keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

tee-se-itse -opetustaulu

Minäkin olen haksahtanut opetustauluihin ja haaveillut sellaisesta. Olen kolunnut kirpputoreja ja odottanut, että sopiva tulee vastaan. Kerran on tullutkin kaksin kappalein, mutta silloin hinta ei vain ollut lompakolleni sopiva.

Netistä löytyy paljon kuvia opetustauluista, joten sopivan kuvan voisi tulostaa. No, tulostin yhden kuvan uusiopaperille ja totesin, että väritulostin olisi ihan kiva. Tai itse väritettävä kuva. Myöhemmin ruokakomeron tavarapaljoutta ihmetellessäni huomaan vanhan lintukalenterin. Paksua pahviakin pitäisi olla, mutta koska en löytänyt pahvijemmaani, niin nappasin vesivärilehtiöstä takakannen irti. Ja kas.. meillä on tarvikkeet nollabudjetin "opetustauluun".


Suurin osa kalenterin lintukuvista oli liian isoja pahvilleni, mutta keltasirkun kohdalla tärppäsi. Löysin toisaalta ohuemman pahvin ja ajattelin kokeilla tauluntekoa myös tuolla itse tulostamallani tulppaaninkuvalla.


Leikkasin pahvit sekä kuvat sopivan kokoisiksi ja liimasin ne pahveille puikkoliimalla. Elämän jäljet ovat osa vanhojen tavaroiden viehätystä, joten minäkin päätin antaa tauluille parissa minuutissa monen kymmenen vuoden käsittelyt. Aloitin kolhimalla pahvin reunoja keittiöjakkaraa vasten.



Kolhimisen jälkeen jatkoin santapaperin ja Distress Ink musteiden kanssa. Mustetyynyt ovat jo monta vuotta vanhoja ja vaikuttivat hieman kuivahtaneilta. Millähän niitä voisi kostuttaa? Ihan vedellä vai?



Hioin ja väänsin hiirenkorvalle. Suttasin ja hioin lisää. Suttasin myös (onneksi) lyijykynällä lintutauluun linnun nimen suomeksi ja latinaksi. Jälki, eikä käsiala näytä kovin hyvältä, eli täytyy korjata tuo kun ehtii harjoittelemaan oikean tekstauskynän tai -kärjen kanssa. Sitä hommaa kun täytyy muutenkin kohta verestää.



Lisäsin vielä likaroiskeita ja jäin miettimään pitäisikö keittää välikahvit, että saisi kupinjäljetkin tehtyä. Tämä jäi vielä hautumaan, samoin metallisirkatkin, mitkä pitäisi vielä jostain löytää. Merkkasin keskikohdan ja painoin rei'ittimellä reiät. Läpi meni, eikä tarvinnyt lähteä etsimään meistejä tai nahkapaskaa.


Ripustus voisi olla varmaan hienompikin, mutta näihin tuli nyt juuttinarua. Muistan itsekin vielä kouluajoilta opetustaulut ja muistaakseni ainakin osassa olisi ollut pahvinen koukku? Toisaalta voin kyllä muistaa ihan väärinkin.


Postaus jäi eilen luonnokseksi ja tänä aamuna muistin minne olin metallisirkat säilönyt, joten lisäsin ne tauluihin. Kuvat ovat kovin pimeitä, sillä tänään(kin) on kovin harmaa päivä, mutta eiköhän sekin kestetä, kun ainakin lumi sulaa nyt vauhdilla ja ollaan JO maaliskuussa. Loppuviikolle tosin luvataan pakkasia, ja se taas tietää omaan pihaan ja pihatielle pääkallokelejä, ellei sitten tien pinta ehdi sulamaan ihan soralle asti. Mukavaa maaliskuuta harmaudesta huolimatta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi ilman kommentteja on kuin puutarha ilman puita. Kiitos kommentistasi ♥