perjantai 13. maaliskuuta 2015

Takapihalla


Olen nauttinut auringosta, haravoinut ja kärrännyt takapihalta pois kukkapenkin törröttäjiä ja kiloittain neulasia. Paljon on vielä tekemistä tälläkin puolella pihaa, mutta yleisilme on vähän siistimpi kuin viime viikolla.


Miehen inhokki ja minun suosikkikasvini vuorenkilpi näyttää kärsineen viime talvena aika tavalla. Tätä isolehtistä, vaaleanpunaisena kukkivaa vuorenkilpeä kasvaa pihassa monessa kohtaa ja tämä kallionreunan kasvusto näytti pahimmalta. Olen yleensä leikannut näistä keväällä pois kaikki repalaiset ja huonon näköiset lehdet ja hetken päästä kasvusto on taas kauniin vihreä uusine lehtineen. Ja mikä parasta vähän karsittuna kauniit kukatkin pääsevät paremmin esille.

Tältä pieneltä alalta tuli useampi kottikärryllinen tavaraa. Pöyhiminen kannatti, sillä seasta löytyi myös sähly-, tennis ja petanquepallo. Kanttasin reunan ja vielä pitäisi kärrätä puolivalmista kompostia noiden juurille.


Kompostia ja tuhkaa laitoin mutulla myös siistittyyn länsiseinustan tulppaanipenkkiin missä tulppaanit piippaavat jo lupaavasti. Toivottavasti piipoista kasvaa muutakin kuin lehtiä. Tuttu kitkemistaistelu nokkosen ja suopayrtin kanssa on myös aloitettu. Suopayrtti saisi tuossa kasvaakin (ja kyllähän se siinä pysyykin ellen myrkkyyn tartu) jos se pysyisi pystyssä eikä retkottaisi reunuksen yli haitaten ruohonleikkuuta. 

Ostin myös pussin siperianunikon siemeniä ja kokeilen sitä tuohon idänunikon kaveriksi. Aion vielä heittää sekaan myös pussillisen pioniunikon siemeniä. Muistaakseni karistelin paikalla kasvaneista pioniunikoista viime syksynä myös siemenet, mutta en tiedä jaksavatko ne enää tuon kompostikerroksen alta ponnistaa pintaan.


Seuraavaksi pitäisi käydä tämän useamman vuoden hoitamatta olleen kivipuron kimppuun. Rehellisyyden nimessä puron kiviä ei ole hetkeen kunnolla näkynyt ja paikalla alun perin kasvanut maatiassyysasteri näyttäisi aikovan valloittaa koko tilan. 


Korpipaatsamaakin pitäisi taas nuorentaa. Edellisestä kerrasta on kohta jo 10 vuotta ja pensas näytää kovin ränsistyneeltä. Oksasahani on vain niin tylsä ja puuaines niin kovas, etten saanut sitä vielä tehtyä loppuun.


Edelliset kuvat ovat siis kivpuron seudun siistimättömästä nykytilanteesta. Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin. Muuttaessamme tänne vuonna 2000 tässä kallion reunassa kasvoi useamman neliön kokoinen alue syysasteria, minkä takaa puikkelehdittiin ruohonleikkurin kanssa kivien väleistä. Sen jälkeen alkoi pöheikkö, mihin mieheni rakensi vuonna 2002 pihavaraston. Muutama vuosi myöhemmin minä aloin kaivella syysasteriviidakkoa löytääkseni sen alta pienen kaatopaikan. Kaivaukselta kärräsin pois jätesäkkikaupalla puoliksi maatuneita kenkiä, säilyketölkkejä, rikottua arabiaa ja muuta rojua. 

Kun alue oli siivottu roskista, käänsin maan talikolla ja yritin poimia pois kaikki rikat ja asterinjuuret. Ladoin maasta esiintulleet ja pestyt kivet ostamani suodatinkankaan päälle puron muotoon ja istutin reunoille toisaalta pihasta kaivettuja perennoja. Ostamani kangas ei vain oikein sopinut paikkaansa, sillä huomasin, että siitä kasvoi läpi heinä jo ensimmäisenä kesänä. 

Myöhemmin laajensin nurmikkoa jatkumaan aitan vasemmalle puolen ja kasasin paikalta löytyneet kivet pieneksi muuriksi rajaamaan pihaa metsästä. Seuraavat kaksi kuvaa ovat keväältä 2006. Olkoon nämä muistuttamassa minua tulevan kesän hommista.


Eli kaikki kasvit täytyy nostaa sivuun ja putsata rikoista ja asterista. Syysasteria aion istuttaa enää korkeintaan maahan kaivettuun ämpäriin tai muuhun astiaan, sillä kyllähän se kaunis väripilkku on myöhään syksyllä, kun mikään muu ei enää kuki. Kivipuron aion tällä kertaa pohjustaa muovilla, sillä puron alkupäässä on metsästä tuleva oja ja sateiden aikaan kivipurossa virtaa vesi. Lisäksi puron loppupäähän täytyisi ehkä kehittää pieni lätäkkö, ellei puro sitten salaperäisesti vain katoa maan uumeniin. Alussa kivipuro jatkoi matkaansa rinnettä alas nurmikon keskellä, mutta se oli kovin hankala ruohonleikkauksen kannalta ja kivet otettiin jossain vaiheessa pois.


Nyt täytyy lähteä taas tunnustelemaan joko aurinko on karkoittanut pakkasen. Tänään täytyy poiketa risuverstaallakin pari risulintua vääntämässä. Lopetan kukkivan vuorenkilven kuvaan ja toivottelen kaikille piipahtajille oikein mukavaa viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Kovasti on eri näköistä kuin meidän pihalla :) Mulla on tänään pihalla vuorossa tuhkan levittämistä hangelle, risujen keräämistä hangen päältä (ja on pari sulaakin kohtaa) ja jään rikkomista polulta. Aivan erilaisilla pihatöillä mennään, mutta kyllä ne lumet täältäkin lähtevät. Vappuna on jäljellä vielä katolta pudotettu kasa talon pohjoispuolella tai joku muu talvella kolattu suuri lumikasa. Ei ihan joka vuosi, mutta usein. Siellä ei vappuna varmaan enää lunta missään näykään.

    VastaaPoista
  2. Kyllä täälläkin on menneinä vuosina lunta pidempään ollut. Nyt vain suli aina pois sitä mukaa kun tuli. Toissa vuonna hiihdin pelloilla muistaakseni viimeisen kerran 11.4.

    Yleensä varjon seinustalla on myös katolta pudonneet kasat pitkään, nyt ei mitään. Muutama tuommoinen neliömetrin kokoinen traktorin kippauskasa siellä täällä.

    VastaaPoista

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥