7. lokakuuta 2018

Kaapinvaltaajat


Kuvan teksti voisi olla: "Kuka pudotti oltermannisiivun teepurkkiin? Ja miksi?" 

Minä pudotin, ja ihan tarkoituksella. Mutta miksi? Kaikki alkoi siitä, kun satuin syyskuisella kauppareissullani kulkemaan Puhdistamon uusien kombuchajuomien ohi. Kaunis etiketti varmaankin kiinnitti huomioni ja nappasin pullon inkiväärillä ja sitruunalla maustettua kombuchaa ostoskärryyn. Halusin maistaa juomaa heti ja korkkasin sen jo parkkipaikalla. Ja olin hetkessä ihan myyty tähän raikkaan makuiseen juomaan. 


Maistelu aiheutti kotiin päästyä välitöntä tiedonetsintää, sillä päivittäinen kolmen euron pullo tulisi liian kalliiksi. Tietoa löytyi onneksi hyvin ja sain selville, että kombuchan, suomalaisittain komputsan, valmistamiseen ei tarvita kuin vettä, teetä, sokeria, hiukan valmista komputsajuomaa ja scopy (siis tuo oltermannisiivun näköinen läpyskä). Tämän lisäksi tarvitaan tietysti myös lasipurkki, happea, kankaanpala ja kuminauha purkin päälle sekä annos kärsivällisyyttä, sillä ihan silmänräpäyksessä tämä herkku ei synny.

Kaikki muu, paitsi kärsivällisyys löytyikin jo kotoa, mutta mistä moisen scopyn (=Symbiotic Colony of Bacteria and Yeast) sitten saa? Vaihtoehtoja on kaksi: hankit sen joltain toiselta komputsan tekijältä tai kasvatat sen valmiista komputsajuomasta. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii vielä enemmän kärsivällisyyttä, joten ryntäsin heti mukaan Facebookista löytyneeseen Kombucha&Kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho) -ryhmään, minkä kautta sainkin melko pian oman vauvascopyni.

Ryhdyin "komputsatarhuriksi" heti samana iltana ja valmistin vahvaa vihreää teetä, mihin sekoitin luomuruokosokeria. Odotin kuumeisesti teelitkun jäähtymistä, että voisin lisätä juomaan juuri saamani scopyn (sen juustosiivun näköisen) ja sen mukana tulleen valmiin juoman eli startterin.


Viimein liemi jäähtyi kädenlämpöiseksi (sittemmin luin, että huoneenlämpöinen olisi vielä varmempi) ja saatoin hujauttaa vauvan liemineen sekaan. Päälle pala talouspaperia kumilenkillä varmistettuna (ettei sokeri houkuta paikalle banaanikärpäsiä tms) ja purkki keittiön yläkaappiin muhimaan. Vaikka purkissa olisi kansi, niin sitä ei voi sulkea, sillä komputsan valmistuksessa tarvitaan myös happea.


Purkkia piti luonnollisesti tarkkailla päivittäin ja kahden päivän päästä vauvascopy möllötti pohjalla ja juoman pintaan alkoi kertyä oudonnäköistä kasvustoa. Tuo kasvusto muuttui jossain vaiheessa vielä epäilyttävämmän näköiseksi ja aloin epäilemään, onko scopyni pilaantunut.


Taas vietin tovin netin syövereissä ja löysin kuvia vielä epäilyttävimmistä scopyistä, mitkä olivat kuitenkin ihan normaaleja. Roikkuvat rihmastot ovat hiivoja ja nekin kuuluvat asiaan vaikka aina niitä ei muodostu. Vain näkyvä home pilaa scopyn ja homma täytyy silloin aloittaa ihan alusta uuden scopyn kanssa. Rauhotuin, ja annoin purkin olla rauhassa.

Viidentenä päivänä maistoin juomaa varovasti ja sehän olikin jo aika hapanta, eikä sokeri maistunut enää yhtään. Normaalisti komputsan valmistuminen eli fermentointi kestää 7-14 vuorokautta, joten ajattelin siivilöidä tämän ensimmäisen satsin viikon kohdalla.



Yllä olevista kuvista näkee miten alkuperäisen scopyn päälle on muodostunut vaalea kerros, uusi vauvascopy. Samalla juoman väri on vaalentunut huomattavasti. Fermentoinnin aikana scopy-kasvusto käyttää ravintonaan teessä olevaa kofeiiniä ja siihen lisättyä sokeria, joten lopullinen juoma ei ole enää makeaa ja sen kofeiinipitoisuus on pienentynyt.


Kaadoin juoman toiseen purkkiin siivilän ja sihdin avulla. Scopyt jäivät siivilään ja siirsin ne siitä lautaselle vesihanan alla huuhdeltuina odottamaan uutta juomaerää. Vanhemmasta scopystä huuhtelin nuo ruskeat (hiiva)rihmat pois, mikä ilmeisesti kuitenkin oli tarpeetonta. Mielenkiinnolla odotan muodostuuko niitä toisessakin satsissa.


Toisen erän päätin valmistaa mustasta teestä, koska eräässä videossa kehoitettiin vasta-alkajia tekemään niin. Koska scopyni ovat vielä pieniä, tein edelleen saman litran satsin. Juoma valmistuu sitä nopeammin mitä isompia (tehokkaampia) scopyt ovat. Myös lämpötila vaikuttaa prosessin nopeuteen ja monesti purkille suositellaan vedotonta lämmintä paikkaa, esimerkiksi jääkaapin yläkaappia tai vaatekomeroa.

Haudutin teen kahdesta teepussista. Sokerina käytin edelleen samaa luomuruokosokeria, mitä pistin epähuomiossa ilmeisesti tuplamäärän ja varmuudeksi vielä pikku ripsun lisää (auts.. enkä edes tykkää makeasta). On myös mahdollista, että kirjoitin teippiin määrän väärin, koska katsoin isomman erän ohjetta. Ajattelin myös hemmotella ja kasvattaa scopyäni, joten laitoin liemeen myös tuplamäärän startteria eli juuri valmistunutta juomaa.


Vaihdoin myös purkin hieman pienempisuiseksi. Saas nähdä miten juoman kanssa käy, kun mahdollisesti tuli tuota sokeria tuplasti. Luultavasti tämän satsin täytyy antaa pöhistä täydet kaksi viikkoa, että makeus poistuu. Virhe sokerin annostelussa johtunee toisesta kaapinvaltaajasta, mutta siitä kerron siitä toisessa postauksessa.



Ensimmäinen vihreästä teestä fermentoitu komputsa jälkifermentoituu yo kuvan vasemmassa reunassa patenttikorkillisessa pullossa. Lisäsin sen sekaan pullotusvaiheessa muutaman teelusikallisen raastettua inkivääriä sekä puolen sitruunan mehun.

Komputsa saa jälkifermentoitua huoneenlämmössä 2-7 vrk, minkä jälkeen sitä säilytetään jääkaapissa. Toki sen on juotavaa heti pullotuksen ja viilennyksen jälkeenkin. Pulloon lisättävät marjat ja hedelmät aikaansaavat käymisreaktion ja hiilihappoa, joten tiukkakorkkinen astia on tarpeen. Nyt pitäisi siis malttaa vielä muutama päivä, että pääsee maistamaan pääseekö omatekemä juoma edes lähelle hullutuksen aloittanutta Puhdistamon juomaa.


No, kovin lähelle en valitettavasti päässyt, vaan ensimmäinen komputsasatsini muistutti maultaan enemmän omenaviinietikkaa kuin esikuvaansa. Hiilihappoakaan ei juuri muodostunut, vaikka yritin vielä myöhemmin makeuttaa juomaa muutamalla kuivatulla aprikoosilla. Vedellä laimennettuna tämäkin tulee kyllä juoduksi. Juodaanhan sitä omenaviinietikkaakin.

Mahdollisen mittavirheeni takia tein seuraavana päivänä vielä toisen teeliemen vihreästä teestä ja tavallisesta valkoisesta sokerista. Scopylle on se ja sama mitä sokeria käytät, mutta moni haluaa käyttää esimerkiksi ruoko-, kookos- tai intiaanisokeria, niiden vähäisemmän käsittelyn vuoksi. Ainoastaan hunajaa ei suositella, sillä antibakteerisena se voi jopa estää fermentoitiprosessin. Kalastin kolmoserän joukkoon uusimman vauvascopyn kakkosliemestä ja nyt kaapissa pöhisee yhden sijasta kaksi komputsaerää päivän erolla.

Näiden valmistumista odotellessa, päätin testata toisenkin valmistajan komputsaa. Kellaripanimon sitruuna-inkivääri kompucha maksoi paikallisessa K-marketissa neljä euroa ja heti ensi kaatamisella pullosta luiskahti jonkinlaista kasvustoa lasiin.


Juuri tuollaisesta kasvustosta voisi kasvattaa oman scopyn, jos kärsivällisyyttä riittää. Aikaa siihen täytyy kuitenkin varata useampia viikkoja. Mielenkiinnosta otin kasvuston ja vähän valmista juomaa pieneen purkkiin ja virittelin päälle harsokankaan. Kasvatusprosessin aikana kasvustoa täytyy lisäksi ruokkia sokerilla ja teellä.

Maultaan tämä Kellaripanimon komputsa ei kuitenkaan minun suussani päässyt lähellekään Puhdistamon vastaavaa. Plussaa annan kuitenkin lasipullosta, sillä Puhdistamon komputsa on muovipullossa.

Täällä jatkuu kokeileva komputsankasvatus ja tiedonetsintä. Vaikka minulle tämä on uutta, niin mikään uusi trendipelleily tämä ei tosiaankaan ole, vaan jo tuhansia vuosia vanha. Suomessakin moni saattaa muistaa jo 1970-luvulta volgansieniteen, mikä on ihan sama asia kuin tämä komputsa.

Mikäli sinä kiinnostuit, niin maista vaikkapa tuota Puhditamon komputsaa. Jos tykkäsit, niin lukaise läpi esimerkiksi nämä linkit:


Ja jos innostuit ja olet Facebookissa, niin kannattaa liittyä ryhmään Kombucha&Kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho). Ryhmästä löytyy niin valmistusohjeita kuin vertaistukea ja sen kautta voit kysellä/lahjoittaa scopyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥