Tästä päästäänkin sopivasti siihen mitä nimitän pahimmaksi puutarhamokakseni. Kuvan 'Brabant' kartiotuija kasvaa vielä hetken talomme luoteisseinustalla ja kyllä nimenomaan siis seinustalla ja joutuu poistetuksi heti kun kranssipaja tälle syksylle käynnistyy. Siirto ei tässä tapauksessa tule kysymykseen, sillä tuijan vieressä on kaivoja ja mm käyttöveden porakaivomme, joten ei tuossa kohtaa viitsi ylimääräistä kaivella.


 Talon lähellä on liikaa muutakin vihreää, mutta tuijan oikealla puolella olevat kasvit, vanhaa omenapuuta lukuunottamatta, ovat tuossa vain väleistutuksessa, odottamassa lopullista paikkaansa. Kieltämättä ovat olleet sitä jo useamman vuoden, toivottavasti niiden uudet alueet valmistuvat pian ja saan tuotakin ryteikköä selvitettyä. Tai ainakin siirrettyä kasvit toisaalle.Tässä sama talonpääty toisesta suuntaa:


Vaikka tämä ei suoranaisesti enää liitykään puutarhamokaani, niin kerron parilla sanalla ja kuvalla tämän hetken pihaprojektista. Meillä on siis menossa sisääntulon kivetyksen ja portaiden kaiteiden vaihto. Voi olla, että portaatkin menevät osittain uusiksi. Pyysin miesväkeä kokeilemaan sopisiko portaikkoon uusi markkinoille tullut maali. No, hepä reippaina kokeilivat sutimalla heti koko portaikon, enkä oikein ole nyt sinut tuon värin kanssa. 

Vanha aikanaan kiireessä tehty ja roudan runtelema kivetys poistettiin ja samalla kaivettiin tukkeentuneelle sadevesiputkelle uusi ura ojaan. Myös muutama pihavalaisin tullaan vaihtamaan ja samalla haluan laittaa kuntoon myös talon päädyn istutukset. 

Itse talo odottaa vielä omia remonttejaan tämän puolen osalta. Päätyyn on vaihdettu uudet (punaiset) ulkovuorilaudat, mutta sisääntulon puolen laudoitus odottaa vielä vaihtoa. Myös katto mennee vaihtoon jossain vaiheessa ja kenties sinne palautetaan siellä aiemmin olleet kattolyhdyt. Yläkerta meillä on kokonaan rakentamaton ja yläkerran haalistuneen keltainen laudoitus täytyisi myös jossain vaiheessa uusia. Kivijalan yritän maalata ensi kesänä hitusen tummemmalla harmaalla.

Autotallin rakentamisen yhteydessä päätyikkunan alta mentiin alustasta sisään lämpökanaalin ja johtojen kanssa ja sen kaivauksen jälkeen alue on odottanut siistimistään. Aika pahaan kuntoon oli päässyt, siksi tyhjäsin kohdan kokonaan ja mietintämyssy on päässä mitä tuohon kohtaan laitetaan tilalle. Muuttaessamme siinä oli yksi rodo ja paljon pajuangervoa, sittemmin perennoja ja myöhemmin keijuangervoa nokkosten ja vuohenputken kera.

Kuvassa näkyy myös rimoja, mitä käytän hahmotellessani pihatien reunan hienoista kaartumista. 


Kuunliljat nostin ylös vanhan kivetyksen oikelta puolelta, kartiovalkokuusen vierestä. Aikaisemmin kasvoivat siinä pyöreiden kivien keskellä. Ne hahmottavat tuossa pitkää perennapenkkiä, mikä tien puoleiseen reunaan tulee samanlainen luonnonkivireuna, kuin talon päässäkin. Nurmikon puolelle tulee samaa reunakiveä, mitä kivetyksenkin reunaan on laitettu. 

Perennapenkkiin istutan kookkaita ja kauniita perennoja, mitä olisi mukava katsella kotiin tullessa. Pioneita haluaisin, mutta niille pitäisi vielä miettiä sopivat kaverit. Päivänliljoja ja siperiankurjenmiekkoja olen miettinyt ja tetysti kevään iloksi narsisseja. 

Valo-olot täytyy tässäkin miettiä tarkasti, sillä talo varjostaa penkin toista päätä suurimman osan päivää, ainakin näin syksyllä. Kesällä aurinko on taas korkeammalla ja mielestäni se pääsee paistamaan lähes koko penkkiin. Ehkä penkin talon päässä olisi kuitenkin kuunliljan tai varjoisan paikan koristeheinän paikka? Ehdota ihmeessä tähän kasveja, mikäli sinulle tulee heti mieleen joku mielestäsi sopiva. Perennoihin olen päätynyt lähinnä mahdollisten aurauslumien kasauksen osalta, mutta kieltämättä pensaatkin, esimerkiksi syyshortensiat kiinnostavat.


Mikäli innostut kertomaan omasta puutarhamokastasi, niin jätä kommenttia. Tiedän tulla lukemaan ja mahdollisesti oppimaan sinun virheestäsi. Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä minun virheideni aiheeseen liittyen:
Et varmaan ihmettele mihin tästä koneen äärestä nyt lähden. Hommia riittää, toivottavasti talvi ei tule vielä pitkään aikaan.

5 kommenttia:

  1. Elina / Linnunlaulu21. syyskuuta 2018 klo 1.13

    Hei. Tulin tutustumaan blogiisi. On jo aivan yö, joten ehdin tällä kertaa lukea vain kaksi viimeistä kirjoitusta. Oli kiva lukea. Tykkään kovasti tuollaisista isoista pihapiireistä. Mietin tuota omaa mokaani ja huomasin, että aihe tavallaan liittyy asiaan, mistä olen jo pitkään halunnut kirjoittaa Linnunlaulu-sivulleni, mutta en vaan ole ehtinyt. Toivottavasti joskus saan aikaiseksi. En nyt paljasta enempää ;)
    Talon päädyn penkkiin pyysit ehdotuksia. Ajattelin, että penkissä, jota katsellaan aina kotiin tullessa voisi olla kivoja kasvit, jotka näyttävät hyviltä koko kasvukauden ja miksei talvellakin. Mutta tietysti sekin ehkä vaikuttaa asiaan, mitä muualla lähistöllä kasvaa, jotta kohta sopii ympäristöön ja puutarhan tyyliin ylipäätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun piipahdit. Tuo penkki tosiaan saisi olla mahdollisimman kaunis, mutta kovin korkeata kasvillisuutta siihen halua, että näen pihatielle. Perennoita tosiaan aurauslumien takia ajattelin, mutta voihan se isäntä ne traktorilla muuallekin lykkiä. Pistän myssyn päähän uudelleen :) Tervetuloa uudelleen.

      Poista
    2. Kiitos tulen uudelleenkin kunhan kerkiän :) Minusta perenna-ajatus oli ihan hyvä. Ajattelin vaan, että kaikki perennat eivät ole enää nättejä elo- ja syyskuussa. Jotkut perennat taas on vielä lokakuussakin ihan kivoja. On kyllä hyvä, kun miettii etukäteen myös nuo lumihommat. Taitaa tosin varsinaiset lehtiperennat olla vähän liian matalia. Kyllähän monet muutkin perennat kauniina pysyvät, kun leikkaa kukkavarret pois. Voitko laittaa seinälle köynnöksiä tuomaan vähän korkeutta perennojen kanssa? Mä olen kyllä huono tällaisessa suunnittelussa, mutta jotenkin nyt vaan tulin yöllä sanoneeksi ajatukseni, joka ei ollut mitenkään erityisen harkittu. Itse mä istutan aina mitä sattuu olemaan tai sit jonkun kasvin, johon olen just ihastunut ja sit alkaa loputon muuttaminen ja vaihtaminen, kun yritän löytää sitä hyvää ratkaisua.

      Poista
  2. Kaunis talo on saanut arvoisensa asukkaat, jotka pitävät hänestä hyvää huolta! Ihana lukea tällaista.
    Pitkään tienvarren penkkiin yksi näyttävä ja koko kasvukauden hyvännäköinen perenna voisi olla isotöyhtöangervo. Jos taas lumet voi lykkiä muualle, laittaisin havuja ja komeamaksaruohoa ja niiden aluskasveiksi ikivihreitä perennoja ja varpuja. Tuijaa, rohtokatajaa, lamosinikatajaa, aurinkoisimpaan paikkaan pensassembran. Tuolloin alue olisi upea ympäri vuoden.
    Isollakin tuijalla on hämmästyttävän pieni juuristo, ehkä ei paljonkaan täytyisi kaivaa kun 'Brabantin' saisi nykäistyä seinustalta pois ja siirrettyä toiseen paikkaan? Bongasin roskalavaryhmästä kolmimetrisen tuijan taannoin ja sillä oli melkein pesuvatiin mahtuva juuripaakku. Hyvin se on täällä uudessa kodissaan kasvanut jo useamman vuoden. Mieleen tuli myös 'Brabantin' leikkaaminen rungolliseksi palloksi, nimimerkki aina sakset kädessä. :D
    Pahimpia puutarhamokia on useampiakin, mutta ihan kaikkein pahin on kanadanvuokko. Kaunis kasvi ja varmasti sillekin paikkansa löytyy, mutta minulla se valloitti koko istutusalueen ja sen juurisyheröitä nousee yhä vain joka lapiollisella vaikka olen siivonnut penkkiä viikkokausia. Vuohenkellokin on paha eikä sitäkään pois saa, mutta ihan yhtä hirveä leviäjä se ei ole meillä (vielä) ollut.
    Isokokoisempi moka oli istuttaa omenapuut polun varteen ts. tehdä polku omenapuiden taimien lähelle. Muistelin lapsuuttani, jolloin oli ihana astella omenapuiden oksien ali. Lienen tuolloin ollut noin 80 senttiä pitkä, mikä seikka ei tullut minulle mieleen puutarhaa perustaessa.
    Ei ollut muita nimimerkkivaihtoehtoja kuin oma sähköpostiosoite tai anonyymi, siksi kommentoin nimettömänä. :) Ihanaa, aurinkoista syksyn jatkoa! t. Narvan Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentistasi. Täytyypä käydä tuijan juurella koekaivamassa. Epäilen kyllä, ettei ihan hevillä periksi anna. Ja korkeutta tosiaan on 5-6 metriä.

      Kiitos myös ehdotuksista tuohon pitkään tienvarsipenkkiin. Pidän havutkin mielessä. Tuon kasvitus jäänee ensi kevään hommiksi. Ja koska täytyy jonnekin saada nuo isot kuunliljapehkot upotettua talven tieltä, niin talon pääty saanee niistä (ja muista) purkkiasukeista täytettä talveksi.

      Poista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥